Autonomy (Daniel Blythe)

Daniel Blythe (2010) Autonomy, 241 s.

Suhtaudun autoneihin vähän ristiriitaisesti, ja siksipä hyllyssäni on ollut jo muutaman vuoden lukematta Autonomy, autoneiden hyökkäyksestä kertova kirja. Autoneista voi tehdä tylsiä ja robottimaisia tai sitten kiehtovia kammotuksia. Tämä kirja pystyy onneksi näistä jälkimmäiseen.

  • Juonipaljastus

Hyperville, tuo kaikkien ostoskeskusten äiti! Hypervillessa jossa on erilaisia huvipuistomaisia maailmoja, kuten talvimaailma ja villin lännen kylä. Siellä on hotelleja. Ja tietysti kaikkea, mitä kukaan ikinä keksii haluta ostaa.

Tällaisena aikana, jota elämme, lähes kaikki on tietysti tehty muovista – niin mallinuket, villin lännen pyssysankarit kuin vaatekauppojen muotivaatteetkin. Ja niinpä Hyperville on mitä mainioin kohde autonien henkiin herättämiseen.

Kirja seuraa muutaman keskushenkilön kohtaloa keskellä kaaosta joka syntyy, kun muovi saa tajunnan (Nestene Consciousness). Kun vaatteet ja kengätkin ovat erilaisia muovin johdannaisia, muovi näyttää olevan hyvin pitkään varsin vahvoilla.

Ajassa matkustetaan hiukan (Tohtori vie oleellisen esineen yhdelle keskushenkilöistä neljän vuoden taakse, jotta se on hänellä, kun alkaa tapahtua). Vihollisen kanssa yritetään neuvotella. Lapsia sekä temmataan mukaan seikkailuun että laitetaan kokemaan aika karmeita asioita. Ja lopulta UNIT tulee selvittämään Tohtorin pelastamaa kaaosta, kun Tardis jo häippäisee seuraavaan seikkailuun.

  • Juonipaljastus päättyy

Daniel Blythe on kirjoittanut täydellisen 10. Tohtorin. Hän puhuu ja ilmehtii aivan niin kuin pitääkin. Hän pitää monologeja ja heittää nopeita vitsejä pahoissakin paikoissa. Hän venyttää sanoja miettiessään jne.

Tohtorin elämänvaihe esitellään pienellä eleellä, josta selviää heti, missä mennään: hän osaa sulkea Tardiksen ovat sormiaan napsauttamalla, eikä hänellä ole seuralaista mukanaan. Tätä yksinäiseen ajanjaksoa hän pääsee vähän pohdiskelemaankin, mutta enimmäkseen seikkailu pitäytyy asioissa, jotka tapahtuvat seikkailijoille tässä ja nyt.

Erityisesti Tohtorin takia tämä kirja on ihan herkkupala lukea. Hänen puheensa rytmin suorastaan kuulee mielessään. Eikä tarinakaan ole höpsömpi.

Tales of Terror

Jacqueline Rayner, Mike Tucker, Paul Magrs, Richard Dungworth, Scott Handcock, Craig Donaghty (2017/2019) Tales of Terror, 365 s.

Tales of Terror on kokoelma Doctor Who -maailmaan sijoittuvia kauhunovelleja. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran 12. Tohtorin aikoina, joten siinä on kaksitoista novellia, joissa jokaisessa toimii eri Tohtori. (Pehmeäkantinen pokkariversio, jonka luin, on vuodelta 2019.)

Lyhyesti: tämä on hyvä kirja. Olen tykännyt Tohtori-novelleista ennenkin, mutta tässä teoksessa erityisesti ilahduttaa se, että kirjoittajia on useita. Näin Tohtoreista saadaan monia puolia esiin, kun yhden kirjoittajan ei ole tarvinnut perehtyä sataprosenttisesti kaikkiin.

Heikompiakin tarinoita joukkoon mahtuu, mutta pidän kaikista kuvatuista Tohtoreista ja siitä, miten heistä on saatu omanlaisiaan. Kirjan on kuvittanut Rohan Eason.

