Dan Abnett (2007) Border Princes.
Torchwood-kirjasarja, osa 2.
–
“The End of the World began on a Thursday night in October, just after eight in the evening”, alkaa Torchwood-kirjasarjan toinen osa, Dan Abnettin kirjoittama Border Princes. Ja sitten se on menoa.
- Juonipaljastuksia
Torchwoodissa on uusi jäsen, James. Kirja ei ala selittää, miten James on on joukkoon päätynyt, mutta hän vaikuttaa solahtaneen mukaan varsin hyvin. Hänellä on oma roolinsa, ja kaikki pitävät hänestä. Gwen suorastaan rakastaa.
Cardiffilaiset (Torchwood-tiimiä myöten) saavat äkillisiä päänsärkyjä ja heidän puheentuottonsa muuttuu. Sanat tulevat suusta ulos väärässä muodossa.
Päänsäryt ja puheen ongelmat sekä siitä etenevä zombiutuminen johtuvat eräänlaisesta pelistä, joka on joutunut jostakin toisesta maailmasta maapallolle. Ongelmana on, että ihmisaivot eivät pysty käsittelemään peliä vaan menevät siitä sekaisin.
Mutta koska kyseessä on Torchwood, pelkkä ihmisiä piinaava peli ei riitä. Kaupunki on monin tavoin sekaisin, myös ajallisesti: 1800-luvulla purettu kirkko ilmestyy takaisin olemassaoloon. Jack Harkness ja Toshiko Sato menevät tutkimaan rakennusta.
Tämä on kaikista Torchwood-kirjoista syvimmin mieleeni kummittelemaan jäänyt kohtaus: Jack ja Tosh ovat kirkossa, kun se katoaa uudelleen. Ainut yhteys heihin on katkeileva puhelinlinja, jonka kautta Jack kertoo katkonaisia, kauhistuttavia havaintojaan. On selvää, etteivät Jack ja Tosh tule koskaan pääsemään omaan aikaansa takaisin. (Tietysti he pääsevät.) Ja kun he pääsevät, he eivät suostu puhumaan mitään kokemastaan.
Mitä kirkossa tapahtui? Missä Jack ja Tosh olivat? Me emme saa koskaan tietää.
Tarinan ydin on kuitenkin James, ja se, kuka/mikä hän on. Gwenille ja Jamesille kirjoitettu rakkaussuhde on vähän liikaa; Gwen on jättämässä Rhysin ja aloittamassa uutta elämää Jamesin kanssa. Miten tällainen asia pitäisi vain kevyesti sijoittaa Torchwoodin aikajanalle, osaksi Gwenin ja Rhysin suhdetta? Mutta kaikelle löytyy selitys, ja Jamesista joudutaan luopumaan varsin konkreettisesti.
- Juonipaljastus päättyy
Border Princes on tunnelmaltaan uhkaava ja pitää lukijaa varsin pitkään epätietoisuuden tilassa. Juonen olisi voinut ratkaista toisinkin – mystinen, uusi Torcwhood-jäsen ei ole ihan helppo asia hyväksyä ilman selityksiä – mutta arvostan Abnettin toivetta pitää lukija pimennossa. Pimennossahan koko Torchwoodin tiimikin on, lähes viimeisille sivuille saakka.
Kukakirja 