Captain Jack – Page 5

Aliens Among Us, episode 5

Christopher Cooper (2017) Love Rat. Aliens Among Us, episode 5. Big Finish Productions.

–

“You’re not having a mid-life crisis. Not that what you are having is any better.”

Torchwood-kunnelmasarjan viides osa, Love Rat, alkaa äänekkäällä seksikohtauksella. Sen seurauksena Jack Harkness kuolee. Nyt ei ollakaan ihan normaalien asioiden äärellä.

Alku kertoo siitä, mitä jaksossa on kyse: seksistä.

Juonipaljastuksia

Jack Harkness saa ulkoavaruudellisen loistartunnan, joka aiheuttaa holtitonta seksikäyttäytymistä. Hänen kauttaan loinen tarttuukin sitten puoleen tutuistamme: ensin Tyler Steeleen ja sitten – ja tämä on mahdollista ainoastaan sen vuoksi, että Gwen Cooper on ihan pikkuisen jonkin toisen alienin hallinnassa – Gweniin.

Kyllä, nyt se tapahtuu, Jack ja Gwen päätyvät yhteen. Lopputulos on kiusallinen kummallekin osapuolelle. Gwenille siinä määrin, että hän alkaa vältellä koko Torchwoodia. Mutta ei siitä sen enempää.

Mr Colchester ja Orr keskittyvät metsästämään rottia hubissa. Käy tietenkin ilmi, etteivät rotat ole rottia vaan otuksia nimeltä vent scrit. Nämä kantavat loista, joka lisääntyy ihmisten kautta aiheuttamalla näissä hallitsemattoman seksivietin.

Loinen siis löytyy ja Tyler (joka työskentelee pormestarin toimistossa) saa hankituksi maan ulkopuolisen lääkkeen siihen. Vähitellen kaikki normalisoituu, joskin Gwenillä ja Rhys Williamsilla on jälleen parisuhdeongelmia (Gwen ei ole koskaan kotona).

Juonipaljastus päättyy

Torchwoodin ääninäytteleminen lienee sekä hauskaa että omituista. Varsinkin tällaiset runsaasti seksiä sisältävät jaksot kuulostavat villeiltä.

Ymmärrän kyllä, miksei koko Torchwood-tiimiä saada kirjoitetuksi jokaiseen jaksoon (on varmasti vaikeaa saada hyvintyöllistettyjä näyttelijöitä ehtimään moniin äänityksiin). Nautin kuitenkin erityisesti tällaista jaksoista, joissa porukka on yhdessä. Vaikka Jack ja Gwen riitelevät keskenään, ja muutenkin joukko on vielä varsin väljä (Orr on vasta tullut mukaan), he tekevät parhaat tekonsa yhdessä.

Uusi tiimi hioutuu vähitellen. Se saa odottamaan jatkoa innolla.

Aliens Among Us, episode 4

Ak Benedict (2017) Superiority Complex. Aliens Among Us, episode 4. Big Finish Productions.

–

Torhwood-kuunnelmasarja Aliens Among Us etenee neljänteen jaksoonsa. Superiority Complex kertoo Cardiffissa laajenevasta rasismista.

Sorvix-alienit ovat perustaneet oman hotellin, jonne ihmisillä ei ole asiaa. Ihmiset osoittavat mieltään hotellin ulkopuolella – heille on alkanut selvitä, että nämä Sorva-planeetalta saapuneet muukalaiset omistavat kaikki kalleimmat rakennukset ja tontit kaupungin alueelta.

Juonipaljastuksia

Kun muukalaishotellissa alkaa tapahtua murhia, Torchwood lähtee selvittelemään tilannetta. Gwen Cooper, Mr. Colchester, Orr ja Jack Harkness syventyvät elämään luksushotellin seinien sisäpuolella.

Orr, joka siis on genettisesti muunneltua lajia, alkaa saada fyysisiä viestejä suoraan hotellirakennukselta. Käykin ilmi, että murhaaja on vähän kaikkeen kyllästynyt älyhotelli itse.