  • Juonipaljastuksia

Ensimmäinen novelli ei ole paras mahdollinen avaus kirjalle, mutta koska Tohtorit esitellään järjestyksessä, vaihtoehtoa ei ole kirjaa kootessa ollut. Tarinassa on surrealistinen halloweenjuhla, josta en oikein saanut otetta. Toinen tarina viekin sitten kauhun ytimeen: meille selviää, miksei ole kovin hyvä idea pelata ouijaa Tardiksessa. Kolmas Tohtori kohtaa yllättävän dalekin.

Neljännen Tohtorin seuralaisena on tietenkin Sarah Jane Smith. Tarina kertoo lisää carrioniteista, joita 10. Tohtori kohtaa tv-sarjassa Martha Jonesin kanssa. Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten kirjoittajat ovat päässeet kertomaan jatkoa tai edeltäviä tapahtumia tv-sarjan seikkailuihin. Viidennen Tohtorin kanssa tapaamme meduusan, joka kivettää katseellaan. Kuudennen Tohtorin Tardiksen oveen koputetaan keskellä aikapyörrettä, ja tarina vie meidät takaisin kirjan alkuun, surrealistiseen halloweeniin.

Seitsemäs Tohtori pääsee pelastamaan taiteilijan omalta maalaukseltaan. Kahdeksannen kanssa matkustetaan risteilyaluksella, kunnes merestä nousee hirviö (mutta yllättäen se ei olekaan toisen planeetan alien). Yhdeksännen Tohtorin tarina on kirjan pelottavimpia. Se sijoittuu sirkusmaailmaan, jossa tilkkutäkkimäinen klovnihahmo kaappaa ihmisiä.

Kymmenennen Tohtorin novelli jatkaa tv-sarjan Human Nature – Family of Blood -tuplajaksosta tuttujen alienien tarinaa. Tohtorihan hankkiutuu tv-sarjassa näistä alieneista eroon varsin armottomilla tavoilla, mutta nyt hän saa Donna Noblen kanssa huomata, ettei pysyväksi tarkoitettu rangaistus ollutkaan niin pysyvä. Kertomus osoittaa myös hienosti, millaisen virheen Tohtori tv-sarjassa teki. Novelli jatkaa loogisesti siitä, mihin tarina jäi.

Yhdennentoista Tohtorin novelli on lempikohtani teoksessa, eikä vain siksi, että siinä on weeping angeleitä. Novellin alussa perhe jää jumiin autoon, jota ympäröi sumu ja lauma mystisiä enkelipatsaita. Tohtori yrittää ulkopuolelta pelastaa hyvin epätoivoiselta vaikuttavaa tilannetta. 12. tarina paljastaa autoneiden uusimman juonen.

  • Juonipaljastus päättyy

Tämän tekstin tägeistäkin voi huomata, miten monta eri alienia kirjaan on saatu mahtumaan. Lyhyehköt seikkailut koukuttavat lukemaan vielä yhden ja vielä yhden. Vaikka vanhat Tohtorit eivät minulle erityisen tuttuja olekaan, viihdyin heidänkin seurassaan ongelmitta.

Consequences (James Moran, Joseph Lidster, Andrew Cartmel, Sarah Pinborough, David Llewellyn)

James Moran, Joseph Lidster, Andrew Cartmel, Sarah Pinborough, David Llewellyn (2009) Consequences, 252 s.

Consequences-kirjassa on loistava idea: siinä seurataan Torchwoodin toimintaa eri aikoina, ja tarkastellaan asioita, jotka seuraavat toisistaan. Päähenkilöt eivät välttämättä itse tiedä, miksi jotakin tapahtuu, mutta lukija on saanut kohdata jotakin varhaisempaa, ja ymmärtää sen yhteyden uudempiin tapahtumiin.

Kirjalla on viisi kirjoittajaa, ja se koostuu viidestä katkelmasta, joista jokaisella on oma juonensa ja tarinansa. Ne kuitenkin kietoutuvat yhteen monin tavoin.

  • Juonipaljastuksia

Kirjan ensimmäisessä kertomuksessa löytyy kirja. Emily Holroyd, Torchwood-agentti, löytää kirjan välistä viestin ja toimii sen mukaisesti. Samaan aikaan Jack Harkness ja muu tiimi (Alice Guppy ja Charles Gaskell) perehtyvät köyhien poikien kouluun liittyviin mysteereihin. Koulu on peite alien-lapsia tutkivalle organisaatiolle.

