Tag: audio

The Last Beacon (Gareth David-Lloyd)

Gareth David-Lloyd (2018) The Last Beacon. Big Finish Productions, Monthly Range 20, kuunnelma.

–

Ianto Jonesia näyttelevä Gareth David-Lloyd on siirtynyt myös kirjoittamaan Torchwoodia. Hänen käsialaansa on esimerkiksi kuunnelma The Last Beacon, jossa Ianto ja Owen Harper lähtevät walesiläiselle vuoristoseudulle selvittämään, kuka siellä lähettelee Torchwoodin bongaamaa viestiä jonnekin avaruuteen.

Tarina sijoittuu Torchwood-tv-sarjan alkuvaiheisiin. Ianto on juuri jäänyt kiinni siitä, että piilotteli puoliksi kyberihmiseksi muutettua tyttöystäväänsä hubissa.

Nyt Iantolla on vahva tarve näyttää, että häneen voi luottaa yhtenä tiimin jäsenenä. Niinpä hän on luvannut Jack Harknessille, että hoitaa tämän vuoristokeikan Owenin kanssa kahdestaan – ja nimenomaan Owenin, koska hänet Ianto haluaa erityisesti voittaa puolelleen.

Owen ei ole innoissaan. Bussimatka Walesin maaseudulle – jossa ei ole edes kunnollisia kahviloita tai ravintoloita – ei houkuttele. Hän valittaa aivan kaikesta, ja Burn Gorman saa valituksenkin kuulostamaan niin hauskalta, että saatoin tätä kuunnellessani hihkaista “mä niin rakastan Owenia!”

  • Juonipaljastuksia

Toshiko Sato on saanut koodatuksi alienviestistä vain osan, mutta päättelee sen olevan Taliskotian-nimisten (miten tämän suomentaisi? taliskotialaisten?) alienien kieltä. Viestin lähtöpaikka on eräällä vuorella, jolle Ianto ja Owen kiipeilevät. He ovat naamioituneet geokätköilijöiksi, joten harhaileminen ja etsiskeleminen kuuluu asiaan.

Tutkimusmatka on kaoottinen. Kaksikko päätyy esimerkiksi baaritappeluun ja diilaamaan alkoholia alaikäisille saadakseen näiltä vaihtokaupana tietoja. He asuvat hotellihuoneessa, jossa ei ole ikkunoita; koko ajan sataa; kaikki on ankeaa. Ianto on pakannut mukaan suuren kahvikoneen, jota Owen on kantanut kilometritolkulla selässään matkalla hotellille.

Owen alkaa kuitenkin kaikenlaisten takaiskujen myötä lämmetä Iantolle. Näiden kahden välinen huumori on tarinan edetessä rentoa ja toverillista.

Ianto ja Owen lähtevät mukaan opastetulle kierrokselle kaivokseen, ja selvittelevät signaalin lähetyspaikkaa. Kun se löytyy, opaskierrokselta on päästävä jotenkin pois; Owen yrittää saada oppaan hermostumaan heittämällä niin huonoja vitsejä kuin osaa, mutta opas on innokas ja kierros jatkuu tuntikausia. Lopulta tilanne etenee, kun Ianto näyttelee klaustrofobista paniikkikohtausta, ja pääsee näin ulos kaivoksesta.

Lopulta vuoresta sitten löytyy se taliskotialainen, jolle pitäisi pystyä kertomaan, että hänen kansansa on kuollut jo vuosikymmeniä sitten. Lopulta Owen osoittaa empatiaa ja ymmärrystä, kun Ianto tahtoisi päteä Torchwoodille noudattamalla pilkulleen annettuja ohjeita.

  • Juonipaljastus päättyy

The Last Beacon on tolkuttoman hauska kuunnelma. David-Lloyd on kirjoittanut Ianton ja Owenin elävästi, ja heidän suhteensa kehittymistä on kiva seurata. Ja kun Ianto ja Owen ryyppääväät ja nauravat yhdessä, siinä on jotain hyvin liikuttavaa, miten nämä näyttelijät tuntuvat nauttivat tilanteesta.

Tarinassa on kuitenkin myös vakavampi puoli: pohdintaa elämän hauraudesta, nuoruuden haaveista ja toteutumattomista unelmista. Vahva suositus tälle!

