Kukakirja

The Deviant Strain (Justin Richards)

Justin Richards (2005) The Deviant Strain, 251 s.

–

“Slowly, the Doctor turned towards Jack. ‘You haven’t done anything stupid, have you?'”

Tardis vastaanottaa hätäviestin, johon Jack Harkness ohimennen vastaa. Vaikka Tohtori haluaisi välttää koko homman, on mentävä katsomaan, mikä/kuka hätäviestin lähetti. Tästä (en tiedä kuinka uskottavasta) vastahakoisuuden asetelmasta alkaa kirja The Deviant Strain.

Rakastan Jack Harknessia, joten tietysti olen hankkinut kirjan, jossa hän seikkailee 9. Tohtorin ja Rose Tylerin kanssa. Eletään aikaa, jolloin Harkness ei vielä ole kuolematon, mitä on välillä vähän vaikea muistaa – kuolemattomuus on niin oleellinen osa hahmoa.

Juonipaljastuksia

Hätäviesti vie joukkion venäläiseen kylään, jonka satamaan on hylätty rivi ydinsukellusveneitä ruostumaan. Säteilyä? Kyllä. Paniikkia ja ihmepelastumisia ahtaissa sukellusveneissä? Tietysti!

Kylässä asuu vain muutama ihminen, suurin osa heistä on tutkijoita jonkin projektin kimpussa. Kyläläisten välit ovat kärsineet eri syistä, joten yhteistyö ei ole aina aivan helppoa.

Ja kylässä tapahtuu kummia. Ihmiset vanhenevat vuosikymmeniä hetkessä. Asukkaat kertovat myyttisestä Vourdulakista, nuoren naisen muodon ottavasta vampyyristä, joka tuo pahan tullessaan.

Yhtä aikaa kuin satunnaisen ikääntymisen ja säteilyn, Tohtori seuralaisineen kamppailee myös jonkinlaisen mustekalaa muistuttavan alien-olennon ja aina uudelleen nuortuvan poliisin kanssa. Ja ai niin, kylässä on myös muinainen kivikehä. Ihan tavallisista kivistä ei tietenkään ole kyse.

Jack Harkness pääsee olemaan altruistinen sankari, Tohtori pääsee olemaan itsetyytyväinen aivan liian aikaisin ja Rose pääsee olemaan älykäs sekä hiippailemaan toistuvasti vaarallisissa paikoissa. Tarinassa on monta yhtä aikaa kärjistyvää juonta, mikä perustelee päähenkilöiden määrän: kaikilla on samaan aikaan kriisi päällä eri puolilla kylää.

Juonipaljastukset päättyvät

Justin Richards kirjoittaa hahmoista esiin puolia, jotka eivät ehkä ole niitä kaikkein ilmiselvimpiä. Erityisesti jään pohtimaan Tohtorin vastentahtoisuutta lähteä saapuneen hätäkutsun perään; uskoisin tämän 12. Tohtorilta oitis, mutta että Yhdeksäs? Harkness on toistuvasti aivan erityisen sankarillinen, mikä tietenkin selittyy myös tv-sarjan kautta, jossa Jack muuttuu Tohtorin kanssa kulkiessaan aina vain paremmaksi ihmiseksi.

Kirjan maailma ei ollut minulle kaikkein kiehtovin: ruostuvia sukellusveneitä ja palelemista kovassa pakkasessa. Sivujuonten runsaudesta huolimatta kirja toimi kuitenkin hyvin iltalukemisena. Vaikka luin sitä aina vain muutaman aukeaman ennen nukahtamista, pysyin käänteissä mukana loppuun asti.

Infamy of the Zaross (John Dorney)

John Dorney (2017) Infamy of the Zaross. Full Cast Audio Drama. Big Finish Productions.

–

Pari vuotta sitten Big Finish Productions alkoi tuottaa Doctor Who -kuunnelmia, joissa sarjan tutut, alkuperäiset näyttelijät ääninäyttelevät osiaan. Infamy of the Zaross kuuluu 10. Tohtorin kuunnelmasarjaan, jonka seikkailuissa osiaan esittävät David Tennant ja Billie Piper (Rose Tyler).