No, kuluu vuosikymmeniä, ja Torchwoodissa on meille tutut Ianto Jones, Toshiko Sato, Owen Harper ja Gwen Cooper. Jack on juuri kadonnut (puhumme siis tv-sarjan ensimmäisen ja toisen kauden väliin jäävästä ajasta), ja jäljelle jäänyt tiimi tutkii Torchwoodin arkistoja löytääkseen jonkin asiakirjan, jonka perusteella valita seuraava johtaja. Kaupungista löytyy jonkin korkeamman kulttuurin tuottamaa teknologiaa, jolla voi parantaa ihmisiä – tuhoisin seurauksin parantajalle itselleen.

Seuraavassa tarinassa tiimissä on enää Ianto, Gwen ja Jack. Tarkkailukeikalla lähiössä Gwen kohtaa vauvan, joka kietoo hänen mielensä täysin hallintaansa ja alkaa käytellä Gweniä kuin marionettinukkea. Czisch-vauva on aiemmin hallinnut erästä lähiön nuorta tyttöä, joka vapauduttuaan (ja vaarassa joutua uudelleen kirouksen alle) räjäyttää vauvan ja kokonaisen ostoskeskuksen sen mukana.

Seuraava tarina käsittelee räjähdyksen seurauksia ja sitä, miten Torchwood yrittää hallita tapauksen tuottamaa medianäkyvyyttä sekä mainehaittaa poliisin suuntaan. Räjähdyksessä kuolleen lapsen isä saapuu kostamaan ja tartuttaa Jackiin ja Gweniin viruksen (kagawavirus), joka lamauttaa heidät loppuelämäksi (joka Jackin tapauksessa on erityisen pitkä). Saamme seurata, kuinka Ianto kaataa tieltään kaikki esteet pelastaakseen tiiminsä. (Vähän jää häiritsemään, että eikö Jack olisi pelastunut ihan vain kuolemalla ja heräämällä taas henkiin terveenä, mutta Iantolle ei tule mieleen tappaa Jackiä pelastusmielessä.)

Viimeinen tarina on oikeastaan kirja. Sen nimi on Consequences, ja sen on kirjoittanut Nina Rogers. Nina on sivullinen, joka on törmännyt Torchwoodiin aivan liian monta kertaa elämässään. Tarinasta onkin herkullista bongailla viittauksia aivan kaikkialle Torchwoodin historiaan (ja jopa Sarah Jane Smith Adventures -tv-sarjaan). Nina on alkanut unohdella asioita, minkä ensin päättelen johtuvan siitä, että hän on saanut liian monta kertaa retconia. Mutta lopulta kaikki kiertyykin siihen kirjaan ja viestiin, jotka mainittiin ensimmäisessä tarinassa.

  • Juonipaljastus päättyy

Consequences päättää Torchwood-sarjan, jossa on yhteensä 15 kirjaa. Päätösteoksena se on loistava ja kutkuttava. Voin vain kuvitella, miten hauskaa kirjoittajatiimillä on ollut punoa tätä aikojen halki kurottelevaa juonta.

Olisipa näitä lisää! (Onneksi yksittäisiä Torchwood-kirjoja on tämän sarjan jälkeenkin ilmestynyt muutama, niistä lisää myöhemmin.)

The Undertaker’s Gift (Trevor Baxendale)

Trevor Baxendale (2009) The Undertaker’s Gift, 241 s.

The Undertaker’s Gift vie Torchwoodin syvälle kauhumaailmaan. Tarina saa alkunsa hylätystä kirkosta, jossa tapahtuu öisin hirveitä asioita. Valkoisiin käärinliinoihin kääräistyt hahmot mustissa puvuissa ja silinterihatuissa kantavat siellä arkkua, jossa on jotakin, mitä kukaan ei kestä nähdä.

Tai oikeastaan tarina alkaa hautajaisista, joiden päähenkilö nousee arkustaan kesken hautaamisen. Tämä henkilö on Jack Harknessin seurannassa, sillä häneen on loisinut alien, magelnian twort. Jack käväisee hautajaisissa ihan nopsasti ampumassa haudasta nousevan ruumiin. Ja sitten päästään siihen oikeaan ongelmaan, eli niihin mystisiin, yöllisiin hautausurakoitsijoihin.