The Conspiracy (David Llewellyn)

David Llewellyn (2015) The Conspiracy. Big Finish Productions, Monthly Range 1, kuunnelma.

–

The Conspiracy aloitti vuonna 2015 uuden Torchwood-kuunnelmien sarjan. Sarja jatkuu edelleen, ja siinä julkaistaan yksi uusi kuunnelma joka kuukausi. Tarinat ovat yksittäisiä ja sijoittuvat eri kohtiin Torchwoodin aikajanaa, eli sarjan osia voi kuunnella melkein missä järjestyksessä tahansa.

The Conspiracyn alkuasetelma muistuttaa vähän Torchwood: Believe -sarjan alkua. Kummassakin on salaliitoista ja alieneista luennoiva, karsimaattinen puhuja, jolla on innokkaita seuraajia.

The Conspiracyssä luennoitsija on entinen uutistoimittaja, joka on alkanut levittää sanomaa Komiteasta (the Committee), toiselta planeetalta kotoisin olevista olennoista, jotka ovat soluttautuneen ihmiskuntaan ja päättävät ihmiskunnan kohtalosta. Ajankohtainen tarina kokoaa salaliittoteorioiden perusteluiksi esimerkiksi globaalit pandemiat.

  • Juonipaljastuksia

Jack Harkness esittää lehden toimittajaa ja osallistuu salaliittoteoreetikon (George Wilson) luennolle. Torchwood on kiinnostunut tyypistä siksi, että hän puhuu tuulesta temmattujen juttujensa joukossa myös aika paljon totuuksia. Esimerkiksi Komitea on ihan oikeasti olemassa oleva porukka, johon Jack on törmännyt ennenkin.

Luennolla Jackin viereen istuu innokas salaliittobloggaaja, joka tunnistaa Jackin. Hän aloittaa omat tutkimuksensa Torchwoodista ja paljastaa netissä kaiken, mitä löytää. Hyvin pian hänet kuitenkin murhataan, ja jäljet johtavat George Wilsoniin.

Jack tapaa Wilsonin tämän hotellihuoneessa ja alkaa purkaa tilannetta. Käy ilmi, että Wilson on koko ajan vain esittänyt uskovansa Komiteaan ja muuhun puhumaansa hölynpölyyn ja toimii ihan puhtaasti rahastusmielessä.

Wilsonin adoptiotytär on kuitenkin syöttänyt hänen puheisiinsa totuuden siemeniä. Näiden kautta Komitea on pyrkinyt tuottamaan ilmoille niin paljon sekavaa disinformaatiota ja epäuskottavaa vainoharhaa, että ne, jotka saavat Komitean toimet selville, menettävät kaiken uskottavuutensa ihmisten ja median silmissä.

Tarina päättyy tilanteeseen, jossa Jack lähtee etsimään käsiinsä Komitean jäseniä ja jättää muun Torchwoodin hoitamaan juoksevat asiat keskenään. Vaikka Komitean tarina ei ole mikään jatkuvajuoninen juttu näissä kuunnelmissa, Komiteaan palataan silloin tällöin vuosien mittaan. Se on Torchwoodin uusi, massiivinen vihollinen, jonka edessä kaikki vastustus tuntuu liian pieneltä ja voimattomalta.

  • Juonipaljastus päättyy

Salaliittotereetikot ja sosiaalisessa mediassa leviävät huhut ovat toistuvia teemoja muissakin Torchwood-kuunnelmissa, minkä vuoksi aina välillä tätä kuunnellessa pitää miettiä, olenko kuullut nämä asiat ennenkin. Tarina on kuitenkin kiinnostava, ja salaliiton massiivisuus aiheuttaa aitoa avuttomuuden tunnetta. On myös uskottavaa, ettei Torchwood aina voita kaikkia vastustajiaan tuosta vain samalla vitsejä laukoen.

Tarinaan on kirjoitettu kivoja viittauksia muualle Torchwood-maailmaan. Esimerkiksi Skypoint-kirjan pilvenpiirtäjä on vasta rakenteilla Cardiffissa, kun tämän kuunnelman tapahtumat saavat alkunsa.

The Hope (James Goss)

James Goss (2019) The Hope. Big Finish Productions, Monthly Range 30, kuunnelma.

