Nuclear Time (Oli Smith)

Oli Smith (2010) Nuclear Time, 243 s.

Oli Smithin Nuclear Time teki minuun suuren vaikutuksen, kun luin sen ensimmäisen kerran. Tohtori on aikamatkailija, mutta harmillisen harvoin näkee/lukee nimenomaan ajan luonteeseen liittyviä Tohtori-tarinoita. Yleensähän seikkailuissa mennään johonkin aikaan ja pysytään siellä. Nuclear Time kuljettaa Tohtoria ajassa sekä eteen- että taaksepäin.

Tarina tuo 11. Tohtorin, Amy Pondin ja Rory Williamsin 1980-luvun maapallolle. Kylmä sota on kuumimmillaan ja Yhdysvalloissa suunnitellaan tappajarobotteja. Teknologian kehitys on pidemmällä kuin sen pitäisi olla, mutta tällä kertaa kehityksen takana on vain ihmisen uteliaisuus ja yhden erikoisen tyypin älykkyys.

  • Juonipaljastuksia

Ollaan siis 1980-luvun Yhdysvalloissa. Tardis laskeutuu pieneen lähiöön, jossa kaikki vaikuttaa varsin idylliseltä. Kylässä asuu kuitenkin ihmisennäköisiä tappajarobotteja, ja – tästä tulee hieno kiireentuntu koko tarinan taustalle – armeija aikoo tuhota robottinsa pudottamalla lähiöön ydinpommin.

Tohtorin tie eroaa Amysta ja Rorystä sattumalta, mutta sattuma kantaa kauas. Amy ja Rory jäävät tappajarobottien armoille puoleksitoista tunniksi sillä välin, kun ydinpommin energia paiskaa Tohtorin kulkemaan ajassa toiseen suuntaan. Tohtori nimittäin kaappaa pommin Tardikseen, joka pyrkii pelastamaan itsensä ja Tohtorin jakamalla pommin energiaa menneisyyteen pikkuhiljaa.

Meillä on nyt siis muiden silmissä takaperin puhuva ja liikkuva Tohtori, joka yrittää rakentaa menneisyyttä sellaiseen järjestykseen, että pommi ei putoa Amyn ja Roryn niskaan. Muutakin pelastettavaa löytyy.

Kirjan hienoin kohtaus on se, jossa Tohtori tapaa takaperin elävän itsensä. Kommunikaatio on vaikeaa. Oli Smith on kirjoittanut kohtauksen kummankin Tohtorin näkökulmasta, mikä on hauskaa ja turhauttavaakin luettavaa, sillä käy hyvin selväksi, etteivät Tohtorit oikein tajua toisiaan.

  • Juonipaljastus päättyy

Kirjan aikatasot ovat mielenkiintoisia ja perusteltuja. Myös muutamat sivuhenkilöt saavat luonnetta, ja heidän tulevaisuutensa alkaa oikeasti kiinnostaa. Amy ja Rory jäävät lähinnä selviytymään tilanteista keskenään, kun tarina keskittyy Tohtorin toimiin eri aikajanoilla.

Nuclear Time on nopealukuinen seikkailu, jossa on sopivasti kylmän sodan kauhua ja vähän poliittisiakin sivujuonteita. Keskiössä on kuitenkin Tohtorin epätavallinen äly ja erikoiset ratkaisut mahdottomissa tilanteissa.

Diamond Dogs (Mike Tucker)

Mike Tucker (2017) Diamond Dogs, 253 s.

Diamond Dogs asettuu tv-sarjan aikajanalle kohtaan, jossa Bill Potts on vastikään alkanut matkustella Tohtorin kanssa. Hänellä on takanaan vasta muutama reissu Tardiksessa, ja nyt hän päätyy Saturnuksen kiertoradalle.

Saturnus on tässä vaiheessa ihmiskunnan historiaa muuttunut timanttitehtaaksi, jossa puristetaan timantteja planeetan vahvassa painovoimakentässä. Tohtori ajattelee napata ihan vain yhden pikku timantin juoksevien kulujensa kattamiseen, mutta Bill laukaisee hälyttimen, ja taas mennään.