Kaiken päälle Harknessin vanha tuttu Hokrala saapuu kiusaamaan Torchwoodia. Hokrala on juristifirma tulevaisuudesta, ja se on tullut rankaisemaan Torchwoodia kaikesta siitä, miten pieleen 2000-luku on Torchwoodin takia mennyt/menevä. Hokrala on lähettänyt salamurhaajan Harknessin perään saadakseen asiat edes jotenkin haltuun.

  • Juonipaljastuksia

Jack saa vihiä Hokralan juonesta, johon liittyy laite, jota kutsutaan nimellä Undertaker’s Gift. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, mikä se on, mutta jotain kauhean pahaa kuitenkin. Kertaalleen kuolleet (eli ne hautausurakoitsijat käärinliinoissa) ovat tämän aseen vartijoita. Muuta Torchwood ei sitten tiedäkään.

Hokralan salamurhasuunnitelma menee ohuesti pieleen, ja onnistuu Jackin sijasta törmäämään Ianto Jonesiin. Iantoon tartutetaan hyönteisiä (xilobytes), jotka syövät häntä hitaasti elävältä halki tarinan. Xilobiitit erittävät puudutetta, minkä vuoksi ianto ei huomaa mitään ennen kuin alkaa olla vähän myöhäistä.

Gwen Cooper päätyy katakombeihin tutkimaan käärinliinatyyppien päämajaa. Hän loukkaa itsensä, minkä vuoksi hän jää ansaan pääsemättä liikkumaan minnekään. Luolissa hän kohtaa Undertaker’s giftin, joka osoittautuu yli sata vuotta hengissä pidetyksi sotilaaksi, jonka torsoon on liitetty monenlaisia (räjähtäviä) laitteita.

Ihmisiä menehtyy ja maailmanloppu on lähellä, mutta ratkaisu löytyy Torchwoodin päämajasta (yllättäen ei tällä kertaa sen arkistoista vaan vankityrmästä). Ratkaisun hetkellä Jack pääsee jopa päättämään, suljetaanko koko aika-avaruuspyörteen halkeama Cardiffin kohdalta, mutta päättää pitää sen avoinna. Tämä päätös ohitetaan yhdellä lauseella, vaikka tästä olisi todella riittänyt eettistä pohdintaa vaikka kokonaiseksi kirjaksi.

  • Juonipaljastus päättyy

Kirja käyttää hyväkseen kauhukuvastoa ihmistä syövistä hyönteisistä zombimaisiin olentoihin ja hautaluoliin. En ole erityisemmin sisälmyskauhun ystävä, joten pitkät kuvailut milloin minkäkin ällötyksen ruumiillisista yökötteistä meni minussa vähän hukkaan. Lähinnä yritin hyppiä niiden yli.

Jotain kivaa vanhoissa kirkoissa ja hautausmaissa kuitenkin on.

Crush (Guy Adams)

Guy Adams (2020) Crush. Kuunnelma.

The Lives of Captain Jack, volume three. Big Finish Productions.

Captain Jackin elämän laidoilla on ihmisiä, joiden luona hän silloin tällöin käväisee. Yksi näistä on Jackie Tyler, Rosen äiti, joka elää aika tylsää ja yksinäistä elämää – kunnes Jack Harkness koputtaa oveen. Tällä kertaa Jack tarjoaa Jackielle luksusmatkan toiselle planeetalle.

  • Juonipaljastuksia

Jack vie Jackien luksusristeilylle, mutta heti alukseen astuttuaan pari huomaa asioiden lähteneen menemään pieleen. Luksusalus on vaihdettu tavarankuljetusalukseen, joka on myyty aivan täyteen. Seitsemän tunnin matka taitetaan seisten kylki kyljessä. Kaiken lisäksi muut matkustajat ovat alieneita, jotka eivät kestä huomiota, eivät katso päin, eivätkä halua, että kukaan koskettaa heitä.

Ja sitten tapahtuu murha. Yksi matkustajista kuolee saatuaan osuman myrkkynuolesta.

Ja sitten seuraava. Ja taas seuraava.