Tilanne kaaostuu, ja vuoroin rynnitään vapauteen hotellin ulkopuolelle ja välillä juostaan takaisin (sillä ulkopuolella odottaa parvi tulta syökseviä droneja). Samalla kamppaillaan hotellin asukkaiden pakokauhua ja ulkopuolella mieltään osoittavia ihmisiä vastaan.

Jack uhrautuu sekä ihmisten että sorvixien puolesta, ja löytää yllättävää tukea Mr. Colchesterista. Tähän asti näiden miesten suhdetta on kuvattu aika yksiviivaisesti: Jack on oman tiensä kulkija, jonka metodeja virkamiesmäinen Cochester halveksii.

Juonipaljastus päättyy

Jaksossa parasta on se, että koko tiimi toimii yhdessä. Tarina on hiukan pinnallinen ja hassu – vaikka kyllähän pinnallinen ja hassu kuvaa Torchwood-tv-sarjaakin toisinaan. Sorvixien elitismi tosin on melko hurmaavaa.

Aliens Among Us, episode 3

Juno Dawson (2017) Orr. Aliens Among Us, episode 3. Big Finish Productions.

–

Torchwoodin Aliens Among Us -kuunnelmasarjan kolmas osa, Orr, tuo tiimiin uuden jäsenen. Mutta miten?

Juonipaljastuksia

Gwen Cooperin äiti on kuollut. Jakso alkaa hautajaisilla. Gwen on poissaoleva, eikä edes Rhys Williams saa häneen kontaktia. Gwen ei myöskään ole kertonut hautajaisista Jack Harknessille, mikä loukkaa Jackin tunteita syvästi. Jackin ja Gwenin hiipuva ystävyys on yksi kuunnelmasarjan pitkistä juonenkaarista.

Suruajasta huolimatta elämä jatkuu. Torchwood on paikalla, kun kiinteistösijoittaja Vincent Parry kuolee epämääräisissä olosuhteissa. Hän on ollut Ro-Jeddan kynsissä jo pitkään ja ajautunut tämän Sorva-planeetalta tulleen naisen piinaamaksi jätettyään toteuttamatta osan hänelle lupaamistaan asioista. Tätä vyyhtiä selvitellessään Jack on paikalla juuri otollisesti, kun Parry murhataan.

Mutta kaikki tuo on vain taustaa. Kiinnostavinta koko jutussa on Orr.

Käy nimittäin ilmi, että Parryn vaimo ei ollutkaan se, joksi häntä on luultu. Vaimo on sorvixien planeetalta tullut geneettisesti muunneltu mutantti, joka mukautuu kenen tahansa tapaamansa olennon seksuaalisiin mieltymyksiin. Vaimon oikea nimi on Orr, ja häntä on hallittu pannalla, jossa on räjähdyspanos.

Jack ottaa asiakseen mitätöidä pannan räjähteen. Edes Cardiffin mustasta pörssistä ei kuitenkaan löydy apua. Asia ratkeaa dramaattisesti ja Orr osoittautuu varsin päteväksi torchwoodilaiseksi saman tien.

Juonipaljastus päättyy

Uusi Torchwood-tiimi kasautuu vähitellen, ja on ilo seurata, kuinka eri lähtökohdista saapuvat ihmiset ja muut älylliset olennot päätyvät yhteistyöhön. Orr on mahtava tyyppi, ja hänen kauttaan voidaan jatkossa kirjoittaa aika uskomattomia asioita.

Koko Aliens Among Us -sarjan häiritsevin sivujuoni on Jackin häilyvyys. Välillä hän on läsnä ja osallistuu täysillä Torchwoodiin, välillä hän on välttelevä ja koko tiimi menettää luottamuksensa häneen. Vaikka osa syistä paljastuu jaksojen myötä, en aina ole ihan vakuuttunut siitä, miksi Jack toimii niin kuin toimii.

