God Among Us, episode 1

James Goss (2018) Future Pain. God Among Us, episode 1. Big Finish Productions. Kuunnelma.

Torchwood on jatkunut tv-sarjan jälkeen kuunnelmilla. Ensimmäinen pitkä, jatkuvajuoninen sarja oli 12-osainen Aliens Among Us, jonka osista olenkin jo kirjoittanut (tekstit löytyvät helpoimmin Hakemistosta). Sarja päättyi siihen, että Sorva-planeetalta Cardiffiin muuttaneiden alieneiden jumala löysi alamaisensa ja saapui heidän perässään itsekin Cardiffiin. Tästä alkaa seuraava 12-osainen tarina, God Among Us.

Tarinassa on edellisestä kuunnelmasarjasta tuttu tiimi: Yvonne Hartman johtaa Torchwoodia, ja hänelle työskentelevät Orr ja ainakin jossain määrin myös Jack Harkness. Ng, joka asui Gwen Cooperissa, on nyt mukana omana itsenään. Gwen jätti Torchwoodin lopullisesti edellisen sarjan viimeisessä jaksossa. Myös Tyler Moore, entinen journalisti sekä entinen pormestarinviraston työntekijä, on edelleen mukana tarinassa.

Koska tiimin byrokraatti mr. Colchester menehtyi edellisen sarjan lopussa, tämä sarja alkaa luonnollisesti hänen hautajaisillaan.

  • Juonipaljastuksia

Torchwood tietää, että jumala on saapunut Cardiffiin, mutta kukaan ei tiedä, miltä jumala näyttää. Niinpä tiimi etsii jumalaa, ja Jack uskookin löytäneensä tämän, kun hän löytää maan alla elävän pedon, joka tappaa niin ihmisiä kuin weevileitäkin.

Yvonne Hartman on vanginnut pormestarin (joka on Sorva-planeetan asukki) saadakseen tältä tietoja jumalasta. Muut sorvalaiset ovat poistuneet maapallolta paetakseen jumalaansa uudelleen.

Samaan aikaa järjestetään mr. Colchesterin hautajaiset. Hänen puolisonsa, Colin Colchester-Price, yrittää pysyä koossa ja huolehtia hautajaisvieraista, kun Jackin löytämä “jumala” seuraa tätä hautajaispaikalle. Saamme yhteenoton, jossa “jumala” menehtyy Colinin (uhka)rohkeuden seurauksena.

Samaan aikaan Tyler Steele juttelee hautajaisiin saapuneen, vieraan naisen kanssa, joka tuntuu rakastavan kaikkea ja kaikkia. Tyler esittää kohtalokkaan toiveen: hän huokaa, että antaisi mitä tahansa, jos se toisi mr. Colchesterin takaisin.

  • Juonipaljastus päättyy

Jakso on vauhdikas sukellus takaisin Torchwoodin maailmaan sellaisena, kuin se tällä hetkellä on. Uusi tiimi alkaa tuntua tutulta, ja dialogi on hyvin kirjoitettua. Pidän siitä, että vaikka jakso antaakin vihjeitä tulevasta, se ei alleviivaa niitä liikaa. Vielä toisella ja kolmannellakin kuuntelukerralla siitä löytyy lisää kerroksia.

The Gingerbread Trap (Justin Richards)

Justin Richards (2016) The Gingerbread Trap, 36 s. Time Lord Fairy Tales.

Hannua ja Kerttua versioiva The Gingerbread Trap on yksi lempparini Time Lord Fairy Tales -sarjasta. Justin Richards on lähtenyt rohkeasti etsimään scifi-elementtejä satuun jäämättä liikaa alkuperäisen tarinan vangiksi.

  • Juonipalajstuksia

Tarina alkaa, kun Malkus-niminen lapsi näkee tähden putoavan läheiseen metsään. Hän lähtee siskonsa Everlynen kanssa etsimään tähteä. He eksyvät metsään ja jäävät siellä vaanivan eukon vangeiksi.

Eukko ruokkii lapsia joka päivä ranskanperunoilla. Hän myös pakottaa lapset töihin: he korjaavat metsään pudonnutta alusta, jolla tämä kaappaaja toivoo vielä voivansa jatkaa matkaa.

Lapset kehittyvät muutamassa päivässä mestarillisiksi koodaajiksi ja korjaajiksi. Älykkyyden kasvaminen johtaa kuitenkin siihen, että he pystyvät päättelemään itsensä pakoon kaappaajan kynsistä.