  • Juonipaljastuksia

Saturnuksen kiertoradalla asuu pieni joukko ihmisiä suorittamassa timanttien tuotantoa ja keruuta. Heitä auttaa cancri-niminen laji, jolla on niin kehittynyttä teknologiaa, että heidän avullaan ihmiset pääsevät keräämään timantit Saturnuksen painovoimakentästä huolimatta.

Kaikki sujuu varsin hyvin, kunnes yksi timanttityöläinen katoaa. Ennen katoamistaan hän kertoo havainneensa jotakin suojavarusteidensa ulkopuolella – mutta eihän mikään kai voi elää Saturnuksen valtavassa paineessa?

Saturnuksesta löytyy viisi Ba-El Cratt -nimisen lajin edustajaa. He kertovat olevansa pakolaisia, ja heille annetaan turvapaikka avaruusasemalta. Sitten alkaa sabotointi ja kohta kaikkien henki on vaarassa.

Ihmiskunta on tietämättään sotkeutunut cancrien ja Ba-El Crattien väliseen sotaan, ja kosto on kauhea. Onneksi asemalla on Tohtori, joka keksii keinon toisensa jälkeen.

  • Juonipaljastus päättyy

Kirjassa erityisen hyvää on avaruusaluksilla ja asemilla liikkumisen moniaistisuus. Alukset tärähtelevät, kun ovet aukeavat, seinät värisevät, alus narisee. Pidän myös Tohtorin rauhallisuudesta ja siitä, miten hän pääsee keksimään varsin yllättäviä vimpaimia erilaisten hätätilanteiden ratkaisuiksi.

Bill Pottsin rooli jää harmillisen vähäiseksi. Hän lähinnä ihmettelee ja ällistelee. Bill pääsee toimimaan kerran koko kirjan aikana, ja silloinkin vain seuraten Tohtorin ohjeita. Ainut, mitä hän yrittää koko ajan tehdä, on näyttää Tohtorin silmissä älykkäältä.

Ymmärrän, että Bill on vasta aikamatkailu-uransa alussa. Oma käsitykseni hänestä ei kuitenkaan ole koskaan ollut ihan näin passiivinen.

Kirja on nopealukuinen ja mainio avaruustarina. Monet painovirheet vähän söivät lukunautintoa. Ihmettelin muuten myös yhden päähenkilön nimeä; Laura Palmer tuntuu olevan väärän TV-sarjan henkilöiden seurassa.

Doctor Who -värityskirja

Löysin Pietarista kirjakaupasta tällaisen! Koska väritän värityskirjoja lähes ainoastaan kuunnellessani Torchwood- tai Doctor Who -kuunnelmia, tämä on kuin minulle tehty.

Värityskirja on alunperin ilmestynyt englanninkielisenä vuonna 2015, mutta kielimuuri ei tässä kauhean korkeaksi pääse. Olen jo väritellyt kaupunkikuvaa, seinään avautuvaa aika-avaruuden rakoa sekä mm. cybermanejä.

Hienoa ajankulua. Suosittelen.

(Ja tämän takia blogi onkin hetkeksi kääntynyt kirjoista lähes pelkästään kunnelmien suuntaan. Luvun alla on kuitenkin lisää Tohtori-kirjallisuutta, joten ei hätää, niitäkin päivityksiä on tulossa.)

Corpse Day (James Goss)

James Goss (2017) Corpse Day. Big Finish Productions, Monthly Range 15, kuunnelma.

Koska rakastan Burn Gormanin ääntä ja näyttelijäntaitoja, tilasin taannoin Torchwood-kunnelmasarjasta kaikki ne, joiden pääroolissa on Owen Harper. En tajunnut sitä silloin, mutta samalla tulin ehkä saaneeksi ne kaikkein rajuimmat Torchwood-tarinat, sillä Owen ei ole mikään herkkä hahmo.

Tällä varoituksella (on nimittäin aika raju kuunnelma tämä!) lähdetään Corpse Dayn ihanaan maailmaan.

Käsikirjoittaja James Goss osoittaa neroutensa asettamalla Owenin pariksi Andy Davidsonin. Tuo joviaali, positiivinen poliisi on Owenin täysi vastakohta.

