Tag: Captain Jack

Serenity (James Moran)

James Moran (2019) Serenity. Big Finish Productions, Monthly Range 29, kuunnelma.

–

Serenity-kuunnelma on osa 29 Big Finish Productionsin yhä jatkuvassa Torchwoodin Monthly Range -sarjassa. Sarjan osat limittyvät tv-sarjaan ja palauttavat meitä näin ajassa taaksepäin aikaan, jolloin Torchwood oli vielä täysissä voimissaan.

Serenity kuljettaa meidät omakotilähiöön, jossa aina hymyilevät naapurit kilpailevat keskenään kuukauden kauneimman pihan plakaatista ja viettävät joka viikonloppu yhteisiä grillijuhlia. Jack Harkness ja Ianto Jones asuvat yhdessä näistä täydellisistä taloista ja heidän päivänsä sujuvat leppoisasti, toisiaan toistaen.

Pinnan alla on tapahduttava jotakin. Ja tapahtuuhan siellä: Torchwood on löytänyt lähiöstä viitteitä sleeperin, uinuvan agentin, läsnäolosta. Agentti ei välttämättä itsekään tiedä olevansa jotakin muuta kuin ihminen, mutta saattaa herätä millä hetkellä hyvänsä. Sleeper-agentti kohdattiin tv-sarjan toisen kauden toisessa jaksossa.

Kuunnelma on parodia onnellisesta parisuhde-elämästä onnellisessa lähiössä. Oikeasti Ianto kyllästyy kotona lähes hengiltä sillä välin kun Jack viettää päivänsä Torchwood-hommissa. Ianton keskustelut naapureiden kanssa ovat lähes sataprosenttisesti piilotettua pilkantekoa näiden elämäntapaa kohtaan.

  • Juonipaljastuksia

Sleeperiksi paljastuu tietenkin juuri se naapuri, josta ei koskaan uskoisi. Juoni on kuitenkin tätä kiperämpi: sleeper-solulla on teknologiaa, joka muuttaa vähitellen koko naapuruston (ja sitten planeetan) ytimeltään ei-ihmisiksi.

Juuri kun Jack ja Ianto onnistuvat voittamaan kuukauden parhaan pihan palkinnon, homma alkaa lipsua. Grillijuhlissa naapurit alkavat muuttua ihmisistä konemaisiksi, suunnitelmaansa toteuttaviksi alieneiksi. Onneksi Iantolla on ollut viikkokausia aikaa valmistautua.

Lopussa Jack joutuu tekemään kiperän valinnan. Pelastaako ihmiskunta, jos se tarkoittaa kokonaisen alienlajin surmaamista avaruudessa odottaviin aluksiinsa.

  • Juonipaljastus päättyy

Serenity on kevyeen sanailuun ja parisuhteen solmukohtiin keskittyvä draama, jossa alienit ovat vähän sivuroolissa. Saamme vilauksen Ianton ja Jackin normaaliin elämään, jos sellainen olisi heille suotu. Kumpi kestää auvoisaa onnelaa pidempään?

Department X (James Goss)

James Goss (2011) Department X. Torchwood Tales. Read by Kai Owen.

–

Torchwood Tales -äänikirjakokoelman osassa Department X Torchwoodin tiimi (josta ovat jäljellä Ianto Jones, Gwen Cooper ja Jack Harkness) keskittyy cardiffilaiseen ostoskeskukseen. Jack on määrännyt Ianton ja Gwenin työskentelemään tavaratalossa peiterooleissa, sillä hänellä itsellään on vuosikymmenten historia talon kanssa. Talon, joka yrittää tappaa Jackin aina säännöllisin väliajoin.

Äänikirjan lukee Kai Owen, joka näyttelee sarjassa Rhys Williamsia. Rhys ei tarinassa ole mukana muutamaa satunnaista Gwenin kanssa vaihdettua kommenttia lukuun ottamatta.

Pidän lukijan äänestä, mutta paikoin hän eläytyy vähän turhankin paljon. Se tosin kuuluu asiaan, kun on Torchwoodista kyse – nämä eivät ole lukijaa taustalle häivyttäviä äänikirjoja vaan jonkinlaisia monologin ja kuunnelman välimuotoja.

  • Juonipaljastuksia

Gwen työskentelee tavaratalon kosmetiikkaosastolla. Ianto myy miestenvaatteita. Näin on kulunut jo viikkoja, mutta heille ei ole selvinnyt mitään (siitä huolimatta, että talossa katoilee asiakkaita). Vasta kun Jack saapuu paikalle, talossa alkaa tapahtua.

