Daniel Blythe (2010) Autonomy, 241 s.
–
Suhtaudun autoneihin vähän ristiriitaisesti, ja siksipä hyllyssäni on ollut jo muutaman vuoden lukematta Autonomy, autoneiden hyökkäyksestä kertova kirja. Autoneista voi tehdä tylsiä ja robottimaisia tai sitten kiehtovia kammotuksia. Tämä kirja pystyy onneksi näistä jälkimmäiseen.
- Juonipaljastus
Hyperville, tuo kaikkien ostoskeskusten äiti! Hypervillessa jossa on erilaisia huvipuistomaisia maailmoja, kuten talvimaailma ja villin lännen kylä. Siellä on hotelleja. Ja tietysti kaikkea, mitä kukaan ikinä keksii haluta ostaa.
Tällaisena aikana, jota elämme, lähes kaikki on tietysti tehty muovista – niin mallinuket, villin lännen pyssysankarit kuin vaatekauppojen muotivaatteetkin. Ja niinpä Hyperville on mitä mainioin kohde autonien henkiin herättämiseen.
Kirja seuraa muutaman keskushenkilön kohtaloa keskellä kaaosta joka syntyy, kun muovi saa tajunnan (Nestene Consciousness). Kun vaatteet ja kengätkin ovat erilaisia muovin johdannaisia, muovi näyttää olevan hyvin pitkään varsin vahvoilla.
Ajassa matkustetaan hiukan (Tohtori vie oleellisen esineen yhdelle keskushenkilöistä neljän vuoden taakse, jotta se on hänellä, kun alkaa tapahtua). Vihollisen kanssa yritetään neuvotella. Lapsia sekä temmataan mukaan seikkailuun että laitetaan kokemaan aika karmeita asioita. Ja lopulta UNIT tulee selvittämään Tohtorin pelastamaa kaaosta, kun Tardis jo häippäisee seuraavaan seikkailuun.
- Juonipaljastus päättyy
Daniel Blythe on kirjoittanut täydellisen 10. Tohtorin. Hän puhuu ja ilmehtii aivan niin kuin pitääkin. Hän pitää monologeja ja heittää nopeita vitsejä pahoissakin paikoissa. Hän venyttää sanoja miettiessään jne.
Tohtorin elämänvaihe esitellään pienellä eleellä, josta selviää heti, missä mennään: hän osaa sulkea Tardiksen ovat sormiaan napsauttamalla, eikä hänellä ole seuralaista mukanaan. Tätä yksinäiseen ajanjaksoa hän pääsee vähän pohdiskelemaankin, mutta enimmäkseen seikkailu pitäytyy asioissa, jotka tapahtuvat seikkailijoille tässä ja nyt.
Erityisesti Tohtorin takia tämä kirja on ihan herkkupala lukea. Hänen puheensa rytmin suorastaan kuulee mielessään. Eikä tarinakaan ole höpsömpi.
Kukakirja 