Torchwoodin perinteisiin kuuluu sen perustamisesta lähtien vietetty “corpse day”, umpikujaan päättyneiden tapausten päivä, jolloin Torchwood tarjoaa apuaan poliisille. Päivän hengessä Jack Harkness lähettää Owenin avustamaan paikallista poliisia. Ja siellähän Andy jo odotteleekin malttamattomana.

  • Juonipaljastuksia

Andyn ja Owenin keskustelu on mahtavaa. Toinen yrittää olla kannustava ja empaattinen, toinen torpedoi kaiken. Andyn reaktiot Owenin tilanteeseen (“I’m dead.”) ovat aitoja ja ymmärrettäviä. Nauroin ääneen koko kuunnelman alkupuolen, mutta sittenpä päästiin tilanteeseen, joka ei enää naurattanut.

Corpse dayn hengessä tutkitaan nyt kadonneiden nuorten naisten tapausta. Johtolangat vievät parivaljakon kellariin, josta löytyy kolme tyttöä ja weevil. Talon omistaja saa Andyn ja Oweninkin suljetuksi kellariin, ja sielläpä sitten ollaan. Kaiken lisäksi yksi tytöistä alkaa synnyttää.

Tarina on traaginen ja todella raskas. Tyttöjen kohtalot ovat hirveitä, ja ihan konkreettisestikin sen synnyttämisen kuunteleminen on kauheaa – näyttelijä huutaa pitkät tovit silkkaa tuskanhuutoa.

Syntymän hetkellä selviää, ettei lapsi olekaan talossa asuvan miehen vaan weevilin. Perhekuvio muodostuu monimutkaiseksi ja Andylle lähes sietämättömäksi. Andyn ja Owenin käymät keskustelut ihmisen ja weevilin risteymän syntymisestä ovat mielenkiintoista, eettistä pohdintaa.

  • Juonipaljastus päättyy

Kuunnelma on rakennettu mielettömän taitavasti. Minut johdatellaan – kuten Andy ja Owenkin – iloisella rupattelulla mitä hirveimpään tilanteeseen. Näyttelijät tekevät loistavat suoritukset, enkä pety Owen Harperin viiltävään, mutta elämää kunnioittavaan maailmankuvaan.

Big Finish Productionsilla on tapana haastatella kuunnelmien näyttelijöitä pieneksi loppukaneetiksi tarinalle. Vaikken haluakaan minkään rikkovan kuunnelman luomaa maailmaa, nautin näyttelijöiden keskustelusta. On mielenkiintoista kuulla, miten he suhtautuvat näin rankkaan käsikirjoitukseen ja sen esittämiseen.

Ja kyllä: olen yhä enemmän Burn Gormanin lumoissa.

1963: Fanfare for the Common Men (Eddie Robson)

Eddie Robson (2013) 1963: Fanfare for the Common Men. Big Finish Productions.

Vuonna 2013 tehtiin sarja Doctor Who -kuunnelmia juhlistamaan sarjan 50-vuotista taivalta. Näissä kuunnelmissa vanhat Tohtorit seikkailevat uusissa tarinoissa.

1963: Fanfare for the Common Men sijoittuu tv-sarjan aloitusvuoteen 1963. Kuunnelmasarjassa 5. Tohtori (Peter Davison) seikkailee Nyssa-nimisen toiselta planeetalta kotoisin olevan hahmon kanssa maapallolla.

Kuunnelmassa on neljä parinkymmenen minuutin mittaista jaksoa. Kuuntelin ne ensin erikseen, yhden päivässä, ja toisella kerralla kaikki yhteen menoon. Kuunnelma vaatii erityistä keskittymistä, sillä siinä on päällekkäin kolme eri aikalinjan tarinaa. Myönnän, että vielä toisellakin kuuntelukerralla putosin välillä kärryiltä – varsinkin, kun jokaisella aikalinjalla on läsnä lähes kaikki samat henkilöt.

  • Juonipaljastuksia

Sarja alkaa tilanteesta, jossa Tohtori on tuonut Nyssan katsomaan The Beatlesia. Nopeasti käy ilmi, ettei kukaan ole kuullutkaan Beatlesistä. Maailmamaineessa on ihan toinen bändi, The Common Men.