Tavaratalo myydään sijoitusyritykselle, jonka taustat ovat hämärät. Yritys osoittautuu eräänlaiseksi Torchwoodin kilpailijaksi – se ostaa kohteita, joissa on ulkoavaruuden teknologiaa, ja jalostaa teknologiasta ja jopa alieneista tuotteita myyntiin. Ostajat tulevat mittalemaan ostostaan samana päivänä, kun Jack harppoo kaupan ovista sisään.

Suuri osa äänikirjasta kuluu tavaratalossa hortoillessa. Jatkuva kuolemanvaara vaanii kaiken yllä. Jack putoaa hissikuiluun. Kristallikruunut putoilevat katosta murha mielessään.

Ianto tempautuu toiseen ulottuvuuteen, jonne tavaratalon omistaja on joutunut jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Siellä tämä omistaja on tullut alienin asuttamaksi, ja pikku hiljaa koko rakennuksesta on tullut murhanhimoisen otuksen temmellyskenttä.

Torchwood selvittää tilanteen tutulla tavalla: paljon kaaosta, jonkin verran sankaruutta ja vähän huonoja vitsejä.

  • Juonipaljastus päättyy

Tavaratalo on herkullinen, arkinen ympäristö, jonka luomia mahdollisuuksia kirjoittaja James Goss käyttää harmillisen vähän hyväkseen. Asiakaskontaktit Torchwoodin peiteroolimyyjien ja asiakkaiden välillä ovat mahtavia, mutta paria enempää niitä ei meille tarjota. Ympäristö pääsee oikeuksiinsa lähinnä tiimin juostessa osastolta toiselle ja kohdatessa erilaisia kuolemanvaaroja.

Tarina on aika yksinkertainen, ja pääosassa on kaoottinen juoksentelu ja tilanteisiin reagoiminen vailla suunnitelmia. Department X ei ole lemppareitani Torchwood-äänikirjojen sarjassa, mutta ei siinä mitään isoa vikaa ole. Henkilöille kyllä soisin enemmän tilaa olla omanlaisiaan persoonia eikä ainoastaan paikasta toiseen säntäileviä toimintahahmoja.

Torchwood: Believe

Torchwood: Believe. Written by Guy Adams. Big Finish Productions 2018. Kuunnelma, osat 1-3.

–

Believe on kolmiosainen, Guy Adamsin kirjoittama Torchwood-kuunnelma. Torchwood on siinä vaiheessa, jossa tiimi on edelleen koossa, mutta Owen Harper on jo kuollut ja herätetty uudelleen henkiin (mikä selittänee hänen tavallistakin vimmaisempaa tarvettaan todistella kyvykkyyttään kaikille).

Tarina alkaa, kun Owen kertoo muulle Torchwoodille selvitelleensä erään uskontokunnan taustoja. Tämä kultti haluaa ihmisten lähtevän avaruuteen. Sinänsä harmiton homma on saanut tummia alasävyjä – osa uskovista tekee itselleen erilaisia kirurgisia operaatioita näyttääkseen alieneilta ja osa varastaa ulkoavaruuden teknologiaa ties mitä tarkoitusta varten.

Uskonnossa on skientologisia piirteitä. Ihmiset muuttavat uskonnon ylläpitämään keskukseen, jossa he osallistuvat erilaisiin mielenhallintaharjoituksiin. Ja kaikki tietenkin maksaa osallistujille paljon.

  • Juonipaljastuksia

Jack Harknessilla on omituisia suhteita tähän uskontoon, joten muu Torchwood ei oikein luota häneen jutun selvittelyssä. Owen ottaa ohjat käsiinsä ja jakaa joukon tutkimaan uskontokunnan eri alueita:

Ianto Jones soluttautuu uskonnon asuntolaan. Gwen Cooper lähtee pelastamaan uskonnon perustajan tytärtä häntä vainoavilta uskovilta. Toshiko Sato lähtee flirttailemaan uskontokunnan kirjanpitäjän kanssa saadakseen tältä vähän lisätietoa rahaliikenteestä kaiken takana.

Homma kosahtaa sitten monessa kohdassa. Gwen ja hänen “suojelemansa” tyttö päätyvät hubiin ja käy ilmi, että tyttö onkin pyrkinyt sinne koko ajan. Ianto nukutetaan ja viedään leikkauspöydälle, missä hänelle aletaan tehdä erilaisia alien-implantteja. Toshikolla on ikävin tilanne, sillä hän ei saakaan ujutetuksi nukutusainetta kirjanpitäjän juomalasiin. Tilanne käy uhkaavaksi, ja Toshiko joutuu harrastamaan tämän kanssa seksiä päästäkseen pakoon. Owen saapuu kyllä pelastamaan tilannetta, mutta liian myöhään. (Tästä seuraa ymmärrettävästi hiukan kireitä keskusteluja Toshikon ja Owenin välille.)