  • Juonipaljastus päättyy

Kirjassa on tv-sarjasta tuttuja elementtejä, mutta hahmoja ei nimetä suoraan. Lukija saa itse päätellä, mistä on kyse (ja kuvitus auttaa tehtävässä). Pidän siitä, ettei selittelyyn tuhlata pienen kirjan arvokkaita sivuja.

Cinderella and the Magic Box (Justin Richards)

Justin Richards (2016) Cinderella and the Magic Box, 37 s. Time Lord Fairy Tales.

Olen edennyt Time Lord -satujen osaan 4, joka versioi Tuhkimon tarinaa. Alkuasetelma on tuttu: Cinderella/Tuhkimo on jäänyt pahan äitipuolen ja ilkeiden sisarpuolten armoille. Kun prinssi kutsuu kaikki seudun nuoret ja silmäätekevät tanssiaisiin, Tuhkimo jää kotiin siivoamaan.

  • Juonipaljastuksia

Satu etenee tuttuun tapaa, tosin pienillä Tohtori-juonenkäänteillä. Tohtori kuljettaa Tuhkimon Tardiksella tanssiaisiin ja käskee tätä käynnistämään ääniruuvimeisselin tasan puolilta öin.

Tansseissa alkaa tapahtua kummia, kun äänimeisseli käynnistyy. Prinssi ja tämän äiti hiipuvat kasaksi tuhkaa.

Yksi paras puoli näissä saduissa on, ettei niissä läheskään aina kerrota, kuka Tohtori tai minkä planeetan asukkaat niissä seikkailevat. Jää lukijan tehtäväksi seurata vihjeitä ja tunnistaa henkilöt. Tässä sadussa on selvästi läsnä 11. Tohtori, mutta ovatko linnan vampyyrit samoja kuin tv-sarjan jaksossa Vampires of Venice? Ainakin he vaikuttavat hyvin samankaltaisilta.

  • Juonipaljastus päättyy

Pidän satujen maailmoista, joihin hiipii tuttuja hahmoja tv-sarjasta. Pidän myös edelleen kovasti David Wardlen kuvituksesta, joka antaa välillä enemmän vinkkejä hahmojen henkilöllisyydestä kuin teksti.

Little Rose Riding Hood (Justin Richards)

Justin Richards (2016) Little Rose Riding Hood, 36 s. Time Lord Fairy Tales.

Ajan herrojen satukirjasarjan kolmas osa, Little Rose Riding Hood, versioi nimensä mukaisesti Punahilkkaa. Sadun alussa Rose on lähdössä viemään isoäidilleen leipomuksia – ja kas, hänen täytyy kulkea vaarallisen metsän läpi.

  • Juonipaljastuksia

En tiedä, miksi satuun on pitänyt ympätä Rose (jonka sukunimeä ei kerrota, muka joka on kaikin puolin, äitiään myöten, selvästi Rose Tyler). En hirveästi innostu siitä, että Tohtori-universumiin sijoitetaan tarina, joka ei missään tapauksessa voi olla sen maailmassa totta. Mutta toki; tämähän onkin satu.

Sadun symboliikan kautta meille kerrotaan nyt Bad Wolfista, joka vainoaa Rosea kaikkialla, minne tämä meneekin. Metsässä Rose kuitenkin törmää puunhakkaajaan (9. Tohtori), joka antaa ohjeita turvalliseen matkantekoon.

Perillä mummon luona Rose hauduttelee teetä ja ihmettelee mummon muuttunutta olemusta. Hän seuraa kellarista kuuluvia ääniä ja löytää oikean mummonsa sieltä – hänen paikkansa on ottanut zygon!

Mutta ei hätää, Tohtori tulee ja pelastaa tilanteen.

Tosin emme koskaan saa tietää, miksi zygon on tekeytynyt juuri Rosen mummoksi. Mutta ehkä tarina tuleekin lukea nimenomaan symbolisena kertomuksena siitä, miten Tohtori saapuu Rosen elämään ja saa näkemään vaaran kerroksen kaiken tavallisen ja arkisen alla.

  • Juonipaljastus päättyy

Lyhyiden tarinoiden viehätys ei ainakaan vielä kolmen luetun kirjan jälkeen ole vähentynyt lainkaan. Odotan seuraavan aloittamista taas kutkuttavan jännityksen kera.