(Mutta samaa tematiikka on tietenkin myös Torchwood TV-sarjassa. Välillä Jack on kaikille avoin ja läheinen, välillä ei kerro kenellekään jotain todella pientä yksityiskohtaa, minkä vuoksi maailma miltei tuhoutuu.)

The Twilight Streets (Gary Russell)

Gary Russell (2008) The Twilight Streets.

Torchwood-kirjasarja, osa 6.

–

Torchwood-kirjasarjan kuudes osa tuo mukanaan Torchwood-tiimille vanhan tutun Bilis Mangerin. Manger liikkuu mystisesti ajasta toiseen tuosta vain, ja on siten ihan pikkuisen ärsyttävä ja kaikkivoipa tyyppi.

Gary Russellin kirjoittama The Twilight Streets sijoittuu Cardiffin laidalle, vanhalle asuinalueelle, jota kaupunki on uudistamassa. Bilis Manger järjestää avajaisten kunniaksi bileet.

Juonipaljastuksia

“Eternal war, across the dimensions, yadda yadda yadda.” kuvailee Jack Harkness edessään olevaa ongelmaa. Ja juuri näin onkin: Bilis Manger tuo ikuisen hyvän ja pahan kamppailun keskelle järjestämiään katujuhlia.

Juoni on sekava ja kummallinen. On mustaa valoa ja valkoista valoa, eikä kukaan kerro, mitä ne ovat ja miksi. Mutta on ihan kauhean vaarallista päästää niitä taistelemaan keskenään.

Ja sitten niitä vangitaan puulaatikkoon ja kirjan sivuille ja Cardiffin läpi kulkevaan repeämään (rift). Kaikki on todella epätieteellistä (epä-Torchwood-tieteellistä), eikä mitään selitetä lukijalle.

Kiinnostavinta kirjassa ovat vilkaisut hubin arkistoihin. Muutama luku koostuu kokonaan Ianto Jonesin lukemista kansioista, joita hän arkiston uumenista penkoo esiin.

Toinen katsaus tehdään tulevaisuuteen. Tiimin jäsenet näkevät vaihtoehtoisen tulevaisuuden, jossa Torchwood on napannut maailmanvaltiaan roolin. Se sopii osalle, osalle ei.

Juonipaljastus päättyy

Gary Russell kirjoittaa vähän laiskaa Torchwoodia. Keskustelu on löysää ja Jackin kaksimieliset vitsitkin tuntuvat päälleliimatuilta. Ihan kuin Jack ei olisi Jack, ellei tietyin sivuvälein päästäisi suustaan jotain seksiin liittyvää.

Kirjan Torchwood on muutenkin laiska. Esimerkiksi kun Toshiko Sato on kaapattu, Jack on ainut, jota asia näyttää lainkaan kiinnostavan. Muut heittävät huonoa vitsiä hubissa, kunnes Jack suorastaan huutaen pakottaa heidät toimimaan.

Kukaan ei koko kirjan aikana muutenkaan oikein tartu mihinkään, ja Jack kuljeskelee ärtyneenä komentelemassa ihmisiä toimintaan. Ja tottahan siinä nyt hermoja koetellaankin, kun tiimi vain flegmaattisena odottelee asioiden selviävän itsestään.

Aliens Among Us, episode 2

James Goss (2017) Aliens & Sex & Chips & Gravy. Aliens Among Us, episode 2. Big Finish Productions.

–

Tyler Steele on saanut töitä Cardiffin pormestarin toimistosta. Hänestä on kivasti hyötyä Torchwoodille, joka kaipaa silloin tällöin apuja korkeilta, poliittisilta tahoilta.

Mutta ei vielä: nyt Gwen Cooper ja herra Colchester tutkivat varakkaan ja vaikutusvaltaisen Ro-Jeddan tyttären polttareita. Sillä niissä on jotain todella omituista.