–

He ovat taas yhdessä: kuolleistaherätetty Owen Harper ja kaikkien ystävä Andy Davidson! Owenin synkkä huumori ja Andyn usein lähes naiivi optimismi luovat hienoa ristiriitaa.

The Hope on kuunnelma, jossa on todella tummasävyinen tarina. Se alkaa, kun Owen hoitaa vankilassa Megwyn Jones -nimistä vankia, joka on kuolemassa syöpään.

Jones istuu elinkautista monesta murhasta; hän on murhannut nuoria, joiden sijaisvanhempana on toiminut muutama vuosikymmen sitten. Hän on salannut uhriensa hautapaikat jo vuosikymmenten ajan. Nyt hän on valmis puhumaan.

  • Juonipaljastuksia

Megwyn Jones kuljetetaan suoalueelle, jolle hän kertoo haudanneensa nuoret. Mukana on tietenkin sekä poliiseja että Owen Harper. Myös murhattujen nuorten omaisia on kerääntynyt paikalle seuraamaan tapahtumia.

Suolle nousee tiivis sumu. Näkyvyys katoaa kokonaan, ja samalla katoaa ihmisten suuntavaisto. Kaikki eksyvät omille teilleen. (Tämä on hiukan ärsyttävää, koska on vaikea kuvitella, miten kymmenisen poliisia, yksi vanki, lauma omaisia ja Owen sekä Andy voivat kaikki harhailla eri suuntiin niin, että kukaan ei pysy yhtään selvillä siitä, missä kukaan muu on.)

Murhaaja-Megwyn alkaa eri henkilöiden kanssa kaivella murhattuja nuoria maasta. Käy ilmi, että nämä nuoret ovat edelleen sekä nuoria että elossa; suoalueella on aika-avaruuden särö, minkä vuoksi siellä kuolleet ihmiset heräävät henkiin ja pysyvät hengissä (kunhan eivät poistu alueelta).

Owen innostuu tästä mahdollisuudesta ja astuu itse yhteen hautaan. Hän herääkin hetkeksi henkiin – sydän lyö ja kaikkea! – mutta vaikutukset eivät jatku suon ulkopuolella. Hän saa kuitenkin hiukan iloa lyhyeen elämäänsä syömällä ranskanperunoita.

Tarinalla on ilkeä loppu lähes kaikille osallisille.

  • Juonipaljastus päättyy

Synkkä kuunnelma on paikoin aika raskassoutuinen ja hidas. Tunnelma sopii hyvin tarinaan. Vaikka olen kuunnellut tämä useamman kerran, eksyn kuitenkin sumussa edelleen; miten iso joukko ihmisiä voi harhailla suolla tapaamatta toisiaan? Miten kaikki voivat eksyä?

Burn Gorman tekee joka tapauksessa taas hienon roolisuorituksen ristiriitaisena Owen Harperina, jolla on ihan omanlaisiaan ongelmia kerran kuolleena ja uudelleen henkiin herätettynä ihmisenä.

Wednesdays for Beginners (James Goss)

James Goss (2017) Wednesdays for Beginners. Kuunnelma.

The Lives of Captain Jack, Big Finish Productions.

–

Wednesdays for Beginners on toinen osa Jack Harknessin elämään sijoittuvasta The Lives of Captain Jack -kuunnelmasarjasta. Tässä osassa Jack tapaa Jackie Tylerin, joka asuu yksin (ja potee yksinäisyyttä) nyt, kun Rose kiertelee universumia Tohtorin kanssa.

  • Juonipaljastuksia

Kuunnelman alussa Jackie huomaa, että naapurustoon on muuttanut komea mies. Mies tuntuu vieläpä seurailevan Jackietä kaikkialle, joten tässähän voisi olla mahdollisuus vaikka mihin.

Nopeasti kuitenkin tapahtuu kauheita. Koko asuinkortteli peittyy paksuun sumuun, ihmiset katoavat, ja kortteli jää vangiksi jonkinlaiseen kuplaan irti muusta maailmasta. Vain se komea mies (tietenkin Captain Jack) ja Jackie jäävät sumun mukana saapuneiden vieraiden olentojen armoille.

Kuunnelma on enemmän komediaa kuin draamaa. Se koostuu erilaisista yrityksistä voittaa sumuolennot. Yhdessä vaiheessa Jack ja Jackie saadaan jopa laulamaan yhteislauluja.