Jack ja Jackie ryhtyvät selvittämään murhia, mikä on hankalaa aluksen tungoksessa, varsinkin kun muut matkustajat eivät kestä lainkaan huomiota tai ärsykkeitä. Alusta ohjaa robotti, joka on äärimmäisen byrokraattinen, eikä suostu joustamaan käytännöistään edes murhien tapahduttua.

Lopulta murhaaja paljastaa itse itsensä, ja syntyy pitkä keskustelu näkymättömyydestä ja yksinäisyydestä. Jackiellä on paljon sanottavaa aiheesta.

  • Juonipaljastus päättyy

Kuunnelmassa on kiinnostava maailma, ja pidän näistä hiljaisuutta vaalivista alieneista, joiden joukossa Jack ja Jackie joutuvat matkustamaan varsin epämukavissa oloissa.

Camille Codurin Jackie on vähän ärsyttävä ja valittava, eikä pysty yhteenkään vuorosanaan ilman valittavaa äänenpainoa. Olen ihan tykännyt Jackiestä, joten en täysin hyväksy tätä kaikesta ruikuttavaa tulkintaa. John Barrowman on hauska, intensiivinen ja innokas Jack Harkness, joka jaksaa yrittää luoda ympärilleen hyvää mieltä pahimmissakin olosuhteissa.

R & J (James Goss)

James Goss (2020) R & J. Kuunnelma.

The Lives of Captain Jack, volume three. Big Finish Productions.

Taannoin bongasin jostakin tiedon siitä, että The Lives of Captain Jack -kuunnelmia on julkaistu jo kolme CD-boksillista. Tilasin siis puuttuvat, ja sukelsin Jackin maailmaan. Aloitan kertomalla kolmosboksin viimeisestä kuunnelmasta, R & J, koska se on kuunnelmasarjan ehdotonta kärkeä.

  • Juonipaljastus

R & J vastaa fanien kutsuun ja usuttaa Jack Harknessin yhteen River Songin kanssa. Hahmojen yhteiselo on hankalaa, sillä aikamatkailijoina he eivät aina kohtaa toisiaan oikeassa järjestyksessä. Väärinkäsitykset ovat jatkuvia, ja niitä setvitään vuosimiljoonien yli.

Kuunnelma on Doctor Who -maailmaan uponneille ihan mieletön kokemus. Se koostuu lyhyistä katkelmista sieltä ja täältä ajasta. Kohtauksissa täytetään Doctor Who -sarjan aukkoja, mutta liikutaan myös Big Finishin kuunnelmien tarinoissa. Mitä enemmän tietää, sitä enemmän saa nauttia tilanteita tunnistessaan.

River ja Jack aloittavat suhteensa vähän hankalissa olosuhteissa (River käyttää huumaavaa huulipunaansa useamman kerran), mutta tulevat vähitellen hyvinkin läheisiksi ystäviksi. He yrittävät viettää hetken normaalia elämää, mennä jopa huvikseen naimisiin keskenään. He myös vierailevat toistensa lapsuudessa olemassa se yksi välittävä aikuinen hetkellä, jolloin sellaiselle on suurin mahdollinen tarve. Aina kaikki kuitenkin romahtaa, sillä kummankaan elämä ei ole kovin normaalia, eikä sellaiseksi väkisin taivu.

Jackillä kestää kauan selvittää, kuka River oikeasti on, ja mikä on tämän suhde Tohtoriin. Ja kun se selviää, kaikki alkaa olla jo liian myöhäistä, mutta ehkä vielä yksi aikahyppy… ehkä vielä yksi kohtaaminen jossakin matkan varrella.

  • Juonipaljastus päättyy

Alex Kingston ja John Barrowman esiintyvät kuunnelmassa kaikella sillä intohimolla, josta kuulija voi haaveilla. He ovat selvästi toivoneet hahmojensa kohtaavan, ja nyt se tapahtuu, keskellä ihmeellistä, aikojen yli venyvää seikkailua.

Tämä on sellainen kuunnelma, johon tekee mieli upota uudelleen ja uudelleen. Voin kuvitella, että tämä toimii kuin tutun tv-sarjan jakso, johon on turvallista palata, kun elämä potkii. Tätä kuunnelmat voivat parhaimmillaan olla: täynnä ihmeitä.

