The Garden of Statues (Justin Richards)

Justin Richards (2016) The Garden of Statues, 36 s. Time Lord Fairy Tales.

Time Lord Fairy Tales -satukirjasarjan yhdeksäs osa kertoo itkevistä enkelipatsaista. Maltoin mieleni ja luin kirjan vasta, kun sen vuoro tuli, vaikka yleensä ahmin kaiken enkeleihin liittyvän heti, kun käsiini saan.

* Juonipaljastus

Kirja on lyhyt ja hieno tarina, jossa on salaperäinen vanha talo. Lähiseudun lapset leikkivät talon puutarhassa, kunnes talon asukkaat katoavat (mies)/kuolevat (nainen). Puutarha villiintyy, ja lapset alkavat kertoa kauhutarinoita siitä, kuinka jokainen puutarhaan astunut katoaa jäljettömiin.

No, tokihan joukosta löytyy aina se uhkarohkea, jonka on mentävä näyttämään, että uskaltaa. Puutarhaan astuvat nuori tyttö ja poika näkevät kaikkialla enkeleitä esittäviä patsaita. Kauhu alkaa hiipiä sekä heihin että lukijaan. Loppuratkaisussa lapset katoavat menneisyyteen ja heistä tulee talon asukkaat, joiden puutarhassa he leikkivät vuosikymmeniä myöhemmin.

* Juonipaljastus päättyy

Pidän itkevistä enkeleistä niin paljon, että niistä lukeminen aina jännittää vähän: onko heitä käsitelty riittävällä taidolla ja rohkeudella? Vaikka tämä satu on lyhyt ja juoneltaan aika ennustettava, enkelit ovat saaneet oikeanlaisen kauhun sädekehän. Tykkäsin!

Sponsored Post Learn from the experts: Create a successful blog with our brand new courseThe WordPress.com Blog

Are you new to blogging, and do you want step-by-step guidance on how to publish and grow your blog? Learn more about our new Blogging for Beginners course and get 50% off through December 10th.

WordPress.com is excited to announce our newest offering: a course just for beginning bloggers where you’ll learn everything you need to know about blogging from the most trusted experts in the industry. We have helped millions of blogs get up and running, we know what works, and we want you to to know everything we know. This course provides all the fundamental skills and inspiration you need to get your blog started, an interactive community forum, and content updated annually.

Sirgwain and the Green Knight (Justin Richards)

Justin Richards (2016) Sirgwain and the Green Knight, 36 s. Time Lord Fairy Tales.

Palasin tauon jälkeen lukemaan Time Lord Fairy Tales -satukirjasarjaa. Käsissäni on nyt kahdeksas osa, Sirgwain and the Green Knight.

* Juonipaljastus

Tarinassa kuninkaan ritarit ovat kokoontuneet saman pöydän ääreen, kun huoneeseen astuu valtava, vihreään asuun sonnustautunut… ritari? Olento on marsilainen jääsoturi, jonka alus on haaksirikkoutunut lähistölle. Soturi tekee kuninkaan kanssa diilin, ja saa mukaansa miehiä auttamaan aluksen korjaustöissä.

Tarinan ytimessä ovat kunniallisuus ja rohkeus. Soturit yli planeettojen rajojen tunnistavat toisissaan näitä ylväitä ominaisuuksia, ja voittavat toistensa kunnioituksen.

* Juonipaljastus päättyy

Nämä pienet satukirjat ovat käteviä reissukirjoja. Pidän repussani aina yhtä tai kahta tällaista, ja kun odottamaton ajankulun tarve iskee, voin ottaa tarinan laukusta ja lukea.

Twelve Angels Weeping. Twelve stories of the villains from Doctor Who (Dave Rudden)

Dave Rudden (2018) Twelve Angels Weeping. Twelve stories of the villains from Doctor Who, 409 s.