Ratkaisu on kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Sumuolennot eivät nimittäin ole lainkaan kiinnostuneita Jackista tai Jackiestä vaan yrittävät ajaa heidät niin nurkkaan, että he kutsuvat Tohtorin paikalle. Ansa on viritetty, miten Tohtorin käy?

  • Juonipaljastus päättyy

Kuunnelma on kevyt ja humoristinen. Se on monin paikoin toteutettu Jackie Tylerin puheena itselleen tai puheluina ystävilleen (joista kuullaan vain Jackien osuus). Tuntuu vähän hassulta, että aikuinen ihminen selittää koko ajan ääneen, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Ymmärrän, että kuuntelijalle pitää kertoa kaikesta, mitä Jackie kokee, mutta toivoisin siihen vähän monipuolisempia keinoja.

Jack Harkness ja Jackie Tyler sopivat hahmoina hyvin yhteen. Heidän kommunikaationsa on luontevaa ja iloista. Vaikka kuunnelma on paikoin tunnelmaltaan ärsyttävänkin kevyt, paikoin se saa oikeasti naurahtamaan ääneen.

The Year After I Died (Guy Adams)

Guy Adams (2017) The Year After I Died. Kuunnelma.

The Lives of Captain Jack, Big Finish Productions.

–

The Lives of Captain Jack -kuunnelmaboksissa on neljä kuunnelmaa, jotka valottavat Jack Harknessin elämää kohdista, joihin yleisö on ehkä jäänyt kaipaamaankin lisävaloa. Sarjan ensimmäinen osa, The Year After I Died, sijoittuu aikaan, jolloin Jack on ollut mukana vapauttamassa ihmiskuntaa dalekien vallasta ja saanut kuolemattomuuden, muttei vielä tiedä sitä. (Tämä tapahtuu TV-sarjan ensimmäisen kauden lopulla.)

Jack elää rauhallista elämää. Hänen periaatteenaan on pysyä hiljaa ja hengissä – hän on juuri jäänyt eloon kamppailusta dalekien kanssa, ja aikoo käyttää saamansa toisen mahdollisuuden hyvin. Nuori journalisti, Silo Crook, kuitenkin löytää Jackin ja alkaa tehdä tästä radio-ohjelmaa.

  • Juonipaljastuksia

Jack yrittää häätää Silon kimpustaan ja onnistuukin siinä. Toimittaja lähtee kuitenkin selvittämään Hope Foundation -nimisen säätiön toimintaa avaruusasemalle, josta Jackillä on huonot aavistukset. Jack lähtee toimittajan perään.

Asemalla ihmiskunnan rikkaat viettävät aivan överiä elämää. He kuskaavat asemalle uutta elämää etsiviä epätoivoisia ihmisiä, ja ottavat näiltä talteen ruumiinosia ja muuta tarpeellista. Tällaisesta elinsiirrosta Jack pelastaa Silon, ja yhdessä he kannustavat ihmisiä kapinaan johtajiaan vastaan.

Tarina etenee vauhdilla, ja pian ollaan pisteessä, jossa Jack kaappaa avaruusaseman ja lähtee laskeutumaan sillä maapallolle. Ongelmana on kaapelointi, joka on hajonnut, minkä vuoksi kaikki kyydissä olevat ovat vaarassa kuolla.

Mitäpä Jack tekee? Hän lähtee henkensä uhalla konehuoneeseen korjaamaan sähkökaapeleita. Siinä hän sitten menehtyykin, mutta avaruusasema saadaan turvallisesti maan pinnalle.

Jack herää henkiin, eikä vieläkään ymmärrä olevansa kuolematon (sen tajuamiseen taidetaan tarvita muutama kuolema lisää). Häntä juhlitaan ihmiskunnan vapauttaneena sankarina, ja hän pitää toivoa tihkuvia kannustuspuheita.

  • Juonipaljastus päättyy

Pidän todella paljon koko tästä Jack Harknessin elämään keskittyvästä kuunnelmasarjasta. Jack on moniulotteinen hahmo, ja hänen uniikki tarinansa kestää vaikka miten monta tarkastelukulmaa. Lisää tällaista, kuuntelisin mielelläni useammankin boksin näitä!

Broken (Joseph Lidster)

Joseph Lidster (2016) Broken. Big Finish Productions, Monthly Range 11, kuunnelma.