Snow White and the Seven Keys to Doomsday (Justin Richards)

Justin Richards (2016) Snow White and the Seven Keys to Doomsday, 36 s. Time Lord Fairy Tales.

Time lord -satujen toinen kirja, Snow White and the Seven Keys to Doomsday, sijoittuu Winter-nimiselle planeetalle. Planeettaa aikanaan hallinnut paha kuningas Drextor on rakentanut tuomiopäivän koneen, jolla planeetan voi tuhota, elleivät alamaiset ole kuninkaalleen kuuliaisia. Kuningas on syösty vallasta, mutta kone on edelleen olemassa, kun kuningatar Salima aloittelee valtakauttaan.

  • Juonipaljastuksia

Tuomiopäivän kone tarvitsee seitsemän avainta toimiakseen. Ne on piilotettu ympäri Winterin planeettaa siten, ettei kukaan saisi laitetta käytöönsä. Kuningatar Salima yrittää löytää avaimet ja saada näin kansan kokonaan valtansa alle.

Palatsissa siivoava Lumikki sattuu vahingossa kuulemaan, miten tuomiopäivän konetta voi käyttää apuna avainten etsimiseen. Hän päättää etsiä avaimet ennen kuin kuningatar ehtii.

Lumikki on itse liian suuri siirtyäkseen koneen pienestä teleportti-ikkunasta avainten kätköpaikkoihin. Hän pyytää apua seitsemältä pieneltä kaivostyöläiseltä, jotka auttavat häntä. Avaimet löytyvät.

Tarina on suoraviivainen ja vailla vastuksia. Lopussa Salima yrittää toki saada avaimet itselleen, mutta tilanne ratkeaa ihan heppoisesti.

  • Juonipaljastus päättyy

Verrattuna satukirjasarjan ensimmäiseen osaan tämä on sisällöltään varsin kevyt. Ymmärrän, ettei 36 pienikokoisen sivun mittaan ihmeitä mahduteta, mutta kunnon satu kaipaisi ristiriitaa, kriisiä ja kaikkivoipaisia pahiksia. Ehkä niitä löytyy taas seuraavasta!

David Wardlen kuvitus on jälleen ihan mahtava.

The Emperor Dalek’s New Clothes (Justin Richards)

Justin Richards (2016) The Emperor Dalek’s New Clothes, 36 s. Time Lord Fairy Tales.

Tämä satukokoelma, Time Lord Fairy Tales, kuuluu niihin Doctor Who -teemaisiin teoksiin, joita katselin pitkään ennen ostopäätöstä. Tarinat ovat eräänlaisia uudelleentulkintoja vanhoista saduista, eikä niissä käsittääkseni juurikaan törmätä Tohtoriin.

Kun yhtenä kirjana aikanaan ilmestynyt satukokoelma tuli myyntiin 16 erillisen minikirjan kokoelmana, lämpenin ajatukselle. Tällaista on olla esteetikko: kaunis pakkaus helpottaa hankintapäätöstä huomattavasti.

Kirjoissa on vähän kuvitustakin. David Wardlen kuvajälki jäljittelee puupiirrosta, ja mustavalkoiset kuvat tuovat teoksiin eräänlaisen kirjapainotaidon alkuaikojen hengen.

  • Juonipaljastuksia

Sarjan ensimmäinen kirja, The Emperor Dalek’s New Clothes, yllätti minut positiivisesti. Heti alkuunsa tilanne on hyvin tohtorimainen: Rarjaran-niminen planeetta on Dalekien armoilla, ja suurin osa sen asukkaista orjuutettu. Vain pieni vastarintaryhmä jaksaa yhä taistella, mutta ensi sivuilla heistäkin suurin osa kuolee.

Mikään kepeä satu tämä ei siis todellakaan ole.

Kolme eloonjäänyttä vastarintaliikkeen taisteilijaa punoo juonen dalekien keisarin kukistamiseksi. He sabotoivat laitetta, jolla dalekit asentavat itselleen voimakentän, jonka läpi ammukset eivät pääse, ja suunnittelevat pommi-iskun keisarin surmaamiseksi.

Juonen onnistumista jännitetään koko pienen kirjan mitta. En kerro, kuinka käy – mutta sen verran sanon, että loppu ei ole onnellisimmasta päästä.

