Peter Anghelides (2007) Another Life, 253 s.
Torchwood-kirjasarja, osa 1.
–
Another Life aloittaa Torchwood-kirjasarjan. Tiimin jäsenet hupenevat kirjojen myötä samaa tahtia kuin tv-sarjassakin, mutta näin alussa mukana ovat yhä kaikki.
Torchwoodin hohto onkin juuri tiimissä. Viisi erilaista, kokonaista ja eri syistä toimivaa hahmoa luo orgaanisen yhteisön. On kuin he olisivat saman eliön osia. Työyhteisön suhteet ovat tietenkin aivan liian läheiset ja kieroutuneet, joten työasioiden lisäksi setvitään ihmissuhteita ja riitoja.
Vaikka olen katsellut Torchwood-jaksot aivan puhki, en koskaan lakkaa kaipaamasta takaisin Jackin, Owenin, Ianton, Toshikon ja Gwenin seuraan. Kirjasarja onkin mainio keksintö laajentaa sarjan maailmaa. Ja kirjojen jälkeen tulevat kuunnelmat – uusimpina Torchwoodin kuunnelmina ilmestyneet viides ja kuudes kausi, jotka loikkaavat tapahtumineen nykypäivään ja joissa kootaan uutta henkilöstöä raunioituneen Torchwoodin elpyessä jälleen toimintaan.
Hub (en oikein tiedä, miksi sitä pitäisi suomeksi kutsua; ehkä vain hubiksi) on niin persoonallinen työympäristö, että pidän sitä suorastaan yhtenä tiimin jäsenenä. Tv-sarjassa luotu estetiikka kantaa myös kirjoissa, joihin tilaa voi aina kirjoittaa ja kuvitella lisää telkkarissa nähdyn päälle.
- Juonipaljastuksia
Another Life on todella omituinen valinta kirjasarjan aloittavaksi osaksi. Sarjassa on joitakin aivan upeita teoksia, joissa hahmot suorastaan purskahtavat eloon, mutta Peter Anghelides on jotenkin minun makuuni turhan vakava kirjoittaja. Vaikka hahmojen keskustelut vaikuttavat aidoilta, juonta varten on pitänyt rakentaa liikaa asioita, joihin en usko.
Kuten se, että Owen käyttäisi kaiken aikansa tietokonepelejä pelaten. Missä välissä hän sellaista ehtisi? Ja että Toshiko olisi tehnyt virtuaalitodellisuuden, jonka hän tuosta vain liittäisi osaksi Owenin pelaamaa peliä ja loisi näin hubista kolmiulotteisen pelitilan. Miksi he tällaiseen käyttäisivät aikaa? Peli on joka tapauksessa oleellinen osa juonta, koska pelin kautta Owen tapaa juonen kannalta tärkeän hahmon.
Cardiffissa on tietysti harmaata ja sataa. Murhat ovat verisiä ja aivan erityisen kammottavia. Anghelides on valinnut tyylilajikseen raa’an murhadekkarin, johon jään kaipaamaan keveyttä ja huumoria.
- Juonipaljastus päättyy
Tarinassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta koska en usko kaikkiin oleellisiin juonenkäänteisiin, en saa kirjaan kovin lämmintä suhdetta. Olen lukenut sen kaksi kertaa, mutta se säilyy etäisenä ja vähän turhauttavana.
Niin että: miksi aloittaa kirjasarja tällä teoksella? Heti seuraava osa on ihan mahtava, mutta siitä sitten enemmän toiste.
Kukakirja 