Twelve Angels Weeping on kokoelma lyhyehköjä novelleja Doctor Whon ”pahiksista”. Jokaisessa tarinassa esiin pääsee yksi alienlaji. Tohtori ei nouse päärooliin läheskään kaikissa tarinoissa, ja muutenkin hän on vain ulkopuolelta tarkasteltu hahmo. Saamme tulkita, kenestä Tohtorista on kyse, kun kirjoittaja kuvailee hänen asuaan tai olemustaan.

Kirja tuntuu tosi modernilta. Se päivittää tapaa kertoa Tohtori-maailmasta; tarinat eivät ole perinteisiä alun, keskikohdan ja lopun siistejä kaaria, vaan Dave Rudden käyttää vaapaasti rikasta maailmaa, hahmoja ja kirjaan valittuja alieneita.

Jokainen tarina alkaa kuvalla. Puupiirroksilta näyttävät kuvat sopivat ajattomaan Tohtori-maailmaan, ja kuvittaja Alexis Snell osaa luoda paksulla, rosoisella viivalla mukavan jännittävää estetiikkaa.

* Juonipaljastus

Kaikista kirjan kahdestatoista tarinasta on tässä turha kertoa yksityiskohtia, mutta mainitaan nyt muutama. Kirjan aloittava niminovelli kertoo planeetasta, jota riivaa mystinen sairaus. Ensin tuli pöly, sitten planeetan asukkaat alkoivat muuttua kiveksi. Lopulta jäljellä on vain ylin eliitti, joka on sulkeutunut yhteen rakennukseen tautia levittävää pölyä pakoon. Tunnelma on klaustrofobinen, kuten sen enkelitarinoissa tulee ollakin.

Tarinoiden genre vaihtelee salapoliisiseikkailusta (jossa jäljitetään erästäkin varastettua Tardista) päiväkirjaksi, jossa nuori opiskelija kohtaa professori River Songin epäselvissä olosuhteissa, joissa toimii myös olentoja, joiden olemassaolon unohtaa heti, kun katsoo niistä poispäin. Näistä jälkimmäinen on erityisen jännittävä, ja sitä lukiessa täytyi pitää toista silmää kirjassa ja katsella toisella huoneen oviaukkoa (varmistaen, ettei sieltä astu sisään silence).

Yhdessä varsin liikuttavassa kertomuksessa Rory Williams lohduttelee kuninkaaksi valittua nuorukaista, jonka on astuttava elämää pidentävään, suljettuun kuninkaan pukuun. Rory kertoo eläneensä itsekin jo yli 2000 vuotta; tämä antaa kuninkaalle toivoa siitä, että pitkä elämä on mahdollinen kestää.

Yksi hauska tarina valaisee sontaralaisten syntymää ja elämän ensi minuutteja. Kloonilaji syntyy aikuisena suoraan taisteluun, mutta miten? Se selviää Straxin alkuelämää kuvaavassa novellissa.

* Juonipaljastus päättyy

En voi kehua tätä kirjaa kylliksi. Kirja on jännittävä, innostava ja sitä on ihan pakko lukea koko ajan, kunnes se päättyy. Runsaat yksityiskohdat takaavat sen, että uusikin lukukerta tulee tarjoamaan paljon oivalluksia ja iloa.

Sen verran vaikuttunut teoksesta olin, että tilasin heti toisenkin Dave Ruddenin kirjoittaman Tohtori-tarinoita sisältävän kirjan. Se saapui parahiksi toissapäivänä, joten luen sitä joulun levollisina iltoina.

Winner Takes All (Jacqueline Rayner)

Jacqueline Rayner (2005) Winner Takes All, 245 s.

Heti ensimmäisellä sivulla tiedän, että tästä tulee mahtava lukukokemus. Jacqueline Rayner on kirjoittanut elävän Rose Tylerin, joka yrittää olla ihan mahtavan rohkea ja reipas 9. Tohtorin uusi seuralainen samaan aikaan, kun vähän kaipaa kotiin.

Ja kotiinhan Rose päätyy, kun hänen äitinsä Jackie kertoo voittaneensa arpajaisissa. Onko äiti nyt miljonääri?