–

Torchwood-kuunnelma Broken kuljettaa meitä takaumiin Ianto Jonesin elämässä alkaen päivästä, jolloin hänen tyttöystävänsä Lisa kuolee (tv-sarjan jaksossa Cyberwoman). Ianto löytää lohtua lähikapakasta, jossa hän uskoutuu baarin omistavalle naiselle ilta illan jälkeen.

Kuunnelma käyttää hyväkseen tv-sarjan tarinoita, joiden lomiin Ianton ja baarimikon keskustelut on kirjoitettu. Ianton elämästä ei maalailla turhan ruusuista kuvaa. Kun Torchwood on esimerkiksi käynyt maaseudulla tutkimassa katoavien ihmisten kohtaloa (tv-sarjan jakso Countryside), Ianto on niin romuna, että yrittää niellä purkillisen pillereitä. Hänen elämänsä on yksinäistä ja usein varsin tuskallista.

Pienin erin Ianto pääsee tiiviimmin osaksi Torchwoodia. Hänet otetaan mukaan tehtäviin ja häneen aletaan luottaa. Sitten, eräänä iltana, Jack Harkness astuu sisään Ianton lähikapakkaan, ja kaksi maailmaa törmää.

  • Juonipaljastuksia

Jack tutkii jälleen yhtä kadonneiden ihmisten tapausta. Monen kadonneen tiet ovat vieneet tähän nimenomaiseen kapakkaan. Kun Ianto ja Jack istuvat siellä iltaa, Jackille selviää, että baarimikko tietää hänestä miltei kaiken. Hän ei ole asiasta innoissaan. Ilta on muutenkin raskas; Ianto kantaa sisässään hurjaa määrää vihaa Jackia (joka tappoi Lisan) ja koko Torchwoodia kohtaan.

Sitten tapahtumien vyöry alkaa. Baarin kellarissa asuu alien, joka harjoittaa ihmiskauppaa. Ianto hoitelee Jackin portaalin kautta kellarista orjuuteen toiselle planeetalle, kunnes erinäisten käänteiden jälkeen pääsee irti vihastaan ja käy hakemassa hänet takaisin.

Ianton on myönnettävä, ettei Torchwood ole vastuussa Lisan kuolemasta. Jackin on myönnettävä, että Ianto on oikeastaan aika hottis.

Pariskunnan suhde alkaa samaisena iltana. Jätän kertomatta, kumpi tekee aloitteen ja millä sanoin.

  • Juonipaljastus päättyy

Broken on täydellistä fanimateriaalia. Sitä kuunnellessa saa nauttia viittauksista useisiin tv-sarjan jaksoihin samalla, kun Joseph Lidster kirjoittaa lisää tarinaa jaksojen väleihin. Ianton hahmo saa syvyyttä, kun saamme tietää, miten hän koki alkumetrit osana Torchwoodin Cardiffin-tiimiä.

Ja onhan se herkullista saada vihdoin tietää, millä tavalla Jack ja Ianto löysivät toisensa romanttisessa mielessä. Jep, kuten sanoin: silkkaa fanimateriaalia.

Serenity (James Moran)

James Moran (2019) Serenity. Big Finish Productions, Monthly Range 29, kuunnelma.

–

Serenity-kuunnelma on osa 29 Big Finish Productionsin yhä jatkuvassa Torchwoodin Monthly Range -sarjassa. Sarjan osat limittyvät tv-sarjaan ja palauttavat meitä näin ajassa taaksepäin aikaan, jolloin Torchwood oli vielä täysissä voimissaan.

Serenity kuljettaa meidät omakotilähiöön, jossa aina hymyilevät naapurit kilpailevat keskenään kuukauden kauneimman pihan plakaatista ja viettävät joka viikonloppu yhteisiä grillijuhlia. Jack Harkness ja Ianto Jones asuvat yhdessä näistä täydellisistä taloista ja heidän päivänsä sujuvat leppoisasti, toisiaan toistaen.

Pinnan alla on tapahduttava jotakin. Ja tapahtuuhan siellä: Torchwood on löytänyt lähiöstä viitteitä sleeperin, uinuvan agentin, läsnäolosta. Agentti ei välttämättä itsekään tiedä olevansa jotakin muuta kuin ihminen, mutta saattaa herätä millä hetkellä hyvänsä. Sleeper-agentti kohdattiin tv-sarjan toisen kauden toisessa jaksossa.

