Alastair Reynolds (2013) Havest of Time, 367 s.
–
Jaan mielessäni Doctor Who -kirjat kahteen krouviin kategoriaan: on juonellisesti usein kaavamaisia, toiminnantäyteisiä, kevyempiä kirjoja ja on kunnianhimoisia scifi-teoksia; ehkä paikoin raskaita lukea, juonellisesti vaativia ja palkitsevia. Alastair Reynoldsin Harvest of Time asettuu jälkimmäiseen kategoriaan.
Harvest of Time asettaa kaksi planeettaa yhteisen uhan alle. Planeettoja erottaa paitsi avaruus myös aika: tapahtumien toinen pää on maapallolla 1970-luvun alussa ja toinen kymmenien miljoonien vuosien päässä Praxilion-nimisessä maailmassa.
Kirja sijoittuu aikaan, jolloin tv-sarjassa John Pertween esittämä 3. Tohtori seikkailee Jo Grantin kanssa. Myös the Master, Tohtorin vanha ystävä/vihollinen on maapallolla – häntä pidetään vankina eräässä ydinvoimalassa kaukana kaikesta sivistyksestä.
Tapahtumat alkavat, kun öljylauttoja alkaa kadota meriltä. Viestit lautoilta ovat niin kummallisia, että UNIT puuttuu tilanteeseen lähettämällä Tohtorin ja Jon tutkimaan asiaa.
- Juonipaljastuksia
Kirjan juoni on niin mutkikas, ettei siitä voi kertoa juuri mitään näin tiiviissä muodossa. Ydinongelmana ovat sild-nimisen lajin aiheuttamat aikavääristymät, joiden kautta sild siirtää Praxilion-planeetan ilmakehää ja vesivarastoja maapallolle.
Samaan aikaan Master on katoamassa ajasta kokonaan – hän unohtuu, ja kaikki hänestä kirjoitettu tieto haalistuu (tämä vaihe on tuo tarinaan komiikkaa, kun UNITin henkilökunta tekee kaikkensa muistaakseen Masterin olemassaolon). Asioilla on yhteytensä, mutta se löytyy vasta kirjan loppupuolella.
Ongelmien ratkominen vaatii hyppimistä kymmenien miljoonien vuosien aikajanalla. Master kohtaa kaikki entiset ja tulevat regeneraationsa ja ajautuu (tietenkin) näiden kanssa riitaan. Eräs öljy-yhtiön pomo päätyy viettämään pari miljoonaa vuotta puhkisaastuneella Praxilionilla, ja kokee herätyksen uusiutuvan energian pariin.
Niin, juoni on mutkikas. Kannattaa lukea se kirja.
- Juonipaljastus päättyy
Parasta kirjassa ovat Tohtorin ja Masterin yhteiset hetket, joissa kumpikin yrittää päteä toisen silmissä. Pidän myös juonen monikerroksisuudesta ja siitä, ettei missään vaiheessa (ennen loppua) ole selvää, miten tässä tulee kenellekin käymään.
Tarina raottaa Tohtorin ja Masterin yhteistä menneisyyttä. Ohimennen sivutaan myös aikamatkailun lakeja ja sitä, miksi matkailusta suuri osa tapahtuu tietyn aikaikkunan sisäpuolella (eikä missään satojen miljardien vuosien päässä elämästämme nykyhetkestä).
Kirja on varsin älyllinen, ja harmillisesti monet hahmot jäävät tunnetasolla etäisiksi. Paikoin lukeminen oli vähän raskastakin, koska minulle ei muodostunut erityistä suhdetta kehenkään henkilöistä, mutta juoni on loistava ja palkitsee kyllä.
Kukakirja 