* Juonipaljastuksia

Lontoossa selviää monimutkainen kuvio. Eri kaupat jakavat kaikille asiakkailleen arpoja, joista voi voittaa joko pelikonsolin tai matkan. Pelikonsoleissa on yksi ainoa peli, jossa yritetään valloittaa suurilta rukoilijasirkoilta näyttävien mantodean-alienien tukikohta. Pelin hyvikset ovat piikkisian oloisia quevvileita.

Mickey Smith on tosi hyvä pelaamaan tätä peliä, mutta kun Tohtori kokeilee onneaan, hän on tietenkin ihan omaa luokkaansa. Ja niinpä hänet ja Mickey kaapataan suoraan quevvilien päämajaan, jossa koko viheliäinen juoni paljastuu.

Matkan voittaneista ihmisistä on tehty eläviä pelinappuloita Toop-planeetan sodassa, jossa quevvilit yrittävät päästä sisään mantodean-sirkkojen tukikohtaan. Sodasta innostuneena lajina ihmiset on valittu ohjaamaan näitä eläviä nappuloita pelikonsolien välityksellä. Kukaan ei vain tiedä, että pelissä kuolee oikeita ihmisiä – ja jos tietää, ei välitä. Syntyy esimerkiksi sellainennkin bisnes, jossa myydään matkalippuja eräänlaisena palkkamurhaajapalveluna. Haluatko eroon vaimostasi? Osta tästä matka, jolta hän ei palaa.

Tarinassa on paljon pelaamista ja paljon kuolemaa. Väkivaltapelin suhde oikeaan väkivaltaan ja kuolemiseen on mielenkiintoinen, eikä liian moralistisesti kerrottu. Hienon symbolista on myös se, että Rose joutuu itse pelinappulaksi, jota Tohtori ohjailee pelikoneellaan. Rose ajautuu pohtimaan, onko hän oikeastaan koko elämässään suostunut mukisematta tekemään kaiken, mitä Tohtori häneltä pyytää.

Ainoana vähän turhan siirappisena sivujuonena on 12-vuotias poika, joka ensin vihaa äitiään, sitten menettää äitinsä pelissä, ja lopulta saa tämän takaisin. Että vasta menettäessään huomaa, mitä arvostaa, todellako.

* Juonipaljastus päättyy

Kirja on tosi hauska, ja Tohtorin ja Rosen sanailu on tuttua ja kotoisaa. Kiihkeästi etenevän juonen ohessa käsitellään monenlaisia ihmissuhteisiin liittyviä kysymyksiä, kuten miten tuntea myötätuntoa, kun näkee syvästi vihaamansa ihmisen viimein kärsivän. Rosen ja Tohtorin melko alussa olevaa suhdetta ja siinä vaikuttavia voimasuhteita kuvataan hienosti.

The Silent Stars Go By (Dan Abnett)

Dan Abnett (2011) The Silent Stars Go By, 279 s.

En ole suurin esipuheiden fani, mutta tämän kirjan esipuheen ajattelin lukea. Ei olisi kannattanut, sillä kirjoittaja kertoo esipuheessaan, keitä Tohtori ja seuralaiset tarinassa kohtaavat. Ilman esipuhetta olisin saanut tietoa sitä mukaa kuin tarinan henkilötkin: milloin pimeästä näkyvät punaiset silmät, milloin liskomainen olemus.

Tämä on talvinen kirja. 11. Tohtori on luvannut Amy Pondille ja Rory Williamsille joulun. Tardis vie porukan lumiseen maahan, mutta joulua siellä ei ole. Sen sijaan siellä tapahtuu kauheita: kylästä katoaa asukkaita, ja metsässä on nähty punasilmäisiä hirviöitä. Itse talvikin on kauhea, sillä planeetalla on totuttu lämpimämpään ilmastoon.