God Among Us, episode 10

Robin Bell (2019) Scrapejane. God Among Us, episode 10. Big Finish Productions. Kuunnelma.

Pääsemme mukaan Cardiff Unknown -podcastiin! Sen kaksi juontajaa on lähtenyt todistamaan unrbaanilegendaa Scrapejane-nimisestä hirviömäisestä olennosta huuhaaksi.

  • Juonipaljastuksia

Podcastin äänityksissä toinen juontajista yhtäkkiä näkee Scrapejanen. Toinen sen sijaan näkee vain ystävänsä kauhun ja yrittää rauhoittaa tätä – olentoahan ei ole olemassa. Rauhoittumisen sijasta kauhuissaan oleva juontaja tulee revityksi kappaleiksi epäuskoisen ystävänsä edessä.

Colchester ja Ng lähtevät tutkimaan kuolemantapausta. Heillä ei ole enää käytössään Torchwoodin hubia tai teknologiaa, sillä Torchwood on nyt koko kaupungin vihaama, ja kokonaan alas ajettu organisaatio. Colchester ja Ng haluavat kuitenkin edelleen tehdä jotakin hyödyllistä, joten he tutkivat Scrapejanen väitettyä asuinpaikkaa. Colchester näkee hirviön; Ng ei näe. Dramaattisten käänteiden jälkeen (Ng lyö Colchesterin tajuttomaksi, ja hirviö katoaa), he tapaavat Scrapejane-legendan luoneen Meredith Popen.

Pope on urbaani tutkimusmatkailija, joka loi hirviöhahmon innostaakseen ihmisiä Cardiffin vähemmän tunnettuihin paikkoihin. Hänen on vaikea uskoa, että hahmo on oikeasti nähty (saati että se on pystynyt tappamaan ihmisen).

Ng pääsee kärryille hirviön toimintamekanismista. Se elää ihmisten uskosta itseensä. Niinpä taktiikaksi valitaan Meredith Popen somekanavat, joilla hän kertoo Scrapejanen kuolleen. Somekuvia varten piirretään liidulla ympyröitä lattiaan ja niin edelleen.

Hetken tämä toimiikin, mutta sitten Pope alkaa lukea faneilta saamiaan somekommentteja. Fanit haluavat hirviön takaisin, ja Pope alkaa vähitellen uskoa, että se saattaisi olla hyväkin idea. Muutaman mutkan kautta olento saadaan kuitenkin lopulta aisoihin.

  • Juonipaljastus päättyy

Sosiaaliseen mediaan keskittyvä tarina tulee kommentoineeksi valeuutisten voimaa. Kun riittävän moni jakaa samoja tarinoita totena, niistä tulee totta.

Kuunnelmaan on saatu aitoa kauhua. Kirkuvia ihmisiä piisaa, ja itse hirviönkin vähäiset äänet ovat oikeasti aika pelottavia.

God Among Us, episode 9

Alexandria Riley (2019) A Mother’s Son. God Among Us, episode 9. Big Finish Productions. Kuunnelma.

Kuunnelmasarjan kahdeksannen jakson tsunami on iskenyt Cardiffiin, ja nyt on hätäavun ja jälleenrakentamisen aika. Colin Colchester-Price on löytänyt elämäänsä merkitystä kodittomien leirin johtajana ja avun organisoijana. Tarinaa kertoo nyt äiti, jonka poika on kadonnut tsunamissa.

  • Juonipaljastuksia

Tarinan äiti etsii poikaansa ympäri kaupunkia leiriytyneiden ihmisten joukosta, ja lopulta löytää tämän. Vähitellen kuitenkin ilmenee, ettei poika olekaan se, joksi äiti häntä luulee vaan muodonmuuttaja-Orr, joka on menettänyt muistinsa, ja heijastelee nyt niiden toiveita, jotka etsivät kadonneita läheisiään.

Torchwood on oikeudessa rikoksistaan kaupunkia vastaan. Heidän oletetaan tienneen tsunamista, mutta jättäneen varoittamatta kaupunkilaisia siitä etukäteen. Kummallista kyllä, kukaan kaupungin viranomaisista ei muista tsunamista tai sitä edeltävistä tapahtumista mitään.

Komitea huolehtii kaupungin jälleenrakentamisesta.