Juonipaljastuksia

Okei, Ro-Jedda on toiselta planeetalta. Täten myös hänen tyttärensä ystävineen ovat; Sorva-planeetalta on saapunut sorvix-nimistä kansaa Cardiffiin vaikka kuinka paljon.

Sorvixeilla on kiinnostava metabolia. He saavat parhaat kiksit aspiriinista. Toisaalta he syövät myös ihmisiä.

Torchwood päätyy hieman epämääräiseen, diplomaattiseen rakoon kuljettelemaan Ro-Jeddan humalaista tytärtä ympäri kaupunkia. Samalla setvitään lemmenasioita. Miten neuvoa tyttöä, joka ei haluaisi naimisiin hänelle valitun miehen kanssa, mutta jonka äiti on ihmissyöjä?

Gwen Cooperin tilanteesta selviää lisää. Erittäin väkivaltaisella tavalla. (On muuten todella kiiteltävä näyttelijöiden roolitusta. Se, mikä Gwenissä on koko ajan vähän häirinnyt, on ihan tahallista kuuntelijan tökkimistä.)

Juonipaljastus päättyy

Aliens & Sex & Chips & Gravy on täynnä aikuisten ja teinien välistä skismaa ja humalahakuista juomista. Torchwood päätyy lastenvahtien hommaan, mikä ei ilahduta heistä ketään.

Jakso on arkinen ja korostaa Cardiffin muuttumista. Nyt kaupunki on pysyvästi sekä ihmisten että muiden älyllisten olentojen koti. Torchwood ei voi vain vangita, tappaa tai häätää alieneita. Heidän kanssaan on elettävä joka päivä.

Aliens Among Us, episode 1

James Goss (2017) Changes Everything. Aliens Among Us, episode 1. Big Finish Productions.

–

Tätä olen lykännyt, mutta nyt on sen aika: alan kirjoittaa Torchwoodin viidennestä kaudesta eli kuunnelmina julkaistusta Aliens Among Us -sarjasta. Kuunnelmat on tuottanut Big Finish vuonna 2017, ja tätä kirjoittaessani odotan jatkoa Torchwoodin kutoskaudelle God Among Us.

Aliens Among Usissa on 12 jaksoa, jotka on julkaistu kolmena neljän CD:n boksina. Kuunnelmat ovat tietysti näyteltyjä ja niissä on mahtava musiikki- ja äänimaailma. Rakastan näitä, joten kaikkea kirjoittamaani kannattaa lukea siitä näkökulmasta.

Juonipaljastuksia

Jakso 1: Changes Everything.

Muistattehan Torchwood TV-sarjan ensimmäisen osan, Everything Changes? Siinä saamme astua salaisen järjestön sisään Gwen Cooperin seurassa, ja hubin mysteerit avautuvat meille samaa tahtia kuin Cooperille.

Lähes samalla tavalla nimetty Changes Everything vie meidät samaan tapaan Torchwoodin sisään uuden henkilön, toimittajan töitä etsivän Tyler Steelen mukana. Hän tosin joutuu mukaan tahtomattaan: Gwen kaappaa hänet kesken työpäivän, ja koko kuunnelma alkaa hurjalla takaa-ajolla Cardiffin läpi.

Käy ilmi, että Torchwoodia rakennetaan uudelleen. Tyler pääsee maan alta kaivettuun hubiin, jossa lähes kaikki on hengenvaarallista:

“Looks like a bomb’s hit it.”

“Oh, it has, young man, it has.”

Uusi Torchwood tarkoittaa uutta tiimiä. Meillä on tietysti Gwen ja Jack Harkness, mutta myös Mr Colchester, yhdistelmä virkamiestä ja kaikennähnyttä avaruuskyynikkoa, joka ohimennen, teetä juodessaan, saattaa irrotella päitä vihamielisiltä alieneilta.