Planeetalla elää ihmisten jälkeläisiä, joita kutsutaan kansaksi nimeltä morphans. Kulttuurin rakenne on uskonnollinen. Kaiken keskellä on Guide, jota palvotaan jumalana.

* Juonipaljastuksia

Heti alussa Rory ajautuu eroon Tohtorista ja Amystä. Koko kirjan ajan kulkee rinnakkain kaksi tarinaa, jota yhdistyvät vasta lopussa.

Rory tapaa metsään kadonneen kyläläisen, joka pakenee punasilmäisiä hirviöitä. Rory näkee itsekin yhden hirviön. Vasta paljon myöhemmin selviää, että he ovat nähneet eri tyyppejä – mikään ei ole niin yksinkertaista, että vihaisia vastustajia olisi vain yhdenlaisia.

Tohtori ja Amy sen sijaan marssivat kylään ja ottavat hoitaakseen kadonneiden ihmisten asian. Etsintäretkellään he kohtaavat marsilaisia Ice Warrioreita ja pakenevat näitä suureen terraforming-koneistoon; vuorenkokoiseen laitteeseen, joka maankaltaistaa planeetan ilmastoa.

Lyhyesti: marsilaiset jääsoturit ovat muuttamassa ilmastoa kylmemmäksi, jotta voivat kaapata planeetan. Ihmiset ovat unohtaneet sukupolvien kuluessa, miten maankaltaistamisen teknologia toimii, ja he ovat alkaneet pitää opaskirjaa, guidea, jumalan sanana.

Erinäisten käänteiden jälkeen kohdataan se toinen ”hirviö”joukkio, eli eräänlaiset teknologisesti parannellut ihmiset, joita marsilaiset käyttävät hyväkseen kamppailussa planeetasta.

* Juonipaljastus päättyy

Vaikka tarinaan mahtuu valtava määrä henkilöitä ja käänteitä, kirja on rauhallinen luettava. Teos on hyvin kirjoitettu, ja tuntuu, että kirjoittaja oikeasti tuntee hahmonsa.

Mikä ihmeellisintä: kirjan kamppailukohtaukset on kirjoitettu niin konkreettisesti, että pysyin koko ajan kärryillä siitä, kuka on missäkin ja mitä tekemässä. Yleensä kaikki tappelut menevät minulta vähän sumeasti ohi – luen vain kuka lyö ketä ja kuka väistää, mutten näe tapahtumia mielessäni selvänä koreografiana. Nyt näin! Se oli aika hauska kokemus, ja on kiva tietää, että niinkin voi kirjoittaa.

Doctor Who: A Tale of Two Time Lords

Doctor Who: A Tale of Two Time Lords (2020) Jody Houser, Roberta Ingranata, Enrica Eren Angiolini.

Sarjakuvaa! Jee!

Tässä tänä vuonna ilmestyneessä Doctor Who -sarjakuvassa 13. ja 10. Tohtori tapaavat. Ja mikä olisikaan kutkuttavampi linkki tv-sarjaan kuin kolmoskauden jakso Blink, jossa Weeping Angel -alienit kohdataan ensimmäisen kerran.

  • Juonipaljastuksia

10. Tohtori ja Martha Jones ovat jumissa 1960-luvulla. Enkelit viskasivat heidät ajassa taaksepäin, ja Tardis jäi 2000-luvulle. Nyt Martha käy töissä vaatekaupassa ja Tohtori rakentelee kummallisia laitteitaan, joilla havaita muutoksia aikavirroissa.

13. Tohtori on viemässä porukkaansa Woodstockiin, mutta päätyy Lontooseen. Nopeasti hän tajuaa olevansa siellä nyt kahtena henkilönä – mutta miksi Tardis toi hänet samaan aikaan ja paikkaan, jossa hänen yksi versionsa jo on?

Tarina kuvaa mukavasti Tohtorin ja tämän seuralaisten suhdetta. 13. Tohtori pääsee ikään kuin ulkopuolisena katsomaan Marthaa ja tämän tunteita 10. Tohtoria kohtaan. Samaan aikaan 10. Tohtori joutuu luottamaan seuralaisiin, joita ei ole koskaan ennen tavannut.