(Bongasin kuunnelman jostakin keskustelusta, joka käsitteli tänä vuonna ensi-iltansa saaneen Yesterday-elokuvan tarinaa, jossa Beatles on kadonnut maailmasta. Tarinan alussa on tosiaan samaa ideaa, mutta nopeasti päästään Doctor Who -maailmaan alieneineen.)

Nyssa joutuu vahingossa aikaan ennen Common Menin menestystä (he soittavat kellareissa Saksassa) ja tutustuu bändin poikiin. Tohtori saa seurakseen Common Men -fanin, jonka kanssa hän selvittelee bändin historiaa vuodessa 1963.

Tarina on monimutkainen aikatasojen kudelma. Selviää, etteivät Common Menin muusikot ole ihmisiä, he eivät vain tiedä sitä itse. Tarinan pahis on bändin manageri, joka lietsoo maailman hurmioon ja saa näin käyttöönsä erilaisia voimia.

Loppua kohti joko minun kuunteluenergiani laskee liikaa tai kuunnelman toteutus soseutuu. En nimittäin ole kummallakaan kuuntelukerralla pysynyt ihan kartalla siitä, missä mennään, kun kahdessa aikatasossa on yhtä aikaa suuri kamppailu Tohtorin, Common Menin ja näiden managerin kesken. Aikahypyt jäävät huomaamatta, ja sekoan juonenkäänteissä. Onneksi loppuratkaisu sentään hahmottuu.

  • Juonipaljastus päättyy

Pidän kuunnelman sarjamaisuudesta. Lyhyet jaksot muistuttavat Peter Davisonin ajasta Tohtorina. TV-sarjankin jaksot olivat silloin alle puolen tunnin mittaisia. Tarina on kiinnostava ja pidän siitä, miten tuotanto on hyöndyntänyt heikkouttaan: sitä, ettei Beatlesin musiikin käyttämiseen kuunnelmissa noin vain saa oikeuksia.

Common Menin musiikki on tarttuvaa ja aikaansa istuvaa. Sitä on ensimmäisen CD:n lopussa kymmenen minuutin verran ihan vain kuunneltavaksi. Toisen CD:n lopussa on kuunnelman tekijöiden haastattelu, joka on mielenkiintoista kuunneltavaa sekin.

Torchwood: Believe

Torchwood: Believe. Written by Guy Adams. Big Finish Productions 2018. Kuunnelma, osat 1-3.

Believe on kolmiosainen, Guy Adamsin kirjoittama Torchwood-kuunnelma. Torchwood on siinä vaiheessa, jossa tiimi on edelleen koossa, mutta Owen Harper on jo kuollut ja herätetty uudelleen henkiin (mikä selittänee hänen tavallistakin vimmaisempaa tarvettaan todistella kyvykkyyttään kaikille).

Tarina alkaa, kun Owen kertoo muulle Torchwoodille selvitelleensä erään uskontokunnan taustoja. Tämä kultti haluaa ihmisten lähtevän avaruuteen. Sinänsä harmiton homma on saanut tummia alasävyjä – osa uskovista tekee itselleen erilaisia kirurgisia operaatioita näyttääkseen alieneilta ja osa varastaa ulkoavaruuden teknologiaa ties mitä tarkoitusta varten.

Uskonnossa on skientologisia piirteitä. Ihmiset muuttavat uskonnon ylläpitämään keskukseen, jossa he osallistuvat erilaisiin mielenhallintaharjoituksiin. Ja kaikki tietenkin maksaa osallistujille paljon.

  • Juonipaljastuksia

Jack Harknessilla on omituisia suhteita tähän uskontoon, joten muu Torchwood ei oikein luota häneen jutun selvittelyssä. Owen ottaa ohjat käsiinsä ja jakaa joukon tutkimaan uskontokunnan eri alueita:

Ianto Jones soluttautuu uskonnon asuntolaan. Gwen Cooper lähtee pelastamaan uskonnon perustajan tytärtä häntä vainoavilta uskovilta. Toshiko Sato lähtee flirttailemaan uskontokunnan kirjanpitäjän kanssa saadakseen tältä vähän lisätietoa rahaliikenteestä kaiken takana.