  • Juonipaljastus päättyy

Kauniit ja eriväriset, pienet kovakantiset kirjat ovat kuin karkkeja. Niiden selailemisesta tulee hyvä olo. Pienten kirjojen ilo on myös siinä, että niitä on helppo ottaa mukaan vaikka bussimatkalle tai piknikille. Pari satua repuntaskuun ja reissuun!

The House that Jack Built (Guy Adams)

Guy Adams (2009) The House that Jack Built, 238 s.

Cardiffissa on yli satavuotias talo, jolla on mystinen menneisyys. Lähes kaikki talossa asuneet ovat kuolleet ennen aikojaan. Osa on ryhtynyt murhaajiksi.

Nyt taloon muuttaa nuori pariskunta. Naapurustossa alkaa kuolla ihmisiä kummallisilla tavoilla: yksi uppoaa asfalttiin, toinen syttyy itsestään palamaan.

Ja arvatkaapa kuka omisti talon, kun se aikanaan valmistui? Eräs Jack Harkness.

  • Juonipaljastuksia

Torchwood tarvitsee uuden lääkärin, ja Jack palkkaa tehtävään Alexander Martinin, vanhan miehen, joka on oikeasti kotoisin toiselta planeetalta. (Tässä on viittaus Torchwood-sarjan edelliseen kirjaan, Bay of the Dead, jossa Jack näkee Alexanderin ohimennen muiden tapahtumien tiimellyksessä.)

Torchwood alkaa siis tutkia naapuruston erikoisia kuolemantapauksia. Alexander jää hubiin tekemään ruumiinavauksia, kun muu tiimi lähtee kentälle. Jack ei voi ymmärtää, miksei Torchwood tiedä talosta mitään. Kyllähän jossain vaiheessa sen satavuotista olemassaoloa jonkun olisi pitänyt havaita jotakin outoa!

Ianto Jones kuljeskelee taloa ympäröivillä kaduilla, ja putoaa yhtäkkiä kyseisen talon kaapista sen uusien asukkaiden niskaan. Iantolla on kätevästi taskussaan kortti, jossa lukee hänen nimensä, ja numero, johon hädän hetkellä soittaa. Näin Gwen Cooper ja Jack saavat tiedon Ianton olinpaikasta ja he lähtevät tapaamaan tätä mysteerien taloon.

Asiat menevät nopeasti solmuun. Talossa kummittelee, mutta kummitukset eivät ole aineettomia, vaan ne voivat oikeasti tehdä pahaa talon asukkaille. Huoneet siirtyvät paikasta toiseen siten, ettei niissä liikkuminen ole hirveän helppoa. Jack kohtaa ihmisiä omasta menneisyydestään ja joutuu elämään sata vuotta sitten tapahtuneen tragedian uudelleen ja uudelleen.

Talon uudet asukkaat reagoivat kuten kuka tahansa reagoisi: he pakenevat. Maailma talon ympäriltä on kuitenkin kadonnut, joten he ovat jumissa. Vähitellen murhanhimo iskee toiseen heistä.

Kun taas yksi aikaikkuna avautuu (menneisyyden asukkaat kulkevat näistä ikkunoista eri aikoihin kummittelemaan), Jack hyppää rohkeasti sisään. Hän päätyy kohtamaan tyypit, jotka ovat kaiken takana: alienit, jotka käyttävät aikavääristymien energiaa ravinnokseen. He ovat lukittautuneet Jackiin, koska tämä jos kuka luo vääristymiä ympärilleen jatkuvasti kuollessaan ja palatessaan takaisin elämään (aikamatkailusta nyt puhumattakaan). Käy ilmi, että aika on sekoitettu vasta äskettäin. Koko talon satavuotinen historia on mennyt uusiksi vasta ihan viime tuntien aikana (ja siksi Torchwoodkaan ei ole asioista kartalla).

Jack punoo juonen, joka sisältää riskejä ja räjähdyksiä. Monen elämä viimeisten sadan vuoden ajalta lähtee aivan uusille urille.

Ai niin, ja Alexander osoittautuu melko moraalittomaksi tyypiksi, joten hän saa potkut tiimistä saman tien.

  • Juonipaljastus päättyy

Kirja on kirjoitettu monesta näkökulmasta. Kerrontatekniikka on hauska: samat tapahtumat kerrotaan pariin kertaan, eri henkilöiden silmin, ja samalla lukija saa tietää, miksi kukin käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Guy Adams on luonut helposti sisäänsä imaisevan seikkailun, jossa lukija saa tuntea olevansa osa Torchwoodin tiimiä.