Lontoosta löytyy enkeleiden lisäksi muitakin uhkia (ikään kuin enkeleissä ei olisi tarpeeksi!) Aika tietenkin vääristyy ja paradoksit uhkaavat, mutta yhteistyöllä tilanne selvitetään kunnialla.

  • Juonipaljastus päättyy

Sarjakuva on hyvä ja laadukkaasti tehty seikkailu, jonka kanssa on mukava käpertyä sohvalle torjumaan vuoden pimeintä aikaa. Huumoriakin löytyy, ja tuttujen Tohtorien kohtaaminen saa toivomaan, että he kohtaavat joskus myös ruudulla. Tätä olisin jaksanut lukea enemmänkin.

God Among Us, episode 6

Ash Darby (2019) Hostile Environment. God Among Us, episode 6. Big Finish Productions. Kuunnelma.

Cardiffissa lanseerataan uusi älypuhelinsovellus, jonka luvataan tarjoavan apua asunnottomille. Ihmiset valokuvaavat kodittomia sovellukseen ja antavat heidän paikkatietonsa eteenpäin: “Ei kestä kiittää!” Mutta sitten alkaa tapahtua kummia. Onhan tämä sentään Torchwood.

  • Juonipaljastuksia

Tyler Steelellä ei mene hyvin. Hän on menettänyt työnsä ja rahansa, ja hän kulkee kodittomana Cardiffin kaduilla. Hän pääsee myös kokemaan, millaista on joutua kännykkäsovelluksen tarjoaman avun kohteeksi, sillä häntä kuvataan sovellukseen vähän väliä.

Avuksi naamioitu sovellus etsii koehenkilöitä lääkkeiden testaukseen. Kun asunnoton ilmoitetaan järjestelmään, drone löytää hänet, ja pistää häneen lääkkeitä. Kieltäytymisen mahdollisuutta ei käytännössä ole, sillä vaihtoehdot ovat osallistua kokeeseen tai kuolla.

Tyler etsii apua ystäviltään ja tuttaviltaan, mutta törmää omaan menneisyyteensä. Ihmisiä välineinä kohdellut tyyppi ei saa apua edes silloin, kun hätä on suurin.

Hän joutuukin kaappaamaan osan Torchwoodista ja ilmoittamaan heidät koehenkilöiksi lääkekokeisiin. Näin tapauksesta tule heille henkilökohtainen, ja he jaksavat kiinnostua siitä.

Lopulta Tyler löytää sen, joka on kaiken takana. Kodittomuus ei ole jalostanut, vaan seuraa välivaltainen yhteenotto.

  • Juonipaljastus päättyy

Tyleriin keskittyvä tarina on raju ja kaunistelematon kertomus kadulla asumisesta. Hän saa kovaa koulutusta muiden huomioimisesta, vaan muuttuuko mikään? Kun omaa elämäänsä saa taas vähän kuntoon, vastoinkäymiset tuppaavat unohtumaan nopeasti.

God Among Us, episode 5

Lou Morgan (2019) Flight 405. God Among Us, episode 5. Big Finish Productions. Kuunnelma.

Torchwoodin nykyiset tai entiset jäsenet eivä koskaan ole ihan turvassa – edes kuoltuaan. Joskus heitä herätellään henkiin alieneilta saadun teknologian voimin, ja joskus, kuten nyt, käy niin, että Yvonne Hartman yrittää saada aikasilmukkaan Ianto Jonesin, mutta onnistuukin tuomaan nykypäivään tiimiläisen 1950-luvulta. Terve vain, Norton Folgate!

Torchwood-aikajanalla jossakin ennen tätä kuunnelmaa on ollut tarina, jossa Folgate on tavannut Andy Davidsonin. En ole sitä kuullut, joten heidän välisensä vitsailu jää osittain ymmärtämättä.