Kuunnelma on parodia onnellisesta parisuhde-elämästä onnellisessa lähiössä. Oikeasti Ianto kyllästyy kotona lähes hengiltä sillä välin kun Jack viettää päivänsä Torchwood-hommissa. Ianton keskustelut naapureiden kanssa ovat lähes sataprosenttisesti piilotettua pilkantekoa näiden elämäntapaa kohtaan.

  • Juonipaljastuksia

Sleeperiksi paljastuu tietenkin juuri se naapuri, josta ei koskaan uskoisi. Juoni on kuitenkin tätä kiperämpi: sleeper-solulla on teknologiaa, joka muuttaa vähitellen koko naapuruston (ja sitten planeetan) ytimeltään ei-ihmisiksi.

Juuri kun Jack ja Ianto onnistuvat voittamaan kuukauden parhaan pihan palkinnon, homma alkaa lipsua. Grillijuhlissa naapurit alkavat muuttua ihmisistä konemaisiksi, suunnitelmaansa toteuttaviksi alieneiksi. Onneksi Iantolla on ollut viikkokausia aikaa valmistautua.

Lopussa Jack joutuu tekemään kiperän valinnan. Pelastaako ihmiskunta, jos se tarkoittaa kokonaisen alienlajin surmaamista avaruudessa odottaviin aluksiinsa.

  • Juonipaljastus päättyy

Serenity on kevyeen sanailuun ja parisuhteen solmukohtiin keskittyvä draama, jossa alienit ovat vähän sivuroolissa. Saamme vilauksen Ianton ja Jackin normaaliin elämään, jos sellainen olisi heille suotu. Kumpi kestää auvoisaa onnelaa pidempään?

Department X (James Goss)

James Goss (2011) Department X. Torchwood Tales. Read by Kai Owen.

–

Torchwood Tales -äänikirjakokoelman osassa Department X Torchwoodin tiimi (josta ovat jäljellä Ianto Jones, Gwen Cooper ja Jack Harkness) keskittyy cardiffilaiseen ostoskeskukseen. Jack on määrännyt Ianton ja Gwenin työskentelemään tavaratalossa peiterooleissa, sillä hänellä itsellään on vuosikymmenten historia talon kanssa. Talon, joka yrittää tappaa Jackin aina säännöllisin väliajoin.

Äänikirjan lukee Kai Owen, joka näyttelee sarjassa Rhys Williamsia. Rhys ei tarinassa ole mukana muutamaa satunnaista Gwenin kanssa vaihdettua kommenttia lukuun ottamatta.

Pidän lukijan äänestä, mutta paikoin hän eläytyy vähän turhankin paljon. Se tosin kuuluu asiaan, kun on Torchwoodista kyse – nämä eivät ole lukijaa taustalle häivyttäviä äänikirjoja vaan jonkinlaisia monologin ja kuunnelman välimuotoja.

  • Juonipaljastuksia

Gwen työskentelee tavaratalon kosmetiikkaosastolla. Ianto myy miestenvaatteita. Näin on kulunut jo viikkoja, mutta heille ei ole selvinnyt mitään (siitä huolimatta, että talossa katoilee asiakkaita). Vasta kun Jack saapuu paikalle, talossa alkaa tapahtua.

Tavaratalo myydään sijoitusyritykselle, jonka taustat ovat hämärät. Yritys osoittautuu eräänlaiseksi Torchwoodin kilpailijaksi – se ostaa kohteita, joissa on ulkoavaruuden teknologiaa, ja jalostaa teknologiasta ja jopa alieneista tuotteita myyntiin. Ostajat tulevat mittalemaan ostostaan samana päivänä, kun Jack harppoo kaupan ovista sisään.

Suuri osa äänikirjasta kuluu tavaratalossa hortoillessa. Jatkuva kuolemanvaara vaanii kaiken yllä. Jack putoaa hissikuiluun. Kristallikruunut putoilevat katosta murha mielessään.

Ianto tempautuu toiseen ulottuvuuteen, jonne tavaratalon omistaja on joutunut jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Siellä tämä omistaja on tullut alienin asuttamaksi, ja pikku hiljaa koko rakennuksesta on tullut murhanhimoisen otuksen temmellyskenttä.