Jack toteuttaa samaan aikaan omaa juontaan uskonnon sisäpuolella. Ja koska hän ei kerro kenellekään, mitä suunnittelee, hän vaikuttaa koko ajan epäilyttävämmältä.

Torchwood tietenkin setvii kaiken lopuksi, mutta uhreilta ei vältytä. Ja Owen joutuu nöyrtymään ja myöntämään, ettei olekaan ihan niin kaikkivoipainen kuin tahtoisi.

  • Juonipaljastus päättyy

Sarjassa on kolme noin tunnin mittaista jaksoa, mikä on ihan hyvä määrä kuunneltavaa. Juoni ehtii kehittyä moneen suuntaan. Kuunnelma on tehty hyvin ja sen äänimaailma on rikas ja miellyttävä.

Koska rakastan Owen Harperia, minulle oli mukava yllätys, että hän on tarinan johtohahmo. Burn Gorman on loistava kaikessa, mitä tekee. Voisin kuunnella häntä tuntikausia.

Vaikka vanhan Torchwoodin yhteensaattaminen on ehdottoman hauskaa, kuunnellessani tajusin, ettei mitään mennyttä voi koskaan palauttaa. Vaikka näyttelijät ovat läsnä vain ääninä, he eivät ole enää samoja kuin silloin, kun tv-sarjaa tehtiin. Heidän äänensä ovat muuttuneet, he lähestyvät hahmojaan eri tavalla. Paitsi tietysti John Barrowman, joka on jokseenkin iätön Jack.

Kaiken kaikkiaan Believe on hyvää, klassista Torchwoodia. Siinä tehdään typeriä virheitä, edetään suin päin ja reagoidaan tilanteisiin. Sen lisäksi siinä rakastetaan, puhutaan syvällisiä toiminnan ohessa, ja ollaan valmiita unohtamaan oma etu, jotta tehtävä onnistuu.

–

Big Finishin kuunnelmien tyyliin tässäkin boksissa on lopussa lyhyt näyttelijöiden haastattelu. On tosi mukavaa kuunnella, kun he lörpöttelevät keskenään selvästi onnellisina siitä, että ovat saaneet tehdä pitkästä aikaa töitä yhdessä. Tv-sarjoissa syntyy kaksi maailmaa: on se, joka näkyy ruudulla, ja se, jossa näyttelijät elävät kaiken takana. Torchwood-näyttelijäjoukko kuulostaa liikuttavan onnelliselta pikku perheeltä.

Aliens Among Us, episode 12

James Goss (2018) Herald of the Dawn. Aliens Among Us, episode 12. Big Finish Productions.

–

Muistattehan Sorva-planeetalta saapuneet sorvixit? Heitä asuu
Cardiffissa sankoin joukoin. Pitkin Aliens Amons Us
-kuunnelmasarjaa on vihjailtu, että he saapuivat Maahan etsimään
uutta uskontoa, sillä he kyllästyivät omaan jumalaansa.

Nyt on päästy sarjan viimeiseen jaksoon, Herald of the Dawn. Arvatkaapa, kuka on saapumassa Maapallolle?

  • Juonipaljastuksia

Kauden viimeisessä jaksossa kaikki kauden mittaan kasvatetut
suuret juonilinjat ratkaistaan tavalla tai toisella. Tässä tulee
siis kaikkien aikojen juonipaljastus, jota ei pidä lukea, jos aikoo
säilyttää kuuntelemisen jännityksen.

Tarinan alussa jonkinlainen tulipallo osuu ihmisjoukkoon, minkä
jälkeen henkiin jääneet alkavat alkaa julistaa jumalan saapumista.
Kohta kaikkialla kaupungissa on näitä julistajia. Yksi heistä
näkee Gwenin läpi ja puhuttelee häntä hallitsevaa alienia
enkeliksi, johon jumala on pettynyt.

Lentokentällä on tehty terroristi-isku. Orr on sairaalassa
odottamassa, että räjähdyksen uhriksi jäänyt Jack Harkness
herää henkiin. Hän on – epäilyttävää kyllä – ollut
räjähdyksen aikaan kentällä. Onko hän osa terroristiryhmää vai
ei? Tätä on pohdittu ainakin jaksosta Empty
Hand lähtien. Voiko häneen enää luottaa?

Gwen Cooperin ja Mr Colchesterin suhde on hajalla taannoisen pakohuonepelin takia. Yvonne Hartman verkostoituu ja hoitaa Torchwoodin suhteita sinne ja tänne, mm. Cardiffin pormestariin, joka on sorvix: “Torchwood has a lot to offer our alien visitors!”