Mutta ei se mitään! Nyt on nimittäin tilanne päällä. Cardiffia vuosikymmeniä aika-avaruuden murtumakohdassa kierrellyt lentokone on putoamassa kaupunkiin, ja sen sisällä on “linssi”, jokin teknologinen laite, joka Folgaten mielestä on saatava koneesta pihalle heti, tai suunnilleen koko maailma loppuu. Mukaansa hän saa (tai oikeammin kaappaa) Andy Davidsonin ja Yvonne Hartmanin.

  • Juonipaljastuksia

Davidson-Hartman-Folgate-kolmikko yrittää löytää linssin ennen kuin kone putoaa. Riskinä on jäädä jumiin aika-avaruuden hetkeen, jossa kone putoaa jatkuvasti. Koneen radiosta kuuluvat heidän itsensä loputtomat avunhuudot eivät ole hirveän lohdullista taustaääntä koneen penkomiselle.

Monimutkainen salaliitto paljastuu, kun Folgate joutuu tunnustamaan hänet palkanneelle Komitealle, ettei löytänyt koneesta linssiä. Hartman tulee samaan palaveriin kertomaan, että hänpä löysi. Torchwood on siis nyt Komitean käsissä.

Komiteasta – ihmiskunnan historiaa ja tulevaisuutta junailevasta porukasta – on ollut puhe aiemmin mm. kuunnelmissa The Conspiracy ja Forgotten Lives.

Samaan aikaan maassa Mr. Colchester on palannut kuolleista ja juttelee aiheesta Jack Harknessin kanssa. On ilmeisen vaikeaa elää kuoleman jälkeen: “Resurrection. It’s not something you’d wish on anyone.”

  • Juonipaljastus päättyy

Itse vauhdikkaan ja hauskan kuunnelman jälkeen alkaa podcast-jakso nimeltä Cardiff Unknown. Se sitoo hienosti yhteen sekä menneitä että tulevia tapahtumia tässä alieneja vilisevässä kaupungissa.

Podcastia tekevät ihan tavalliset ihmiset, joilla ei ole mitään sisäpiiritietoa. Heidän kokemuksensa on superkiinnostava ja tarjoaa kuulijalle herkullisen tilanteen: tiedän asioista enemmän kuin nuo tyypit.

The Maze of Doom (David Solomons)

David Solomons (2020) The Maze of Doom, 266 s.

Tilasin The Maze of Doom -kirjan jo ennen kuin verkkokaupassa oli sille kansikuvaa. Ihan vain koska tykkään labyrinteista. Kun kirja sitten saapui, sen kansi antoi odottaa aika… naiivia? veikeää? riehakasta? seikkailua.

Mikäs siinä, antaa mennä!

Tarinassa kuljetaan Maapallon historiassa ja myyteissä. 13. Tohtorin mukana ovat tutut Yasmin Khan, Ryan Sinclair ja Graham O’Brien.

  • Juonipaljastuksia

Hei, voiko kirja enää paremmin alkaa? Olemme Kreetalla n. 2000 eaa, kun taivaalta putoaa lentävä alus ja uppoaa puoliksi mereen. Keksijä Daidalos ja hänen poikansa Ikaros löytävät aluksen ja alkavat tutkia sitä.

Minotauros-myytti saa alkunsa, kun aluksesta astuu ulos valtava olento, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi härkä. Myös itse alus osoittautuu labyrintiksi, jossa on lähes mahdotonta suunnistaa.

Tohtori ja seuralaiset liittyvät tarinaan meistä katsottuna tulevaisuudessa. Siellä huutokaupataan suuri, pronssinen minotauros-patsas, jonka Tohtori on päättänyt hankkia itselleen. Hän onnistuukin huutamaan sen, mutta patsas varastetaan! Mistä onkaan kyse?

Nimon-nimisistä alieneista! Patsas ei olekaan ihan vain patsas vaan eräänlainen labyrinttia (eli alun perin sokkeloista avaruusalusta) vartioimaan tehty robotti. Se pääsee vapaaksi Lontoon metrotunneleihin. Kauhua ja jännitystä!