Nämä kuunnelmat ovat melko hintavia. Yhdestä noin tunnin mittaisesta jaksosta CD:llä saa maksaa 10-15 €. En ole ostanut ihan kaikkia Tohtori-kuunnelmia, mutta hyllystäni löytyy kuitenkin kuunneltavaa muutamaksi tunniksi.

Kuunnelmien tarkoitus lienee olla nostalgisia ja hauskoja pikku tarinoita kaikille niille, jotka kaipaavat tiettyjä Tohtoreita kumppaneineen. Hahmot ja näyttelijät ovat tuttuja, ja Tardiksen ihanaa ääntä on aina mukava kuulla. Ongelmana usein on, että hahmot jäävät kovin yksiulotteisiksi, kun he ovat läsnä lähinnä viemässä tarinaa eteenpäin. Mitään pidemmän aikajänteen kertomuksia kuunnelmiin ei ole tehty, ne ovat vain yksittäisiä seikkailuja liittymättä mihinkään suurempaan.

Juonipaljastuksia

Infamy of the Zaross alkaa erikoisella tavalla. Tunnistamattomat äänet keskustelevat tv-sarjatuotannosta, ja kun ääni käskee laittaa alkutunnarin soimaan, Doctor Whon tuttu musiikki alkaa. Mistä ihmeestä on kyse?

Jackie Tyler on sukuloimassa, kun alienit yllättäen uhkaavat elämää maapallolla. Tohtori ja Rose saapuvat Tardiksella paikalle, mutteivät ehdi pelastaa Jackietä, jonka zarossiksi itseään kutsuva alienporukka kaappaa.

Käänteitä, kommelluksia ja teleportaatioita riittää, ja tavallista omituisempi juoni paljastuu pikkuhiljaa. Lopulta ei olekaan ihan selvää, ketkä ovat jutun pahiksia ja ketkä uhreja.

Juonipaljastukset päättyvät

Tuttujen näyttelijöiden käyttäminen on mukavaa, ja ensimmäisellä kuuntelukerralla kunnelma tuotti minulle silkkaa iloa. Ihmisten äänet tietysti muuttuvat vuosien kuluessa, ja hahmot, joita näyttelijät eivät ole näytelleet vuosikymmeneen, ovat erilaisia, kun niihin palataan. Mitään menneisyyden Tennantia ja Piperia ei ole mahdollista tuoda takaisin. Useamman kuuntelun jälkeen huomio alkaakin kiinnittyä enemmän sellaisiin asioihin kuin ei 10. Tohtori puhunut koskaan ihan noin murisevalla äänellä ja Rose oli kyllä oikeasti pikkuisen monikerroksisempi hahmo.

Infamy of the Zaross on kuulemistani Big Finishin Tohtori-kuunnelmista juonellisesti parhaita. Tarinassa on yllättävä käänne ja alienitkin puhuvat siedettävällä äänellä – olen huomannut, että alienin luominen pelkällä äänellä voi toisinaan tuottaa varsin ärsyttävän ja epä-kuuntelijaystävällisen lopputuloksen.

Tohtorin ja Rosen tuttua, oivaltavaa keskustelua kaipaisin paljon enemmän. Huumori jää vähän löysäksi ja itsestäänselväksi.

Hirveän monta kuuntelukertaa tämäkään tarina ei tunnu kestävän. Ehkä kaivan sen esiin taas vuoden-parin kuluttua, kun olen unohtanut juonen yksityiskohdat.

The Shining Man (Cavan Scott)

Cavan Scott (2017) The Shining Man, 254 s.

–

Bill on suuri suosikkini Tohtorin kumppaneista, ja minua on suuresti harmittanut, että hänen aikansa päättyi jo yhden kauden jälkeen. Onneksi on kirjallisuutta, jossa Bill pääsee niin moneen seikkailuun kuin hänelle niitä jaksetaan kirjoittaa.

The Shining Man -kirjassa Bill ja 12. Tohtori seikkailevat nykyajassa, jossa ihmiset ovat alkaneet nähdä kummallisia, loistavasilmäisiä ihmishahmoja. Hahmoista tulee meemi: “‘They even have their own hashtag’, the Doctor said, studying the screen.”