Samaan aikaan aika-avaruusrepeämä aktivoituu. Tietenkin. Mr
Colchester yrittää pitää tilanteen hallussa.

Ja sitten Tyler Steele pakenee pormestarin hänen peräänsä
lähettämää palkkamurhaajaa hubiin. Joten siellä sitten yritetään
hallita riftin toimintaa, kun palkkamurhaaja ammuskelee pitkin ja
poikin. Ja Mr Colchester saa osuman.

Orr ja Jack päättävät selvittää terrorismiongelman kerralla.
Jack on kohonnut järjestön johtajaksi asti (vähän
epäonnistuneessa yrityksessään pitää iskut aisoissa ja hajottaa
järjestöä sisältäpäin), ja hän paljastaa terroristisolut
viranomaisille. Yvonne ehtii kuitenkin ensin. Hän on jo puhdistanut
kaikki terroristit kaupungista pormestarin kanssa. Paitsi ne, jotka
ehtivät maan alle ja ovat päättäneet räjäyttää
kaupungintalon.

Juoni sidotaan paketiksi hubissa, jossa Jack paljastaa
epäilyksensä Gwenin persoonallisuudesta. Erinäisten vaiheiden
jälkeen Gwen ja Ng (hänen ruumistaan asustanut alien) irtoavat
toisistaan. Gwen päättää jättää Torchwoodin, koska hän tuntee
ansaitsevansa parempaa elämää. Ng jää Torchwoodin putkaan.

No, kaupungintalo ehtii räjähtää ja jumala ehtii saapua
riftistä ennen kuin Torchwood saa sen suljetuksi, ja Mr
Colchesterkin ehtii kuolla ennen kuin pääsee sairaalaan, ja Orr
sekoaa tästä jumala-asiasta fyysisesti ihan kokonaan, mutta muuten
ollaan lopulta aika selvillä vesillä.

  • Juonipaljastus päättyy

Kuunnelmasarja jää aika hurjaan tilanteeseen, jossa sekä
Cardiff että Torchwood ovat lopullisesti muuttuneet. Torchwoodin
tarina saa jatkoa seuraavalla kaudella: God Among Us.

 

Skypoint (Phil Ford)

Phil Ford (2008) Skypoint, 250 s.

–

Torchwood-kirjasarjan Skypoint on ehdottomasti yksi suosikeistani. Kirja on niin elävä, niin tosi.

Mietin lukiessani toistuvasti, mistä se elävyyden tunne tulee. Miksi toisen kirjoittajan käsissä tutut hahmot muuttuvat elottomiksi kiiltokuviksi, ja toinen saa heidät paperille täydellisinä, kolmiulotteisina ihmisinä? Miksi toinen kirjoittaja saa uskomattomimmankin alien-kohtaamisen tuntumaan täysin uskottavalta, ja toisen tekstistä jää epäilyksen siemen?

Phil Ford osaa annostella tietoa sopivasti. Hänelle hahmoilla on historia – he eivät ole olemassa vain kulkeakseen tämänkertaisen seikkailun läpi.

Ford esimerkiksi kertoo Toshiko Saton kärsivän lievästä ahtaanpaikankammosta, sillä hän vietti (kuten tv-sarjassa näimme) aikaa UNITin betonisellissä. Ja kun Ianto Jones on kuolla, hänen mielessään risteilee kaoottisesti monenlaisia ajatuksia. Hän ajattelee Jack Harknessia, hän miettii, onko kuoleminen sellaista kuin Owen Harper kertoi sen olevan. Hänen mielessään käy, jääkö hänen ruumiinsa sellaiseen kuntoon, että siihen voisi käyttää henkiinherättävää rautakäsinettä. Ja: “He kind of wished he’d had time for one more cup of coffee.”

Fordin kanssa tuntuu siis siltä, että Torchwoodin tiimiläiset ovat kokonaisia ja ehjiä olentoja. Se on tosi hyvä perusta tarinalle.

  • Juonipaljastuksia

Gwen Cooper ja Rhys Williams ovat palanneet häämatkaltaan ja etsivät uutta kotia. Cardiffiin on rakennettu tornitalo, jonne he menevät kiinteistövälittäjän kanssa. Asuntoa esitellessään välittäjä katoaa.

Seuraa Torchwood-operaatio: Owen ja Tosh naamioituvat aviopariksi, joka muuttaa tornitaloon. Ihmisiä kadottavan alienin lisäksi vaaroja aiheuttaa talon omistaja, Besnik Lucca, joka on psykopaattinen rikollinen.