Torchwood selvittää tilanteen tutulla tavalla: paljon kaaosta, jonkin verran sankaruutta ja vähän huonoja vitsejä.

  • Juonipaljastus päättyy

Tavaratalo on herkullinen, arkinen ympäristö, jonka luomia mahdollisuuksia kirjoittaja James Goss käyttää harmillisen vähän hyväkseen. Asiakaskontaktit Torchwoodin peiteroolimyyjien ja asiakkaiden välillä ovat mahtavia, mutta paria enempää niitä ei meille tarjota. Ympäristö pääsee oikeuksiinsa lähinnä tiimin juostessa osastolta toiselle ja kohdatessa erilaisia kuolemanvaaroja.

Tarina on aika yksinkertainen, ja pääosassa on kaoottinen juoksentelu ja tilanteisiin reagoiminen vailla suunnitelmia. Department X ei ole lemppareitani Torchwood-äänikirjojen sarjassa, mutta ei siinä mitään isoa vikaa ole. Henkilöille kyllä soisin enemmän tilaa olla omanlaisiaan persoonia eikä ainoastaan paikasta toiseen säntäileviä toimintahahmoja.

Corpse Day (James Goss)

James Goss (2017) Corpse Day. Big Finish Productions, Monthly Range 15, kuunnelma.

–

Koska rakastan Burn Gormanin ääntä ja näyttelijäntaitoja, tilasin taannoin Torchwood-kunnelmasarjasta kaikki ne, joiden pääroolissa on Owen Harper. En tajunnut sitä silloin, mutta samalla tulin ehkä saaneeksi ne kaikkein rajuimmat Torchwood-tarinat, sillä Owen ei ole mikään herkkä hahmo.

Tällä varoituksella (on nimittäin aika raju kuunnelma tämä!) lähdetään Corpse Dayn ihanaan maailmaan.

Käsikirjoittaja James Goss osoittaa neroutensa asettamalla Owenin pariksi Andy Davidsonin. Tuo joviaali, positiivinen poliisi on Owenin täysi vastakohta.

Torchwoodin perinteisiin kuuluu sen perustamisesta lähtien vietetty “corpse day”, umpikujaan päättyneiden tapausten päivä, jolloin Torchwood tarjoaa apuaan poliisille. Päivän hengessä Jack Harkness lähettää Owenin avustamaan paikallista poliisia. Ja siellähän Andy jo odotteleekin malttamattomana.

  • Juonipaljastuksia

Andyn ja Owenin keskustelu on mahtavaa. Toinen yrittää olla kannustava ja empaattinen, toinen torpedoi kaiken. Andyn reaktiot Owenin tilanteeseen (“I’m dead.”) ovat aitoja ja ymmärrettäviä. Nauroin ääneen koko kuunnelman alkupuolen, mutta sittenpä päästiin tilanteeseen, joka ei enää naurattanut.

Corpse dayn hengessä tutkitaan nyt kadonneiden nuorten naisten tapausta. Johtolangat vievät parivaljakon kellariin, josta löytyy kolme tyttöä ja weevil. Talon omistaja saa Andyn ja Oweninkin suljetuksi kellariin, ja sielläpä sitten ollaan. Kaiken lisäksi yksi tytöistä alkaa synnyttää.

Tarina on traaginen ja todella raskas. Tyttöjen kohtalot ovat hirveitä, ja ihan konkreettisestikin sen synnyttämisen kuunteleminen on kauheaa – näyttelijä huutaa pitkät tovit silkkaa tuskanhuutoa.

Syntymän hetkellä selviää, ettei lapsi olekaan talossa asuvan miehen vaan weevilin. Perhekuvio muodostuu monimutkaiseksi ja Andylle lähes sietämättömäksi. Andyn ja Owenin käymät keskustelut ihmisen ja weevilin risteymän syntymisestä ovat mielenkiintoista, eettistä pohdintaa.

  • Juonipaljastus päättyy

Kuunnelma on rakennettu mielettömän taitavasti. Minut johdatellaan – kuten Andy ja Owenkin – iloisella rupattelulla mitä hirveimpään tilanteeseen. Näyttelijät tekevät loistavat suoritukset, enkä pety Owen Harperin viiltävään, mutta elämää kunnioittavaan maailmankuvaan.