Homma kosahtaa sitten monessa kohdassa. Gwen ja hänen “suojelemansa” tyttö päätyvät hubiin ja käy ilmi, että tyttö onkin pyrkinyt sinne koko ajan. Ianto nukutetaan ja viedään leikkauspöydälle, missä hänelle aletaan tehdä erilaisia alien-implantteja. Toshikolla on ikävin tilanne, sillä hän ei saakaan ujutetuksi nukutusainetta kirjanpitäjän juomalasiin. Tilanne käy uhkaavaksi, ja Toshiko joutuu harrastamaan tämän kanssa seksiä päästäkseen pakoon. Owen saapuu kyllä pelastamaan tilannetta, mutta liian myöhään. (Tästä seuraa ymmärrettävästi hiukan kireitä keskusteluja Toshikon ja Owenin välille.)

Jack toteuttaa samaan aikaan omaa juontaan uskonnon sisäpuolella. Ja koska hän ei kerro kenellekään, mitä suunnittelee, hän vaikuttaa koko ajan epäilyttävämmältä.

Torchwood tietenkin setvii kaiken lopuksi, mutta uhreilta ei vältytä. Ja Owen joutuu nöyrtymään ja myöntämään, ettei olekaan ihan niin kaikkivoipainen kuin tahtoisi.

  • Juonipaljastus päättyy

Sarjassa on kolme noin tunnin mittaista jaksoa, mikä on ihan hyvä määrä kuunneltavaa. Juoni ehtii kehittyä moneen suuntaan. Kuunnelma on tehty hyvin ja sen äänimaailma on rikas ja miellyttävä.

Koska rakastan Owen Harperia, minulle oli mukava yllätys, että hän on tarinan johtohahmo. Burn Gorman on loistava kaikessa, mitä tekee. Voisin kuunnella häntä tuntikausia.

Vaikka vanhan Torchwoodin yhteensaattaminen on ehdottoman hauskaa, kuunnellessani tajusin, ettei mitään mennyttä voi koskaan palauttaa. Vaikka näyttelijät ovat läsnä vain ääninä, he eivät ole enää samoja kuin silloin, kun tv-sarjaa tehtiin. Heidän äänensä ovat muuttuneet, he lähestyvät hahmojaan eri tavalla. Paitsi tietysti John Barrowman, joka on jokseenkin iätön Jack.

Kaiken kaikkiaan Believe on hyvää, klassista Torchwoodia. Siinä tehdään typeriä virheitä, edetään suin päin ja reagoidaan tilanteisiin. Sen lisäksi siinä rakastetaan, puhutaan syvällisiä toiminnan ohessa, ja ollaan valmiita unohtamaan oma etu, jotta tehtävä onnistuu.

Big Finishin kuunnelmien tyyliin tässäkin boksissa on lopussa lyhyt näyttelijöiden haastattelu. On tosi mukavaa kuunnella, kun he lörpöttelevät keskenään selvästi onnellisina siitä, että ovat saaneet tehdä pitkästä aikaa töitä yhdessä. Tv-sarjoissa syntyy kaksi maailmaa: on se, joka näkyy ruudulla, ja se, jossa näyttelijät elävät kaiken takana. Torchwood-näyttelijäjoukko kuulostaa liikuttavan onnelliselta pikku perheeltä.

Aliens Among Us, episode 12

James Goss (2018) Herald of the Dawn. Aliens Among Us, episode 12. Big Finish Productions.

Muistattehan Sorva-planeetalta saapuneet sorvixit? Heitä asuu
Cardiffissa sankoin joukoin. Pitkin Aliens Amons Us
-kuunnelmasarjaa on vihjailtu, että he saapuivat Maahan etsimään
uutta uskontoa, sillä he kyllästyivät omaan jumalaansa.

Nyt on päästy sarjan viimeiseen jaksoon, Herald of the Dawn. Arvatkaapa, kuka on saapumassa Maapallolle?