Tarina on kiehtova ja henkilöiden käymät keskustelut tuntuvat todellisilta. Tilaa on myös irrationaalisille reaktioille, joita aiheuttaa mm. Owenin ja Toshin riiteleminen asunnossaan.

Loppuasetelmassa Tosh on Luccan vankina tornin kattohuoneistossa, tornista on katkaistu sähköt, tornihuoneistoon ei pääse muuten kuin hissillä (jossa ei ole sähköjä) ja seinien läpi tihkuu alien, joka surmaa ihmisiä sekunneissa. Kaikki ratkeaa tosi nopeasti – kun kirjaa on jäljellä 15 sivua, tuntuu vielä siltä, ettei tästä tule mitään.

Owenille on pääjuonen oheen kirjoitettu sivujuoni, jota hän elää, kun muut nukkuvat. Elävänä kuolleena hän kun ei yöunia kaipaa. (Muutenkin hänen ruumiinsa haurautta käsitellään tapahtumien tiimellyksessä hyvin.)

  • Juonipaljastus päättyy

Kirjassa on sopiva annos toimintaa ja ihmissuhteita. Ja juuri sitä Torchwood parhaimmillaan on.

Aliens Among Us, episode 9

Tim Foley (2018) Poker Face. Aliens Among Us, episode 9. Big Finish Productions.

–

Muistattehan Yvonne Hartmanin? Hän romutti koko Lontoon Torchwoodin tekemällä pieniä testejä rinnakkaisulottuvuuden kanssa ja päätyi cybermaniksi. “I did my duty!”

No, tänä iltanapa Yvonne kävelee sisään Torchwoodin hubiin. Jack Harkness on ymmärrettävästi varpaillaan – ensinnäkin Yvonne on kuollut jo vuosia sitten ja toiseksi hän oli eläessään melko häikäilemätön tyyppi. Yvonne suljetaan Torchwoodin kellariputkaan, mutta hän lupaa siitä huolimatta ottaa Torchwoodin haltuunsa seuraavaan aamuun mennessä.

Ja niin alkaa juonientäyteinen yö.

  • Juonipaljastuksia

Yvonne on ihanan kohtuuton, itseriittoinen ja ovela. Hän aloittaa myyräntyönsä välittömästi, ja saa tiimiläiset yksi kerrallaan epäilemään Jackin luotettavuutta. Jack on joka tapauksessa ainoa, joka on tavannut Yvonnen aikaisemmin. Muille hänen epäluotettavuutensa on pelkkä tarina. Yvonnehan on torchwoodilainen! Miksi hän tahtoisi tiimille pahaa?

Pikku hiljaa paljastuu, että meidän todellisuutemme Yvonne todellakin kuoli cybermanien hyökkäyksessä. Tämä Yvonne tulee rinnakkaistodellisuudesta. (Miksi? Sitä me emme vielä saa kuulla.) Näin ollen hän ei voi olla vastuussa rinnakkaisminänsä teoista ja valinnoista. Ihan viatonhan hän on kaikkeen.

Kun hubiin vielä saadaan paikallinen muukalaisvastaisen terroristijärjestön aktiivi, joka todistaa Jackin toimivan osana tätä järjestöä, jopa Gwen Cooper kääntyy pomoaan vastaan. Seuraa aseellinen välienselvittely.

(Okei, Jack on toiminut kyseisessä terroristijärjestössä, mutta soluttautuneena vakoilemaan sen toimintaa yrittäen samalla saada järjestöä lakkautetuksi sisältä päin. Hän on kuitenkin tehnyt kaiken omatoimisesti ja puhumatta kenellekään mitään, joten nyt kukaan ei enää usko hänen motiivejaan.)

Ja kas, kun aamu koittaa, jonkun on aika pudota valtaistuimelta.

  • Juonipaljastus päättyy

Yvonne Hartman on hieno esimerkki Doctor Who -sarjan sivuhahmosta, joka ansaitsee kokonaisen elämän. Ja tässä se nyt on: Yvonne on palannut takaisin. Tracy-Ann Oberman on roolissaan ärsyttävän mahtava.

Koko Aliens Among Us -kuunnelmasarjan ajan on rakennettu tarinaa juuri ja juuri koossa pysyvästä Torchwoodista. Hubi on hajalla, samoin tiimiläiset sekä sisäisesti että ihmissuhteiltaan. Nyt on aika nähdä, mitä tapahtuu, kun heikko organisaatio kohtaa vahvan vastustajan.

Pack Animals (Peter Anghelides)

Peter Anghelides (2008) Pack Animals, 250 s.

–

Kun nappasin hyllystäni Torchwood-kirjan Pack Animals, mietin, miksen muista siitä edelliseltä lukukerralta juuri mitään. Nyt olen lukenut kirjan uudelleen, ja viimein loppuun päästyäni tiedän: kirjassa ei tapahdu juuri mitään.