Torchwood: Outbreak (osat 1-3)

Torchwood: Outbreak. Big Finish Productions 2016. Kuunnelma, osat 1-3:

  1. Incubation: Know (Guy Adams)
  2. Prodomal: Love (Emma Reeves)
  3. Invasion: Kill (Ak Benedict)

Torchwood: Outbreak on kolmiosainen kuunnelmasarja, jonka jokainen jakso kestää noin tunnin. Outbreak sijoittuu aikaan, jolloin Torchwoodissa on vain kolme jäsentä: Jack Harkness, Gwen Cooper ja Ianto Jones. Myös Rhys Williams ja Andy Davidson liittyvät kuunnelman tarinaan.

Outbreakin alussa cardiffilaiset alkavat sairastua mystiseen tautiin, joka saa heidän hallusinoimaan ja tekemään väkivaltaisia tekoja. Nopeasti selviää, että ihmiset haluavat tappaa erityisesti niitä, joita he eniten rakastavat.

Terveysviranomaiset sulkevat Cardiffin, ja armeija vahtii, ettei kukaan pääse kaupunkiin tai sieltä pois. Tarina kertoo niin viruksen kuin etenkin paniikin leviämisestä sekä poliittisista päätöksistä, jotka myydään ihmisille näiden turvallisuuden nimissä. Jotenkin ajankohtaista.

  • Juonipaljastuksia

Osassa yksi, Incubation: Know, Jack haastattelee yhtä tartunnan saanutta. Jackillä on käsitys siitä, mistä on kyse – hän on itse osallistunut 1950-luvulla lääketieteellisiin kokeisiin, joissa ihmisiin asennettiin nanovirus. Kokeet menivät pahasti pieleen, ja koehenkilöt poltettiin elävältä. Jack oli yksi heistä, muttei tietenkään kuollut.

Nyt Jack saa tartunnan haastattelemaltaan uhrilta. Hän asettaa itsensä karanteeniin, ja eristää koko Torchwoodin hubin. Gwen lähtee hubin ulkopuolelle ratkomaan hyvin kaoottiseksi yltynyttä tilannetta kaupungilla, mutta Ianto jää vahtimaan Jackin kuntoa.

Osa kaksi, Prodomal: Love, keskittyy viruksen vaikutuksiin ihmisissä. Virus saa ihmiset tappamaan rakkaimpiaan.

Työmatkalta palaava Rhys murtautuu armeijan barrikadien läpi Cardiffiin ja etsii käsiinsä Gwenin. Gwen etsii myös aviomiestään tappaakseen tämän. Jack jahtaa murhanhimoissaan Iantoa ympäri hubia ja hallusinoi.

Samalla saamme Torchwood-vierailijan 1950-luvulta, kun Norton Folgate -niminen agentti liittyy tarinaan vinkeän aikaikkunan kautta. Hän on aikanaan ollut osallinen nanoviruskokeisiin, ja Jack syyttää Nortonia suunnilleen kaikesta.

Viimeinen jakso, Invasion: Kill, keskittyy politiikkaan kaiken taustalla. Valtio kokoaa sairastuneita linnaan, jossa heille luvataan hoitoa. Heidät kuitenkin jätetään kuolemaan samalla, kun valtio suunnittelee suurta nanoviruskoetta koko väestölleen.

Uusi nanovirus on suunniteltu kumoamaan edellinen (eli lopettamaan ihmisten murhanhimo), mutta siihen on asennettu teknologiaa, jolla ihmisiä voi jäljittää, ja jopa heidän toimintaansa vaikuttaa. Sairautta käytetään siis porttina totalitaristisen yhteiskunnan luomiseen: te paranette viruksesta, mutta samalla, hups, menetätte kaiken yksityisyytenne.

Valtio myös syyttää muutamaa karanteenia rikkonutta sairastunutta siitä, että nämä ovat levittäneet viruksen koko maahan. Pelkän Cardiffin rokottaminen uudella nanoviruksella ei siis riitä, vaan on rokotettava koko maan väestö.

Jack hakkeroituu nanovirukseen ja Gwen ampuu Rhysiä ja niin edelleen; Torchwood hoitaa asiat kuntoon.