Aliens Among Us -sarjassa on yhtenäinen juoni läpi kahdentoista jakson, mutta jaksoilla on myös oma tarinansa. Changes Everything pureutuu Cardiffissa puhjenneeseen rasismiin ja hyökkäyksiin turvapaikanhakijoita kohtaan. Tyler Steele on tutkinut asioita kirjoittaakseen niistä läpimurtoartikkelinsa ja päästäkseen kiinni toimittajanhommiin. Torchwoodilla on omat syynsä kaapata hänet ja tarjota hänelle jopa töitä. Kaikki ei tietenkään suju ihan niin kuin voisi toivoa.

Jaksossa on seksiä ja väkivaltaa, Torchwoodin koossa pitävää huumoria sekä surullisia viittauksia menneeseen (hubissa juodaan vain teetä, ei koskaan enää kahvia). Mutta ennen kaikkea Torchwood imaisee mukaansa mysteereillä, joista pienin ei ole Gwen Cooperin muuttunut käytös.

Myös Jackillä on paljon pureskeltavaa. Hänen Cardiffinsa on peruuttamattomasti toinen.

Juonipaljastus päättyy

Torchwood on hauska, nokkela ja täynnä toimintaa. Samalla tämä uusi Torchwood on ajassa ja yhteiskunnassa kiinni. Cardiff ei enää ole vain alieneiden ohikulkupaikka vaan eriplaneettaisia olentoja on muuttanut kaupunkiin asumaan suurina joukkoina. Torchwood joutuu tekemään heidän kanssaan yhteistyötä ja sotkeutumaan kaupungin politiikkaan.

Rikkinäinen ja alimiehitetty Torchwood juoksee sammuttelemassa paloja ja on koko ajan puoli askelta jäljessä. Uusiin tiimiläisiin (heitä tulee sarjan mittaan lisää) on helppo tottua. He ovat hyvin kirjoitettuja, hyvin näyteltyjä, aitoja ja persoonallisia. Erityisen rakastettava on virkamies-seikkalija Mr Colchester.

Hauskana lisänä kuunnelma-CD:issä on näyttelijöiden haastatteluja jaksojen lopuksi. Ne avaavat uuden Torchwoodin luomista ja yhteistyötä jaksojen taustalta. Samalla ne kertovat myös fanien lojaalisuudesta ja tekijöiden peloista: onko kaikki tämä uusi sellaista, että fanit hyväksyvät Torchwoodin yhä. (Ei hätää, kyllä on.)

Trace Memory (David Llewellyn)

David Llewellyn (2008) Trace Memory.

Torchwood-kirjasarja, osa 5.

–

Trace Memory, Torchwood-kirjasarjan viides osa, alkaa vuodesta 1953. Joukko satamatyöläisiä on hälytetty töihin keskellä yötä vastaanottamaan kontin jotakin. Kontin päällä lukee Torchwood.

Juonipaljastuksia

Kontti räjähtää ja yhtä lukuunottamatta sitä käsitelleet työläiset kuolevat. Jo tämä on tragedia, sillä kirjan alkusivut ovat kuljettaneet meidät sisään työyhteisön ihmissuhteisiin.

Nykyajassa Torchwood elää tylsää sunnuntaita. Jack Harkness ehtii jopa siivota tiimin auton, sillä mitään ei kerta kaikkiaan tapahdu. Hän yrittää saada tiimin jäseniä pitämään vapaapäivää, mutta kaikki he vain hengailevat hubissa eri (teko)syistä.

Yhtäkkiä hälytys ilmoittaa tunkeilijasta hubissa. Kun Jack lähtee kellareihin selvittämään tilannetta, hän löytää sieltä vanhan tutun – Michaelin, joka on – tietenkin – se sama satamatyöläinen, joka jäi ainoana henkiin vuonna 1953. Hän ei ole ikääntynyt päivääkään.