En ole suuri Peter Anghelides -fani. Hänen edellinenkin Torchwood-kirjansa (Another Life) kuuluu vähiten suosikkeihini sarjassa.

Miksi näin on? Luulen, että syy on yksinkertaisesti siinä, että Anghelides ei ole toiminnallinen kirjoittaja. Odotan Torchwoodilta kuitenkin toimintaa, joten juoni tuntuu laahaavan, kun siinä lähinnä kuvaillaan asioita.

  • Juonipaljastus

Kirjan perusidea on vähän naiivi. Cardiffilainen nuori mies on löytänyt ulkoavaruuden teknologiaa. Hänellä on käsissään laite, jolla voi tuottaa olemassaoloon mitä tahansa kuvittelemiaan hirviöitä. Laite tuottaa myös ihan oikeita alieneita, kuten weevileitä, aina kun laitteen omistaja niitä ajattelee.

Koska laite tarvitsee energiakseen tunnetiloja, nuori mies kehittelee näistä hirviöistä korttipelin. Pelikorttipakasta löytyy vanhoja tuttuja, mutta myös miehen itsensä keksimiä otuksia. Kun ihmiset sitten pelaavat korteilla, tunteet käyvät kuumina, ja otukset ilmestyvät paikalle tappamaan kaikki.

Torchwoodilla ei kuitenkaan ole mistään mitään hajua ensimmäisten 190 sivun aikana (kirjassa on 250 sivua). Siihen asti vain juostaan paikasta toiseen ja reagoidaan milloin minnekin ilmestyviin petoihin. Kirjoittaja siis lähinnä kuvailee paikkoja, joissa ulkoavaruuden pedot tappavat tai ovat tappaneet ihmisiä, ja kierrättää meitä tiimin kanssa ostoskeskuksessa, bussissa ja niin edelleen.

Kirjan lopetus on nopea ja vähän typerä sekin. Siihen liittyy tietenkin paljon kuvittelemista tämän kuvittelulaitteen kanssa, yksisarvisia ja sellaista.

  • Juonipaljastus päättyy

Anghelides on hyvä luomaan henkilöille taustoja ja kiinnostavia tilanteita, joissa heidän luonteensa paljastuu. Pack Animalsissa lisävaloa saa esimerkiksi Owen Harperin elämä elävänä kuolleena (olemme jo siinä vaiheessa sarjaa, että hänet on palautettu eloon) ja kaikki ongelmat, joita seuraa, kun ei ole verenkiertoa tai tuntoaistia. Lääkärin työ muuttuu vaikeaksi, kun ei voi edes tunnustella potilaan pulssia.

Toinen kiinnostava tapahtuma on, kun Ianto Jones muuttuu väliaikaisesti näkymättömäksi. Kirjoittaja kuvaa hyvin tilallisen hahmottamisen vaikeuksia, joita seuraa, kun ei yhtäkkiä näekään itseään sekä sitä, miten voi tietää, kuinka pahoin loukkaantuu, kun ei näe, vuotaako verta tai ovatko luut kenties poikki.

Vähän päälleliimatulta kuitenkin tuntuu, että Ianton on näkymättömänä liikuttava kaikkialla alasti. Hän kuitenkin päätyi näkymättömäksi ihan vaatteet päällä ja kengät jalassa; eikö niitä näkymättömiä vaatteita olisi voinut käyttää? Hauskempaa ja kiusallisempaa toki on, että hän on aina nakuna.

Kaiken tapahtumattomuuden voisi korvata pulppuavalla dialogilla, mutta Anghelides pitäytyy keskusteluissakin asiapohjalla. Kirjan huumori tulee asioista, joille en itse naureskele, ja jää puuttumaan sieltä, minne sitä kaipaisin (kaipaan nokkelaa sanaleikkiä, esimerkiksi).

Aliens Among Us, episode 8

Tim Foley (2017) The Empty Hand. Aliens Among Us, episode 8. Big Finish Productions.

–

Kun herää poliisin kuulusteluhuoneesta murhasta syytettynä, eikä muista teostaan mitään, kenelle soittaa? Andy Davidson soittaa Torchwoodille.

  • Juonipaljastuksia

Cardiffissa on tehty rasistinen murha. Valvontakamerat ovat tallentaneet kaupungin kivoimman poliisin, Andy Davidsonin, ampumassa maahanmuuttajan hengiltä. Tilanne kärjistyy nopeasti mielenosoituksiksi, mellakoinniksi ja median ajojahdiksi. Gwen Cooper saa siitä huolimatta Andyn odottamaan tutkinnan päättymistä vapaalla jalalla, poissa poliisin huomista.

