Torchwood: Rift War (2009), 126 s. Tekijät: Paul Grist, Ian Edginton & D’Israeli, Simon Furman, Brian Williamson.
–
Mitä olisikaan Torchwood-kirjablogi ilman sarjakuvia? Ei mitään! Siispä tartuin kymmenen vuotta sitten julkaistuun Rift War -albumiin ja luin läpi sen kymmenlukuisen seikkailun.
Sarjakuvassa on monta piirtäjää ja täten myös monta visuaalista tyyliä. Minun on jotenkin vaikea suhtautua tähän, etenkin kun osa piirtäjistä on varsin kaukana alkuperäisen Torchwoodin näköisyydestä.
Kun puoli sarjakuvaa menee sekoittaessa lähes identtiset Toshiko ja Gwen toisiinsa, juonen seuraaminen vähän kärsii. Ianton ja Jackin sentään tunnistaa vaatteista, ja se kolmas mies on sitten Owen.
- Juonipaljastuksia
Rift War on tarina harrowkind-nimisistä humanoideista, jotka pyrkivät aika-avaruusrepeämän kautta Cardiffiin. Ajan hallitseminen on heille helppoa, ja sen seurauksena esimerkiksi koko hubi tulee kaapatuksi toiseen aikaan.
Tapahtumia riittää. Tiimin tehtäväksi jää lähinnä reagoida pahimpiin katastrofeihin (kuten dinosauruksiin, jotka riehuvat ympäri Cardiffia). Heidän avukseen löytyy riftin kautta Vox-niminen tyyppi, joka kertoo, mitä kaikkea pahaa harrowkind on muille planeetoille tehnyt.
Tarinan jokaisessa luvussa tapahtuu jokin kauheus, josta selvitään. Luvassa on siis toimintaykitystä. Yllättävän seesteisen hetken aikana Gwen ja Rhys kasvattavat kuuden viikon ajan jättiläismäistä alien-vauvaa Cardiffin museon sisäpihalla.
Lopussa selviää, että Vox on johtanut tiimiä harhaan koko ajan. Kun hän saa riftin hallintaansa, ollaankin vasta oikeasti pulassa.
Albumissa on pitkän tarinan lisäksi lyhyt kertomus kaikesta siitä, mitä repeämän kautta ajautuu Torchwoodin käsiin. Jetsam-niminen tarina on piirretty valokuvamaisesti. Henkilöt ovat tunnistettavia ja ilmeet aitoja. Tosh päätyy ulkoavaruudesta tulleen sotakoneen kaappaamaksi. Suurelta määrältä kuolonuhreja kuitenkin vältytään.
- Juonipaljastus päättyy
Sarjakuvamuoto sopii hyvin Torchwoodiin. Puhekuplia saa samaan kuvaan mahtumaan vaikka kuinka, joten tiimin vilkas keskustelu elää kuvamuodossa jopa paremmin kuin pelkkänä tekstinä. Romaaneissa on aina vähän hankalaa saada viisi ihmistä ääneen yhtä aikaa.
Tarina on uskomaton, mutta niinhän sen Torchwoodissa pitää ollakin. Pidän tässä sarjakuvassa suunnilleen kaikesta muusta paitsi sen kuvakielestä, mikä tietysti on aika suuri miinus, kun tarina kerrotaan suurilta osin kuvin.
Kukakirja 