  • Juonipaljastuksia

Kauden viimeisessä jaksossa kaikki kauden mittaan kasvatetut
suuret juonilinjat ratkaistaan tavalla tai toisella. Tässä tulee
siis kaikkien aikojen juonipaljastus, jota ei pidä lukea, jos aikoo
säilyttää kuuntelemisen jännityksen.

Tarinan alussa jonkinlainen tulipallo osuu ihmisjoukkoon, minkä
jälkeen henkiin jääneet alkavat alkaa julistaa jumalan saapumista.
Kohta kaikkialla kaupungissa on näitä julistajia. Yksi heistä
näkee Gwenin läpi ja puhuttelee häntä hallitsevaa alienia
enkeliksi, johon jumala on pettynyt.

Lentokentällä on tehty terroristi-isku. Orr on sairaalassa
odottamassa, että räjähdyksen uhriksi jäänyt Jack Harkness
herää henkiin. Hän on – epäilyttävää kyllä – ollut
räjähdyksen aikaan kentällä. Onko hän osa terroristiryhmää vai
ei? Tätä on pohdittu ainakin jaksosta Empty
Hand
lähtien. Voiko häneen enää luottaa?

Gwen Cooperin ja Mr Colchesterin suhde on hajalla taannoisen pakohuonepelin takia. Yvonne Hartman verkostoituu ja hoitaa Torchwoodin suhteita sinne ja tänne, mm. Cardiffin pormestariin, joka on sorvix: “Torchwood has a lot to offer our alien visitors!”

Samaan aikaan aika-avaruusrepeämä aktivoituu. Tietenkin. Mr
Colchester yrittää pitää tilanteen hallussa.

Ja sitten Tyler Steele pakenee pormestarin hänen peräänsä
lähettämää palkkamurhaajaa hubiin. Joten siellä sitten yritetään
hallita riftin toimintaa, kun palkkamurhaaja ammuskelee pitkin ja
poikin. Ja Mr Colchester saa osuman.

Orr ja Jack päättävät selvittää terrorismiongelman kerralla.
Jack on kohonnut järjestön johtajaksi asti (vähän
epäonnistuneessa yrityksessään pitää iskut aisoissa ja hajottaa
järjestöä sisältäpäin), ja hän paljastaa terroristisolut
viranomaisille. Yvonne ehtii kuitenkin ensin. Hän on jo puhdistanut
kaikki terroristit kaupungista pormestarin kanssa. Paitsi ne, jotka
ehtivät maan alle ja ovat päättäneet räjäyttää
kaupungintalon.

Juoni sidotaan paketiksi hubissa, jossa Jack paljastaa
epäilyksensä Gwenin persoonallisuudesta. Erinäisten vaiheiden
jälkeen Gwen ja Ng (hänen ruumistaan asustanut alien) irtoavat
toisistaan. Gwen päättää jättää Torchwoodin, koska hän tuntee
ansaitsevansa parempaa elämää. Ng jää Torchwoodin putkaan.

No, kaupungintalo ehtii räjähtää ja jumala ehtii saapua
riftistä ennen kuin Torchwood saa sen suljetuksi, ja Mr
Colchesterkin ehtii kuolla ennen kuin pääsee sairaalaan, ja Orr
sekoaa tästä jumala-asiasta fyysisesti ihan kokonaan, mutta muuten
ollaan lopulta aika selvillä vesillä.

  • Juonipaljastus päättyy

Kuunnelmasarja jää aika hurjaan tilanteeseen, jossa sekä
Cardiff että Torchwood ovat lopullisesti muuttuneet. Torchwoodin
tarina saa jatkoa seuraavalla kaudella: God Among Us.

 

Aliens Among Us, episode 11

Helen Goldwyn (2018) Escape Room. Aliens Among Us, episode 11. Big Finish Productions.

Yvonne Hartman on kehottanut tiimiläisiään viettämään vapaailtaa uudessa pakohuonepelissä. Peliin lähtevät Gwen Cooper ja Rhys Williams sekä Mr Colchester puolisonsa Colin Colchester-Pricen kanssa.

Peli alkaa huoneessa, jossa pelaajat nukutetaan kaasulla.