Vaikka mystisten hahmojen uskotaan olevan mainostemppu tai pilaa – onhan halloween kohta ovella – ne aiheuttavat ihan aitoa kauhua. Nykyaika on kirjoitettu tarinaan mukaan muun muassa siten, että Tohtori tapaa videobloggaajan ja joutuu vähän hänen videoidensa kohteeksikin.

Juonipaljastuksia

Vähitellen Tohtori alkaa epäillä, että ilmiön taustalla on keijukaisväki (fair folk), johon kuuluvat erilaiset keijut, peikot, maahiset ja muut myyttiset olennot. Matka keijujen todellisuuteen (samaan paikkaan, jota ihmiset asuttavat, mutta rinnakkaiseen todellisuuden tilaan) voi olla kohtalokas, sillä aika kulkee eri tavoin eri todellisuuksissa. Ihminen voi mennä keijukaisten aikaan nuorena ja tulla hetken päästä sieltä pois vanhuksena.

Onneksi on Tohtori, jolle mikään ei ole aivan mahdotonta. Myyttisten olentojen luota löytyy selitys sille, miksi olennot ovat alkaneet vainota ihmisiä, ja näiden kansanosien välit saadaan vähitellen kuntoon.

Pidän kovasti tarinan myyttisestä tasosta. On aina mukavaa, kun scifiin ei kirjoiteta muukalaisia avaruudesta vaan ihmiset saavat huomata asuttavansa samaa planeettaa muidenkin olentojen kanssa. Ihmiset valtaavat tilaa näiltä olennoilta ihan samaan tapaan kuin villieläimiltäkin.

Juonipaljastukset päättyvät

Cavan Scott kirjoittaa juonivetoisesti ja uskottavasti. 12. Tohtori töksäyttelee sanomisiaan suotta silittelemättä ja ihmiset toimivat pelostaan huolimatta toistensa pelastamiseksi.

Kännykät, viraalivideot ja tubettaminen eivät jätä edes Tohtoria rauhaan. Ken nykyaikaan astuu, saa sopeutua siihen, että hetken kuluttua hän on osa jonkun videobloggaajan tarinaa.

Big Bang Generation (Gary Russell)

Gary Russell (2015) Big Bang Generation, 238 s.

–

Big Bang Generationin kannessa on kutkuttava mainoslause The con is on. Kirja lupailee takakannessaankin Tohtorin johtavan nyt huijariporukkaa.

Kirja kuuluu The Glamour Chronicles -sarjaan, josta en ole löytänyt muuta kokoavaa ajatusta kuin että Tohtori etsii jotakin myyttistä Glamouria, ihmeellistä aarretta aikojen takaa. Sarjan eri kirjoissa on kyllä sama eli 12. Tohtori, mutta muuten porukka ja juonet eivät liity toisiinsa.

Juonipaljastuksia

Kirja alkaa pienellä lukijaa kohtaan suunnatulla huijauksella, jossa aikamatkaava arkeologi tapaa itsensä ja varoittaa menneisyyden minäänsä tulevista ongelmista. Aikamatkaava arkeologi? Sehän on toki River Song?

Väärin. Gary Russell käyttää tarinassa hahmoja, jotka ovat tätä ennen seikkailleet Big Finish Productionsin scifikuunnelmasarjassa (en ole kuullut sitä, joten tyypit olivat minulle uppo-outoja). Arkeologi on yksi heistä. Russell tosin myöntää haaveilleensa River Songin kirjoittamisesta, muttei saanut siihen lupaa Steven Moffatilta, koska kirja olisi rikkonut Riverin ja Tohtorin aikajanaa (oikea päätös!)

Porukkaa kirjassa tosiaan piisaa, ja menee yllättävänkin pitkään ennen kuin Tohtori liittyy tarinaan millään tavalla. Toisaalta pidän asetelmasta, jossa Tohtori on vain yksi joukosta, mutta toisaalta ärsyttää kantaa mukana hirveää määrää hahmoja. Tv-sarjassa joukot toimivat helpommin kuin kirjassa, jossa aina välillä suorastaan unohdin, että ai, tuokin tyyppi kulkee yhä mukana, kun joku ei ollut päässyt ääneen pitkiin aikoihin.