Innokas päähenkilö tutkii poikansa katoamista ja hoksaa, että ongelmana on oikeudenkäynnissä tarjottava vesi. Kun hän vaihtaa veden, ihmisten muisti virkistyy kummasti. Ja niin selviää, että Yvonne Hartman yritti vesittää Komitean yritykset syyttää tapahtumista Torchwoodia. Kun kaikki selviää, Torchwoodin nimi muistuu kuitenkin jokaisen todistajan mieleen. Torchwoodin maine on mennyttää, ja siitä tulee kaupungin vihan kohde.

Kertoja-äiti saa tilaisuuden ottaa retconia unohtaakseen poikansa kohtalon. Tarina jättää lopun avoimeksi.

  • Juonipaljastus päättyy

Torchwoodin tarina alkaa käydä monimutkaiseksi kaikkine kerroksineen. Se on kuitenkin hyvä juttu, sillä juuri siksi kuunnelmat kestävät monta kuuntelukertaa.

The Ruby’s Curse. A River Song | Melody Malone Mystery (Alex Kingston & Jacqueline Rayner)

Alex Kingston & Jacqueline Rayner (2021) The Ruby’s Curse. A River Song | Melody Malone Mystery. 275 s.

Sanon heti aluksi, etten pidä BBC:n mainoskikasta, jossa kirjan kanteen painetaan vain kuuluisan näyttelijän nimi, ja sisäsivuilta selviää, että mukana on ollut myös toinen kirjoittaja. Mutta asia sikseen: Alex Kingstonin ja Jacqueline Raynerin kirjoittama mysteeri liittää yhteen River Songin sekä tämän kirjoittamien dekkareiden päähenkilön, Melody Malonen. Kirjassa selvitellään sekä murhia että erään toiselta planeetalta varastetun laitteen, Horuksen silmän, sijaintia.

* Juonipaljastuksia

Kaikki alkaa Stormcagen ultraturvallisesta vankilasta, josta River Song on murtautumassa ulos… vaan hetkinen, hänhän murtautuu sisään! Songin on viimeisteltävä uusin Melody Malone -dekkari, eikä hän kiireisessä elämässään löydä kirjoitusrauhaa muualta, joten selliin vain kirjoittamaan.

Sitten vankilan ilmastointikanavasta alkaa kuulua puhetta. Song ryhtyy juttuun toisen vangitun arkeologin kanssa, ja puheeksi tulee Horuksen silmä, jokin maailmanlopunlaite, jonka tuo toinen vanki on kätkenyt jonnekin. Juttelun kuulee kolmas taho eli vankilassa tietenkin pahis, joka lähtee etsimään esinettä saadakseen sen voimat haltuunsa.

Alkaa kilpajuoksu halki ajan. Selviää, että Horuksen silmä on Kleopatran haudassa, jonka sijaintia kukaan ei tiedä, joten on ensin etsittävä Kleopatra, sitten lavastatettava hänen kuolemansa ja piilouduttava sarkofagiin…

River Song on juuri oikeanlainen hurjapää tähän kaikkeen. Hänen pehmeä puolensa pääsee esiin, kun hän suojelee vanhempiaan pahikselta, joka uhkaa Amyn ja Roryn henkeä, jotta saisi Songin puolelleen. Samalla saadaan pieni vilahdus Amyn ja Roryn uudesta elämästä 1930-luvun New Yorkissa. Myös 13. Tohtori ja Jack Harkness vilahtavat tarinassa.

Tarina herkuttelee TV-sarjassa luodulla kuviolla, jossa Song kirjoittaa dekkariin johtolankoja, joiden mukaan toimia. Tosin tällä kertaa dekkaria on editoinut joku toinen, ja Songin tehtäväksi jää kirjan lähilukeminen, jotta hän löytää oman ja toisen version erot. Song käy myös eläväisen keskustelun kirjan kanssa, johon on kirjoitettu dialogin toiset vuorosanat (toiset hän tulee sanoneeksi itse ääneen).

* Juonipaljastus päättyy

Kirja on mukaansatempaava seikkailu, joka tarjoaa historiallisia kuriositetteja ja Doctor Who -universumin nippelitietoa. Lopulta kirja on kirja on kirja, kun Melody Malone -dekkarin päälle kietoutuva River Songin tarina saa selityksensä Amyltä, joka on laittanut kaiken kansiin ja julkaissut vuonna 2021… enpä kerrokaan miksi.