  • Juonipaljastus päättyy

Kuunnelmasarja on hyvin kirjoitettu ja toteutettu, ja näyttelijät sujahtavat ongelmitta rooleihinsa. Tällaista kuunnellessaan suorastaan näkee Torchwoodin toiminnassa, ja se on aina yhtä mahtavaa.

Tarinan nerokkuus piilee siinä, että nanovirus saa ihmiset tappamaan rakkaitaan. Näin siitä tulee rakkauden mittari: Rakastaako Jack Harkness oikeasti Iantoa? Haluaako Gwen yhtään tappaa Jackiä, vai pelkästään Rhysin?

Lopulta Ianto osoittautuu tapansa mukaan hiljaisen ylvääksi kärsijäksi, jonka rakkaus on nanovirustakin vahvempaa. Ianton suuhun on myös kirjoitettu yksi Torchwood-maailman parhaista lauseista. Kun Jack moittii Iantoa siitä, että tämä on altistunut virukselle, Ianto toteaa:

“Torchwood. Touching stuff we shouldn’t since 1879.”

The Water Thief (Jacqueline Rayner)

Jacqueline Rayner (2016) The Water Thief, 159 s.

Jotenkin osuvasti edellisen zombi-aiheisen Torchwood-kirjan jälkeen tartuin Jacqueline Raynerin kirjoittamaan Doctor Who -tarinaan The Water Thief. Kirjassa 11. Tohtori, Amy Pond ja Rory Williams matkustavat Egyptiin, jossa tehdään 1900-luvun alkupuolen tärkeimpiä arkeologisia löytöjä. Tämän Oxyrhynchus-kaivauksen löytöihin kuuluu mm. violetti papyruskäärö.

Rory tulee kaataneeksi teetä tämän violetin tekstikäärön päälle. Ja eikös siinä ole jo katastrofin ainekset.

Ai, miten niin osuvasti zombien jälkeen? Odottakaapas vain!

  • Juonipaljastuksia

Violetti papyruskäärö on tehty violetista kaislasta, joka teetilkan saatuaan alkaa kasvaa holtittomasti. Kasvi imee vettä niin tehokkaasti, että kun se osuu mihin tahansa vesipitoiseen – esimerkiksi ihmiseen – se kuivattaa tämän korpuksi. Ihmisistä tulee sekunneissa muumioita.

Rory jää huolehtimaan kaivauksen ihmisiä turvaan temppelinraunioihin, kun Tohtori ja Amy suuntaavat tekstikäärön syntyaikaan, parin tuhannen vuoden taakse, samaan paikkaan. Rory on tehokas ja päättäväinen toimija, mutta lopulta violettia kaislaa on kasvanut kaikkialle. 1900-luvun ihmisten tehtäväksi jää oikeastaan vain olla kuolematta janoon odottaessaan, että Amy ja Tohtori selvittävät tilanteen menneisyydessä.

Menneisyydessä vastassa on murhamysteeri ja violetin, pyhän kaislan palvontaa. Kaislaa käytetään mm. kuolleiden muumioimiseen. Tohtorilla menee pitkään päästä juonesta kiinni, mutta lopulta hän sekä paljastaa murhaajan että selvittää mystisen kaislan alkuperän. Eikä siinä ole mitään ulkoavaruudellista. (Oikeastaan kaiken takana saattaa olla Tohtorin joskus menneisyydessään tekemä virhe.)

Ja sitten ne zombit: jonkin aikaa muumioituina olleet ihmiset heräävät eloon eräänlaisina vettä etsivinä kasvien jatkeina. Kaikki, mihin he osuvat, kuivuu.

Kirja käyttää hienosti hyväkseen aikamatkailua. Amy, Tohtori ja Rory liikkuvat samoissa maisemissa – heitä erottaa vain aika. Kun Amy astuu temppeliin, jonka sisäpihalla on lampi, Rory kituu janoissaan saman temppelin aavikoituneissa raunioissa.

  • Juonipaljastus päättyy

Kirjan Tohtori on viehättävä ja tuttu. Ja jos olet joskus miettinyt, mistä time lord tunnistaa planeetan heti sen pinnalle astuessaan, niin esimerkiksi hajusta: ”Definitely Earth. It has a very distinctive scent, Earth. Sort of marshmallows and hope.”

