Eddie Robson (2013) 1963: Fanfare for the Common Men. Big Finish Productions.
–
Vuonna 2013 tehtiin sarja Doctor Who -kuunnelmia juhlistamaan sarjan 50-vuotista taivalta. Näissä kuunnelmissa vanhat Tohtorit seikkailevat uusissa tarinoissa.
1963: Fanfare for the Common Men sijoittuu tv-sarjan aloitusvuoteen 1963. Kuunnelmasarjassa 5. Tohtori (Peter Davison) seikkailee Nyssa-nimisen toiselta planeetalta kotoisin olevan hahmon kanssa maapallolla.
Kuunnelmassa on neljä parinkymmenen minuutin mittaista jaksoa. Kuuntelin ne ensin erikseen, yhden päivässä, ja toisella kerralla kaikki yhteen menoon. Kuunnelma vaatii erityistä keskittymistä, sillä siinä on päällekkäin kolme eri aikalinjan tarinaa. Myönnän, että vielä toisellakin kuuntelukerralla putosin välillä kärryiltä – varsinkin, kun jokaisella aikalinjalla on läsnä lähes kaikki samat henkilöt.
- Juonipaljastuksia
Sarja alkaa tilanteesta, jossa Tohtori on tuonut Nyssan katsomaan The Beatlesia. Nopeasti käy ilmi, ettei kukaan ole kuullutkaan Beatlesistä. Maailmamaineessa on ihan toinen bändi, The Common Men.
(Bongasin kuunnelman jostakin keskustelusta, joka käsitteli tänä vuonna ensi-iltansa saaneen Yesterday-elokuvan tarinaa, jossa Beatles on kadonnut maailmasta. Tarinan alussa on tosiaan samaa ideaa, mutta nopeasti päästään Doctor Who -maailmaan alieneineen.)
Nyssa joutuu vahingossa aikaan ennen Common Menin menestystä (he soittavat kellareissa Saksassa) ja tutustuu bändin poikiin. Tohtori saa seurakseen Common Men -fanin, jonka kanssa hän selvittelee bändin historiaa vuodessa 1963.
Tarina on monimutkainen aikatasojen kudelma. Selviää, etteivät Common Menin muusikot ole ihmisiä, he eivät vain tiedä sitä itse. Tarinan pahis on bändin manageri, joka lietsoo maailman hurmioon ja saa näin käyttöönsä erilaisia voimia.
Loppua kohti joko minun kuunteluenergiani laskee liikaa tai kuunnelman toteutus soseutuu. En nimittäin ole kummallakaan kuuntelukerralla pysynyt ihan kartalla siitä, missä mennään, kun kahdessa aikatasossa on yhtä aikaa suuri kamppailu Tohtorin, Common Menin ja näiden managerin kesken. Aikahypyt jäävät huomaamatta, ja sekoan juonenkäänteissä. Onneksi loppuratkaisu sentään hahmottuu.
- Juonipaljastus päättyy
Pidän kuunnelman sarjamaisuudesta. Lyhyet jaksot muistuttavat Peter Davisonin ajasta Tohtorina. TV-sarjankin jaksot olivat silloin alle puolen tunnin mittaisia. Tarina on kiinnostava ja pidän siitä, miten tuotanto on hyöndyntänyt heikkouttaan: sitä, ettei Beatlesin musiikin käyttämiseen kuunnelmissa noin vain saa oikeuksia.
Common Menin musiikki on tarttuvaa ja aikaansa istuvaa. Sitä on ensimmäisen CD:n lopussa kymmenen minuutin verran ihan vain kuunneltavaksi. Toisen CD:n lopussa on kuunnelman tekijöiden haastattelu, joka on mielenkiintoista kuunneltavaa sekin.
Kukakirja 