Tällä kokemuksella soisin Alex Kingstonille lisää tilaisuuksia kirjoittaa River Songista (ehkä Jacqueline Raynerin tai jonkun muun kanssa). Lopputulos on aito, yllättävä ja maaginen.

Risk Assessment (James Goss)

James Goss (2009) Risk Assessment, 236 s.

Kun Torchwoodilla menee todella huonosti, turvajärjestelmä käynnistyy. Turvajärjestelmä on viktoriaanisen kauden agentti, Agnes Havisham, joka herää syväjäädytyksestä arvioimaan, onko aika lakkauttaa koko Torchwoodin toiminta.

  • Juonipaljastuksia

Torchwoodilla on liikaa meneillään. Jack Harkness, Ianto Jones ja Gwen Cooper yrittävät kolmisin pelastaa maailmaa, kun Cardiffiin ajautuu kasoittain lyijyarkkuja. Meressä kelluvat arkut saapuvat riftin kautta, eikä niitä uskalleta avata – sillä jos joku lähettää vainajansa riftiin, niiden mukana saattaa kulkea mitä tahansa tauteja tai muita tappavia elementtejä, joista lähettäjä on yrittänyt päästä eroon.

Agnes Havisham tekee jatkuvaa arviota kaikesta, mitä Torchwood tekee. Hän asettuu hierarkiassa Jackiä ylemmäs, joten hän ottaa haltuunsa Jackin työhuoneen ja tiimin. Havishamilla on mahdollisuus painaa nappulaa, joka lukitsee hubin lopullisesti ja lakkauttaa näin Torchwoodin toiminnan. Tämän vuoksi hänen ympärillään puhutaan ja toimitaan kieli keskellä suuta.

Havisham on päätynyt jäädytetyksi, koska hänen kihlattunsa, George Herbert Sanderson on aikanaan lähtenyt Torchwoodin pelastamalla avaruusaluksella matkalle, joka kestää satoja vuosia. Havisham on ajatellut pystyvänsä parhaiten odottamaan puolisoaan kotiin viettämällä enimmän aikaa jäädytettynä.

Aina välillä Havisham on herätetty arvioimaan Torchwoodia, ja kirja tarjoilee näistä kohtaamisista pieniä takaumia. Hän on häikäilemätön tyyppi, joka edistää asioitaan kyseenalaisin keinoin. Hän mm. teleporttaa Gwen Cooperin maapallon ulkopuoliselle avaruusalukselle, kun tästä on liikaa harmia.

Mutta nyt on muitakin ongelmia kuin henkilökemiat. Arkkujen mukana tosiaan ajatuu maapallolle jotakin: Vam. Vamiksi itseään kutsuva olento on massaa, joka syö kaiken. Sitä ei voi pysäyttää mitenkään, ja sen tavoite on syödä koko planeetta. Se on myös ovela, ja se harhauttaa Torchwoodia esittämällä, että tiimi on saanut sen hallintaan. Ja kun aika on sitten oikea, se alkaa taas syödä.

Koska tämä ei riitä, arkuista nousee myös armeija valoittamaan maapalloa. xXltttxtolxtol-nimellä itseään kutsuvat, puumaiset olennot kaappaavat tiimin. Seuraa juopottelua maailmanlopun edessä.

Kaikki tietenkin selviää viime hetkellä. Se vaatii aikamoisia sattumia ja ovelaa juonimista, ja siinä sivussa selviää, että Havisham on ollut mukana tuomassa xXltttxtolxtoleja maapallolle. Onneksi hän voi käyttää tiimiin retconia ja painaa sitä paniikkinappulaa, joka sulkee hubin…

  • Juonipaljastukset päättyvät

Kirja viittaa hauskasti edellisiin Torchwood-tapauksiin ja luo samalla uutta historiaa instituutille. James Goss onnistuu hienosti, ja Agnes Havisham solahtaa sujuvasti osaksi Torchwoodin tarinaa.

Erityisplussaa myös siitä, että Ianto Jones nähdään humalassa ja Gwen Cooper pääsee avaruuteen.

Create your website with WordPress.com
Get started