Torchwood ei löydä Andystä mitään vikaa. Voiko tosiaan olla niin, että hän on tehnyt murhan ihan omasta aloitteestaan? Gwen ei tähän usko vaan alkaa kaivella muita poliisien tekemiä väkivaltarikoksia. Toiseen samanlaiseen murhaan löytyykin yhteys: kumpikin poliisi on käynyt saman kurssin vain vähän aikaa sitten.

Kurssin pitänyt professori löytyy tietenkin murhattuna ja johtolangat päättyvät siihen.

Samaan aikaan Jack Harkness lietsoo yliopistolla rasisminvastaista mielenosoitusta. Sen sijaan, että kertoisi muulle tiimille mitä on tekemässä, hän yllyttää nuoria mellakoimaan ja tarjoaa heille vielä mellakkavarusteitakin.

Rhys Williams pitää Andylle seuraa tämän kotona, kun media alkaa pörrätä talon ympärillä. Andy astuu kameroiden eteen vain tehdäkseen lisää väkivaltaa: hän lyö ruokalähettiä ilman sen kummempaa syytä.

Murhatun professorin kautta löytyy kuitenkin vähitellen reitti kohti ratkaisua. Andylle (ja muille poliiseille) on tehty istute, jonka kautta heitä voi hallita. Sorvix-kansa on saanut kaupungin johtopaikat käsiinsä (mm. pormestari on tätä nykyä sorvix), ja yrittää saada poliisinkin hallintaansa kriisiyttämällä kansan ja polisiivoimien välit. Siinä onnistutaankin: kuunnelma päättyy siihen, että poliisijohto eroaa ja poliisin tehtäviä alkaa väliaikaisesti hoitaa sorvixien hallinnoima turvallisuuspalvelu.

  • Juonipaljastus päättyy

Tim Foleyn kirjoittama kuunnelma on täynnä käänteitä. Rhys Williamsin leppoisuus on tarpeen, kun Andy panikoi ja Gwen käskyttää milloin ketäkin. Tarina on kiehtova ja hauska, ja siinä on huomattava määrä poliittista juonintaa.

Vähän epäselväksi (vielä neljännenkin kuuntelun jälkeen) jää Jack Harknessin yhtäkkinen omatoimisuus. Torchwood on koko Aliens Among Us -sarjan ajan ollut hajoamassa käsiin, mutta silti Jackin äkkinäinen, lähes kaunainen sooloilu tulee vähän puskista.

Torchwood: Rift War

Torchwood: Rift War (2009), 126 s. Tekijät: Paul Grist, Ian Edginton & D’Israeli, Simon Furman, Brian Williamson.

–

Mitä olisikaan Torchwood-kirjablogi ilman sarjakuvia? Ei mitään! Siispä tartuin kymmenen vuotta sitten julkaistuun Rift War -albumiin ja luin läpi sen kymmenlukuisen seikkailun.

Sarjakuvassa on monta piirtäjää ja täten myös monta visuaalista tyyliä. Minun on jotenkin vaikea suhtautua tähän, etenkin kun osa piirtäjistä on varsin kaukana alkuperäisen Torchwoodin näköisyydestä.

Kun puoli sarjakuvaa menee sekoittaessa lähes identtiset Toshiko ja Gwen toisiinsa, juonen seuraaminen vähän kärsii. Ianton ja Jackin sentään tunnistaa vaatteista, ja se kolmas mies on sitten Owen.

  • Juonipaljastuksia

Rift War on tarina harrowkind-nimisistä humanoideista, jotka pyrkivät aika-avaruusrepeämän kautta Cardiffiin. Ajan hallitseminen on heille helppoa, ja sen seurauksena esimerkiksi koko hubi tulee kaapatuksi toiseen aikaan.

Tapahtumia riittää. Tiimin tehtäväksi jää lähinnä reagoida pahimpiin katastrofeihin (kuten dinosauruksiin, jotka riehuvat ympäri Cardiffia). Heidän avukseen löytyy riftin kautta Vox-niminen tyyppi, joka kertoo, mitä kaikkea pahaa harrowkind on muille planeetoille tehnyt.

Tarinan jokaisessa luvussa tapahtuu jokin kauheus, josta selvitään. Luvassa on siis toimintaykitystä. Yllättävän seesteisen hetken aikana Gwen ja Rhys kasvattavat kuuden viikon ajan jättiläismäistä alien-vauvaa Cardiffin museon sisäpihalla.

Lopussa selviää, että Vox on johtanut tiimiä harhaan koko ajan. Kun hän saa riftin hallintaansa, ollaankin vasta oikeasti pulassa.