Tarina käsittelee lopulta tulevaisuuden energiaratkasuja ja niistä maksettavaa hintaa. Graham pääsee olemaan sankari monta kertaa, mikä on kiva, koska hän jää usein vähän toimettomaksi hahmoksi.

Kirjassa piisaa toimintaa ja ripeitä käänteitä. Minotauros-myyttiä on punottu mukaan moneen kerrokseen, ja kaikille sen osille löytyy jokin selitys.

David Solomons on hauska ja pisteliäskin kirjoittaja. Hän saa Tohtorin puhumaan “cybermansplainingistä” ja seuralaiset pohtimaan, miksi kaikki heidän tapaamansa alienit ovat aina tosi nuoria ja hyvännäköisiä. Toisaalta Tohtori myös katuu menneisyyttään, jossa on taistelun tuoksinassa lähettänyt nimoneita mustaan aukkoon.

  • Juonipaljastus päättyy

Kirja on hauska, hassu ja jännittävä. Labyrintteihin päästään seikkailemaan toistuvasti, joten teos kyllä lunastaa nimensä luomat odotukset.

Tämä oli vähän huono tarina iltalukemiseksi, koska pätkissä luettuna tunnuin hukkaavan ison osan pienistä yksityiskohdista, joita kirjoittaja ripottelee joka paikkaan. Toisaalta se on kivakin – saan lukea tämän uudestaan ja löytää niitä vitsejä, vinkkejä ja oivalluksia uudestaan.

God Among Us, episode 4

Tim Foley (2018) Night Watch. God Among Us, episode 4. Big Finish Productions. Kuunnelma.

On edetty neljänteen jaksoon Torchwood – God Among Us -kuunnelmasarjassa. Jumala paljastaa itseään vähitellen.

  • Juonipaljastuksia

Orr tapaa naisen (äänellä puhuvan henkilön), joka asettaa Orrin valvomaan Cardiffia yön ajaksi. Koko kaupunki on vaipunut uneen, kun musta aurinko on tullut imemään itseensä ihmisten unien energiaa. Muuta vaaraa auringosta ei tunnu olevan, kuin se, että ihmiset ovat nukahdelleet vaarallisiisn paikkoihin. Orr sammuttaa autojen moottoreita ja vahtii, ettei kukaan satuta itseään nukkuessaan.

Tyler Steele on hukuttamassa murheitaan huumeisiin ja seksiin. Hänelle tarjotaan jotain uutta ainetta, joka “saa sinut hehkumaan”. Aine saa Tylerin kohtaamaan ihan konkreettisesti itsensä ja pahimmat pelkonsa. Onneks Orr tulee pelastamaan hänetkin.

Jack Harkness ja Colin Colchester-Price joutuvat tapaamaan viime jakson lopussa kuolleista palanneen mr. Colchesterin. Vieläkin jää vähän ilmaan, miten hän on palannut ja onko hän oikeastaan sittenkin vain unta.

Tarinassa sekoittuvat musta aurinko; jokin hehkuva asia, joka menee ihmisiin ja on tappaa heidät (mutta Orr pystyy kantamaan sitä ja säilymään hengissä) sekä jumala, joka on rakkaus, joka on kauheaa. Lopussa jumala musertaa Orrin rakkautensa alle.

  • Juonipaljastus päättyy

Tarina on pääsemässä vauhtiin. Meille alkaa vähitellen paljastua, kuka/mikä on se jumala, jota Sorva-planeetalta paettiin Maapallolle Aliens Among Us -kuunnelmasarjassa.

Hiukan tyhjäkäyntiä tässä öisessä tarinassa kuitenkin on. Erityiset puistattavuuspisteet Tyler Steelen huumediilerille, jonka ääni on niin ärsyttävä, että sitä juuri ja juuri sietää muutaman repliikin verran.