  • Juonipaljastuksia

Pelaajat heräävät tilanteessa, jossa heidät on jaettu pareihin pariskunnat rikkoen. Rhys yrittää selvittää tietään Mr Colchesterin kanssa ja Gwen on Colinin seurassa. Kaikkialla on anekdootteja vapautuksesta ja muuta uskonnollishenkistä.

Valtava labyrintti on täynnä tilanteita, joissa on aito hengenvaara. Ja sitten pelaajia aletaan usuttaa toisiaan vastaan tyyliin “vain toinen teistä voi selvitä täältä hengissä”.

Tarinan ydin onkin ihmissuhteiden psykologiassa. Kun Gwen ja Rhys saavat mahdollisuuden antaa toisilleen sähköiskuja, mikään ei tunnu riittävän pariskunnan riitojen kostamiseen. Ja kun on aika uhrata henkensä toisten puolesta, Gwen (tai oikeastaan alien, joka häntä hallitsee) toimii väärin kaikkia kohtaan.

  • Juonipaljastus päättyy

Tarina pysyy koko ajan pakohuoneessa ja sen ongelmissa. Kurkistus Mr Colchesterin yksityiselämään on viehättävä lisä hahmoon.

Aliens Among Us, episode 10

Joseph Lidster (2018) Tagged. Aliens Among Us, episode 10. Big Finish Productions.

Aliens Among Us -kuunnelmasarjan kymmenes jakso, Tagged, alkaa tilanteesta, jossa Cardiffissa leviää kummallinen meemi. Ihmiset saavat postikortteja, joissa lukee “Tiedän, mitä teit. Tiedän, mitä tulet tekemään.” Tarinaa kertoo nuori nainen, Serena, joka on saanut tällaisen kortin. Kortti muuttaa hänen elämänsä suunnan.

  • Juonipaljastus

Andy Davidson on siirretty kadulta työpöydän ääreen (johtuen siitä, että häntä jokin aika sitten syytettiin murhasta). Serena on Andyn alainen. Ja kortin saatuaan Serena murhaa miehen, joka on tehnyt hänelle väkivaltaa.

Torchwoodissa Yvonne Hartman on ottanut johdon. Jack Harkness on lähtenyt omille teilleen ja jättänyt tiimin rauhaan.

Yvonne on tehokas tyyppi, ja Torchwoodin kaoottinen toimintatapa on hänelle kauhistus. Nyt aletaan toimia organisoidusti, suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti. Käytännöt muuttuvat rajusti.

Korttien alkuperää aletaan tutkia, ja pikkuhiljaa käy ilmi, että meemi jatkuu fyysisten korttien lisäksi verkossa. Kortit johtavat ihmisiä väkivallantekoihin ja kostoihin. Korttien levittämällä koodilla on yhteyksiä Torchwoodille tuttuun hotelliin, ja samalla vaikuttaa vähän siltä, että myös Captain Jackiin. Epäluulot kalvavat koko tiimiä.

Yvonne käyttää hyväkseen Orrin (Orr on geneettisesti muunneltu olento, joka pystyy kytkeytymään ihmisten haluihin ja toiveisiin) kykyjä ja käskee tämän hankkia verkon keskustelupalstoilla niin paljon vihaajia kuin vain kykenee. Tavoitteena on, että keskittämällä vihaa itseensä Orr lopulta löytää tahon, joka lähettelee näitä kostokortteja ihmisille.

Se toimiikin, tavallaan, mutta imee Orrin henkisen energian tyhjiin. Tämäkin on muuttunut: Yvonnelle tiimiläiset ovat välineitä, joita voi käyttää hyväkseen niin paljon kuin lystää.

Toisaalla Gwen Cooper tutkii Andyn ja Serenan kanssa alussa mainitsemaani murhaa, jota Serena tietenkin yrittää peitellä. Hän yrittää esimerkiksi murhata Gwenin, joka pääsee liian lähelle ratkaisua, mutta Gwenpä ei kuolekaan – koska eräs, meille vielä tuntematon alien, hallitsee hänen ruumistaan. Samalla saamme vihdoin vähän lisätietoa tästä melko tunteettomasta olennosta, joka on hallinnut Gweniä koko Aliens Among Us -kuunnelmasarjan ajan.