Tarina on lähtökohdiltaan innostava aikapomppujuttu, jossa keskelle Sydneyä ilmestyy pyramidi. Ison hahmogallerian ja ehkä vähän kiireenkin vuoksi (Tohtori-kirjat eivät taida koskaan olla yli 250-sivuisia) tarinasta tulee kuitenkin paikoin aikamoista kohellusta.

Juonipaljastelu päättyy

Gary Russell on kirjoittanut useita Tohtori- ja Torchwood-teoksia. Mikään hänen kirjoittamansa ei ole jostain syystä kuitenkaan erottautunut suosikkieni joukkoon. Hän on enemmän sellainen tasainen seikkailujen tuottaja kuin äärimmäisen innovatiivinen kaunokirjailija.

Borrowed Time (Naomi A. Alderman)

Naomi A. Alderman (2011) Borrowed Time, 250 s.

–

Borrowed Time löytyi Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta, ja ostin kirjan kahdesta syystä: 1) on syytä tukea tällaista toimintaa (yleensä Tohtori-kirjat pitää tilata ulkomailta) ja 2) siinä on upea kansi. Okei, kolmas syy on se, että kirjan takakannessa lupaillaan, että tarinassa ajan lainaaminen on bisnestä, ja tokihan ajan erilaiset käsittelytavat kiehtovat.

Kirjassa seikkailevat 11. Tohtori, Amy ja Rory. He saapuvat suunnilleen nykyhetken Lontooseen ja siellä pankkiin, mikä on Amyn mielestä äärimmäisen tylsä ympäristö toimia. Pankissa alkaa sitten toki tapahtua kummia: työntekijät ovat monessa paikassa yhtä aikaa.

Juonipaljastuksia

Tarinassa aika on lainattava asia, kuten raha pankissa. Muutenkin päästään tutustumaan pankkien toimintaan, erilaisiin korkoihin ja kiskurointiin, sillä ajanlainaajat ovat tietenkin rakentaneet tuotteelleen mahdollisimman rankat lainausehdot.

Amy ajautuu lainaamaan muutaman päivän ja on lopulta kymmenien vuosien veloissa. Eräs pankin työntekijä on lainaillut viikkoja, ja velkaa on kertynyt maksettavaksi 55 000 vuotta.

Juonipaljastelu päättyy

Olen keräillyt ja lukenut Doctor Who -kirjoja jo vuosia. Kun päähenkilöt ovat aina etukäteen tuttuja, juoneen päästään hyvin nopeasti. Ketään ei tarvitse esitellä, eikä kenenkään luonteenpiirteitä tarvitse maalailla. Lukija tuntee tyypit ja lähinnä odottaa, että heidät on kirjoitettu “oikein”, eli että heidät tunnistaa kirjan sivuilta.

Naomi A. Alderman on loistava kirjoittaja, joka luo toimivan ja koukuttavan maailman. Huumori on Tohtori-henkistä ja keskustelut uskottavia. Luin kirjaa ahmien. Tarina ei kärsi Doctor Who -kaavasta, vaikka alieneilla on toki osuutta asiaan ja kaikki tavallaan ratkeaa lopussa. Tätä kirjaa lukiessa tulikin tähänastisista Tohtori-lukemisistani vahvimmin tunne, että tämä voisi olla mitä tahansa scifiä.

Tohtori-kirjoja kirjoittaa suuri joukko kirjailijoita. Kirjojen lopussa onkin aina kirjoittajaesittely, mikä on mukavaa. Lukiessani mietin, miten ihmeessä tämä Alderman on niin loistava kirjoittaja, ja sain takasivulta lukea kaikista hänen voittamistaan palkinnoista ja muusta menestyksestä.

Toivon syvästi lisää Aldermanin kirjoittamaa Tohtori-kirjallisuutta. Tämä oli vetävä seikkailu!