Big Finish Productionsilla on tapana haastatella kuunnelmien näyttelijöitä pieneksi loppukaneetiksi tarinalle. Vaikken haluakaan minkään rikkovan kuunnelman luomaa maailmaa, nautin näyttelijöiden keskustelusta. On mielenkiintoista kuulla, miten he suhtautuvat näin rankkaan käsikirjoitukseen ja sen esittämiseen.

Ja kyllä: olen yhä enemmän Burn Gormanin lumoissa.

1963: Fanfare for the Common Men (Eddie Robson)

Eddie Robson (2013) 1963: Fanfare for the Common Men. Big Finish Productions.

–

Vuonna 2013 tehtiin sarja Doctor Who -kuunnelmia juhlistamaan sarjan 50-vuotista taivalta. Näissä kuunnelmissa vanhat Tohtorit seikkailevat uusissa tarinoissa.

1963: Fanfare for the Common Men sijoittuu tv-sarjan aloitusvuoteen 1963. Kuunnelmasarjassa 5. Tohtori (Peter Davison) seikkailee Nyssa-nimisen toiselta planeetalta kotoisin olevan hahmon kanssa maapallolla.

Kuunnelmassa on neljä parinkymmenen minuutin mittaista jaksoa. Kuuntelin ne ensin erikseen, yhden päivässä, ja toisella kerralla kaikki yhteen menoon. Kuunnelma vaatii erityistä keskittymistä, sillä siinä on päällekkäin kolme eri aikalinjan tarinaa. Myönnän, että vielä toisellakin kuuntelukerralla putosin välillä kärryiltä – varsinkin, kun jokaisella aikalinjalla on läsnä lähes kaikki samat henkilöt.

  • Juonipaljastuksia

Sarja alkaa tilanteesta, jossa Tohtori on tuonut Nyssan katsomaan The Beatlesia. Nopeasti käy ilmi, ettei kukaan ole kuullutkaan Beatlesistä. Maailmamaineessa on ihan toinen bändi, The Common Men.

(Bongasin kuunnelman jostakin keskustelusta, joka käsitteli tänä vuonna ensi-iltansa saaneen Yesterday-elokuvan tarinaa, jossa Beatles on kadonnut maailmasta. Tarinan alussa on tosiaan samaa ideaa, mutta nopeasti päästään Doctor Who -maailmaan alieneineen.)

Nyssa joutuu vahingossa aikaan ennen Common Menin menestystä (he soittavat kellareissa Saksassa) ja tutustuu bändin poikiin. Tohtori saa seurakseen Common Men -fanin, jonka kanssa hän selvittelee bändin historiaa vuodessa 1963.

Tarina on monimutkainen aikatasojen kudelma. Selviää, etteivät Common Menin muusikot ole ihmisiä, he eivät vain tiedä sitä itse. Tarinan pahis on bändin manageri, joka lietsoo maailman hurmioon ja saa näin käyttöönsä erilaisia voimia.

Loppua kohti joko minun kuunteluenergiani laskee liikaa tai kuunnelman toteutus soseutuu. En nimittäin ole kummallakaan kuuntelukerralla pysynyt ihan kartalla siitä, missä mennään, kun kahdessa aikatasossa on yhtä aikaa suuri kamppailu Tohtorin, Common Menin ja näiden managerin kesken. Aikahypyt jäävät huomaamatta, ja sekoan juonenkäänteissä. Onneksi loppuratkaisu sentään hahmottuu.

  • Juonipaljastus päättyy

Pidän kuunnelman sarjamaisuudesta. Lyhyet jaksot muistuttavat Peter Davisonin ajasta Tohtorina. TV-sarjankin jaksot olivat silloin alle puolen tunnin mittaisia. Tarina on kiinnostava ja pidän siitä, miten tuotanto on hyöndyntänyt heikkouttaan: sitä, ettei Beatlesin musiikin käyttämiseen kuunnelmissa noin vain saa oikeuksia.

Common Menin musiikki on tarttuvaa ja aikaansa istuvaa. Sitä on ensimmäisen CD:n lopussa kymmenen minuutin verran ihan vain kuunneltavaksi. Toisen CD:n lopussa on kuunnelman tekijöiden haastattelu, joka on mielenkiintoista kuunneltavaa sekin.

Design a site like this with WordPress.com
Get started