Ja arvatkaapa mitä: Yvonne pyytää Andyn kanssaan syömään. Melkoinen romanssipommi!

  • Juonipaljatus päättyy

Jakso on täynnä toimintaa ja useita rinnakkaisia juonia. Kuunnelma on viihdyttävä, kunhan päättää uskoa näiden korttien ihmistä manipuloivaan elementtiin.

Jo kymmenen jakson ajan muhineet asiat alkavat kärjistyä. Sarja lähestyy loppuaan. Jäljellä on vielä kaksi jaksoa.

Skypoint (Phil Ford)

Phil Ford (2008) Skypoint, 250 s.

Torchwood-kirjasarjan Skypoint on ehdottomasti yksi suosikeistani. Kirja on niin elävä, niin tosi.

Mietin lukiessani toistuvasti, mistä se elävyyden tunne tulee. Miksi toisen kirjoittajan käsissä tutut hahmot muuttuvat elottomiksi kiiltokuviksi, ja toinen saa heidät paperille täydellisinä, kolmiulotteisina ihmisinä? Miksi toinen kirjoittaja saa uskomattomimmankin alien-kohtaamisen tuntumaan täysin uskottavalta, ja toisen tekstistä jää epäilyksen siemen?

Phil Ford osaa annostella tietoa sopivasti. Hänelle hahmoilla on historia – he eivät ole olemassa vain kulkeakseen tämänkertaisen seikkailun läpi.

Ford esimerkiksi kertoo Toshiko Saton kärsivän lievästä ahtaanpaikankammosta, sillä hän vietti (kuten tv-sarjassa näimme) aikaa UNITin betonisellissä. Ja kun Ianto Jones on kuolla, hänen mielessään risteilee kaoottisesti monenlaisia ajatuksia. Hän ajattelee Jack Harknessia, hän miettii, onko kuoleminen sellaista kuin Owen Harper kertoi sen olevan. Hänen mielessään käy, jääkö hänen ruumiinsa sellaiseen kuntoon, että siihen voisi käyttää henkiinherättävää rautakäsinettä. Ja: “He kind of wished he’d had time for one more cup of coffee.”

Fordin kanssa tuntuu siis siltä, että Torchwoodin tiimiläiset ovat kokonaisia ja ehjiä olentoja. Se on tosi hyvä perusta tarinalle.

  • Juonipaljastuksia

Gwen Cooper ja Rhys Williams ovat palanneet häämatkaltaan ja etsivät uutta kotia. Cardiffiin on rakennettu tornitalo, jonne he menevät kiinteistövälittäjän kanssa. Asuntoa esitellessään välittäjä katoaa.

Seuraa Torchwood-operaatio: Owen ja Tosh naamioituvat aviopariksi, joka muuttaa tornitaloon. Ihmisiä kadottavan alienin lisäksi vaaroja aiheuttaa talon omistaja, Besnik Lucca, joka on psykopaattinen rikollinen.

Tarina on kiehtova ja henkilöiden käymät keskustelut tuntuvat todellisilta. Tilaa on myös irrationaalisille reaktioille, joita aiheuttaa mm. Owenin ja Toshin riiteleminen asunnossaan.

Loppuasetelmassa Tosh on Luccan vankina tornin kattohuoneistossa, tornista on katkaistu sähköt, tornihuoneistoon ei pääse muuten kuin hissillä (jossa ei ole sähköjä) ja seinien läpi tihkuu alien, joka surmaa ihmisiä sekunneissa. Kaikki ratkeaa tosi nopeasti – kun kirjaa on jäljellä 15 sivua, tuntuu vielä siltä, ettei tästä tule mitään.

Owenille on pääjuonen oheen kirjoitettu sivujuoni, jota hän elää, kun muut nukkuvat. Elävänä kuolleena hän kun ei yöunia kaipaa. (Muutenkin hänen ruumiinsa haurautta käsitellään tapahtumien tiimellyksessä hyvin.)

  • Juonipaljastus päättyy

Kirjassa on sopiva annos toimintaa ja ihmissuhteita. Ja juuri sitä Torchwood parhaimmillaan on.

Design a site like this with WordPress.com
Get started