Lyhyt, alle 200-sivuinen kirja on nopea lukea ja vauhti pysyy yllä koko ajan. Loppuratkaisu on lennokas ja tohtorimainen, mutta oikeastaan tässä tapauksessa lopulla ei ole niin merkitystä. Ajassa liikkuminen, arkeologia ja ihmiselämien kerrostuminen nousevat kirjan ydinteemoiksi.

Uskon, että luen tämän uudestaan joskus, kun kaipaan lyhyttä aikamatkaa Tohtorin seurassa.

Bay of the Dead (Mark Morris)

Mark Morris (2009) Bay of the Dead, 238 s.

Bay of the Dead kertoo yhden cardiffilaisen yön tarinan. Meidät johdatellaan juoneen kertomalla erilaisista yön kulkijoista; pari naista on lähdössä baariin, opiskelijaporukka varastaa yhden sukulaisen veneen ja lähtee humalaiselle ajelulle. Kaikki he kohtaavat kuolemansa, kun zombit valtaavat Cardiffin.

Kyllä, zombit. Edes Torchwood ei halua myöntää sitä todeksi, mutta kaupunki on hyvin kliseisten, kauhuelokuvista tuttujen elävien kuolleiden vallassa. Ja ne syövät ihmisiä.

Kirja käyttää hyväkseen kauhukuvastoa. Sen lisäksi tarinassa on paljon verta ja suolenpätkiä.

  • Juonipaljastuksia

Gwen Cooper viettää koti-iltaa Rhys Williamsin kanssa, kun zombit keskeyttävät heidät. Seuraa kilpajuoksu halki kaupungin, kun Gwen ja Rhys yrittävät selvitä hengissä hubiin kohtaamaan muun Torchwoodin.

Jack Harkness on innoissaan. Ianto Jones ei niinkään. Alienit ovat asia erikseen, mutta että zombeja?

Myös Andy Davidson on mukana yön tapahtumissa. Hänen työparinsa joutuu zombin hyökkäyksen kohteeksi, saa puremia ja muuttuu itsekin väkivaltaiseksi. Andy linnoittautuu kotiinsa erään kadulta pelastamansa naisen kanssa.

Menee todella kauan ennen kuin kukaan oikeastaan saa kiinni siitä, mitä tapahtuu. Elävien kuolleiden vyöry on nopea, ja Torchwoodin tiimi on nykyään vain kolmihenkinen.

Yhtäaikaisten tapahtumien vauhtia kuvaa se, että kirjassa päästään lähes puoliväliin ennen kuin tarina tiivistyy Torchwoodin ympärille. Siihen asti seurataan enemmän siviilien kamppailua zombitulvaa vastaan.

Kirjassa on paljon väkivaltaa, mutta myös keventäviä kohtauksia. Yhdessä kamppailussa Jack lyö päänsä ja menettää tajuntansa. Herättyään hän on häpeissään – hän ei kuollut kunniakkaasti vaan pyörtyi! – ja joutuu kärsimään tappelun tuottamat kolotukset kuten normaali ihminen (koska ei yhtäkkiä herääkään kuolleista täysin parantuneena).

Torchwood yrittää koota rivejään kaupungissa, jossa liikkuminen on hengenvaarallista. Ianto auttaa erästä naista ohimennen synnytyksessä, kun naisen puoliso muuttuu zombiksi kesken sairaalareissun. Lopulta Rhys pelastaa koko porukan pyytämällä palveluksia tutulta helikopterilentäjältä.

Tarinan keskushenkilönä on sairaalassa potilaana oleva mies, joka katseli paljon zombielokuvia ennen kuin kuin joutui koomaan. Hänessä asuu Leet, dellacoi-sukuisten alienien lapsi, joka on käyttänyt miehen mielikuvitusta luodakseen itselleen suojelijoiden armeijan.

  • Juonipaljastus päättyy

Muutamaan yön tuntiin sijoittuva tarina on riemukasta luettavaa. Tapahtumien vauhti luo hyvän kuvan siitä, miten kaoottisessa ympäristössä Torchwood yrittää toimia. Päätöksiä pitäisi tehdä ennen kuin edes tiedetään, mitä ja missä mittakaavassa oikeastaan tapahtuu.

Myös vaaran tunne on aito. Vaikken ole mikään zombien ystävä, pidin sekä tarinasta että siitä, miten kaikelle löytyi lopulta (torchwoodilaisittain) uskottava selitys.