Albumissa on pitkän tarinan lisäksi lyhyt kertomus kaikesta siitä, mitä repeämän kautta ajautuu Torchwoodin käsiin. Jetsam-niminen tarina on piirretty valokuvamaisesti. Henkilöt ovat tunnistettavia ja ilmeet aitoja. Tosh päätyy ulkoavaruudesta tulleen sotakoneen kaappaamaksi. Suurelta määrältä kuolonuhreja kuitenkin vältytään.

  • Juonipaljastus päättyy

Sarjakuvamuoto sopii hyvin Torchwoodiin. Puhekuplia saa samaan kuvaan mahtumaan vaikka kuinka, joten tiimin vilkas keskustelu elää kuvamuodossa jopa paremmin kuin pelkkänä tekstinä. Romaaneissa on aina vähän hankalaa saada viisi ihmistä ääneen yhtä aikaa.

Tarina on uskomaton, mutta niinhän sen Torchwoodissa pitää ollakin. Pidän tässä sarjakuvassa suunnilleen kaikesta muusta paitsi sen kuvakielestä, mikä tietysti on aika suuri miinus, kun tarina kerrotaan suurilta osin kuvin.

Aliens Among Us, episode 6

Mac Rogers (2017) A Kill to a View. Aliens Among Us, episode 6. Big Finish Productions.

–

Torchwood-kuunnelmien kuudennessa jaksossa A Kill to a View Mr Colcester muuttaa puolisonsa, Colin Colchester-Pricen kanssa uuteen luksuskerrostaloon. Muuttamisen motivaationa toimivat talon kunnolliset turvatoimet. Cardiffin rasistiset mellakat ovat nimittäin leimahtaneet niin laajoiksi, että Colin pelkää lähteä pois kotoa. Mr Colchester haluaa tarjota tälle turvapaikan, joten ei kuin muuttamaan uuteen kotiin.

Heti muuttopäivänä Colin tapaa rakennuksen talonmiehen. Arvatkaapa, kenet me saamme iloksemme takaisin? Bilis Mangerin! Hän on loistava, etäisen kohtelias ja melko pelottava talonmies.

  • Juonipaljastuksia

Luksuskerrostalossa katoaa yllättävän paljon porukkaa. Sinne muuttaa koko ajan uusia ihmisiä, mutta ketään ei muuta pois.

Muutenkin Colinia epäilyttää. Joka ikinen naapuri on kutsumassa häntä illalliselle (tai itseään vastaavasti Colchestereiden luo syömään). Lopulta yhteen kutsuun on suostuttava, ja Colin jää odottelemaan Torchwoodiin jumiin jäänyttä puolisoaan mukaan kestitsemään väkisin heille tunkevia illallisvieraita.

Illallinen on varsin epäilyttävä. Vierailla on murha mielessään.

Mr Colchester on jumissa selvittämässä sorvixien kidnappausdraamaa. Hänen on oltava läsnä, sillä Gwen Cooper välttelee sekä Jack Harknessia että koko Torchwoodia viimekertaisten tapahtumien takia. Colchester kokee vahvaa painostusta sekä työ- että kotirintamalta.

Illallisilla tilanne vain etenee. Veitsiä teroitellaan ja maisemia ihaillaan.

Mr Colchester ehtii paikalle juuri ennen kuin tappaminen alkaa.

Käy ilmi, että talossa edetään halvemmista asunnoista kalliimpiin murhailemalla asuntojen omistajia. Se sujuu ihan hyvin, kunnes aletaan murhailla Torchwoodin puolisoita.

Lopuksi saamme kuulla klassisen takaa-ajokohtauksen ympäri taloa. Joku kuoleekin, muttei sentään kumpikaan Colchestereista (vaikka loppukohtaus onkin sen verran epämääräinen, että ensikuulemalta kuvittelin Colinin kuolleen).

  • Juonipaljastus päättyy

Mac Rogersin kirjoittama tarina perustuu aika käytettyyn ideaan pelistä, jossa viimeisenä henkiin jäänyt voittaa. Dialogi ja näytteleminen on kuitenkin erinomaista, ja on mahtavaa päästä kurkistamaan Mr Colchesterin virkamiesmäisen olemuksen taakse kotiin ja parisuhteeseen.

Vaikka Torchwoodiin on aina osattu luoda loistavia hahmoja, rakastan uudesta tiimistä eniten juuri Colchesteria. Hänen yhtä viileä suhtautumisensa niin byrokratian vaatimaan paperityöhön kuin alienrottien tappamiseen lounastauolla tuo kaoottiseen työympäristöön selväjärkisyyden siemenen.

Design a site like this with WordPress.com
Get started