Pikku hiljaa selviää, että Michael hyppii ajassa hallitsemattomasti. Hän on tavannut jokaisen torchwoodilaisen joskus (esimerkiksi Toshiko Saton tämän ollessa vasta lapsi). Hypyt tiimiläisten menneisyyteen voisivat olla vakka miten kiehtovia, mutta ne jäävät ontoiksi. Mitään kovin uutta emme heistä opi vaan pääosassa on juonen kuljettaminen eteenpäin.

Michael ei pysty pysymään aloillaan ajassa, ja se on toisaalta hyväkin. Häntä nimittäin jahtaa pari vondraxia, jotka osaavat aikamatkailla tahdonalaisesti ja haluavat poistaa tämän anomalian maailmasta.

Jack ja Michael päätyvät tietysti suhteeseen keskenään, mutta eivät kevyesti. Heille aika kulkee eri suuntiin; kun Michael tapaa Jackin, suhde on Jackin menneisyyttä, mutta Michaelille Jack on ventovieras. Jack myös tietää, miten Michael tulee kuolemaan, eikä voi asialle mitään.

Juonipaljastus päättyy

Trace Memory on mielenkiintoinen leikki ajassa hyppimisellä ja sen psykologisilla vaikutuksilla ihmismieleen. David Llewellyn ei ole lempi-Torchwood-kirjoittajani, mutta pärjää ihan hyvin. Tarina on kummallisen kiireetön ja fatalistinen ollakseen Torchwoodia – kaikki on tavallaan jo tapahtunut, eikä mihinkään voi vaikuttaa.

Something in the Water (Trevor Baxendale)

Trevor Baxendale (2008) Something in the Water.

Torchwood-kirjasarja, osa 4.

–

Torchwood-kirjasarjan neljäs osa on karmeaa luettavaa flunssakaudella. Cardiffissa alkaa levitä flunssaepidemia, joka tappaa ihmisiä. Lääkärit ovat voimattomia.

Juonipaljastuksia

Tarina alkaa lääkäristä. Tri. Bob Strong saa potilaaksen Saskia Hardenin, mystisen naisen, joka on yrittänyt tappaa itsensä useita kertoja. Tapaaminen on erikoinen, ja sen jälkeen Strong sairastuu tajunvievään flunssaan.

Samaan aikaan Jack Harkness ja Owen Harper jahtaavat weeviliä. He löytävät jonkin vedessä elävän otuksen, joka pystyy tappamaan suurimmankin weevilin kevyesti.

Gwen Cooper ja Toshiko Sato tutkivat chrononpartikkeleiden virtaa, ja päätyvät suolle. Suolla elää kuulemma ‘water hag’, vesinoita (onko tälle jokin myyttinen vastine suomen kielessä?) Toshiko on upota suohon, ja kun hänet kiskotaan pintaan, pinnalle nousee myös ruumis, joka herää hubissa henkiin.

Ianto Jones tuo Saskia Hardenin tapauksen muun tiimin tietoisuuteen. Useita itsemurhia (veteen hukuttautumisia) läpikäynyt nainen on kuollut monta kertaa, mutta herännyt aina uudestaan eloon. Saskian kautta löytyy lääkäri Strong sekä flunssaepidemia, joka etenee kaupungissa tappaen ihmisiä (flunssa on tietenkin jotain muuta kuin miltä se aluksi näyttää).

Juonipaljastus päättyy

Trevor Baxendale kirjoittaa loistavaa Torchwoodia. Hahmot ovat eläviä ja tunnistettavia, ja jokainen keskustelu on ripoteltu täyteen kuivaa huumoria. Olen suuri Owen-fani, joten nautin erityisesti siitä, miten hänet on kirjoitettu puhumaan – älykkäästi, kyynisesti ja humoristisesti, mutta pinnan alta lämpöä tihkuen.

Toiminnallinen kirja kuljettaa tiimiä vauhdilla eteenpäin. Tilanteet ovat Torchwoodin asteikolla uskottavia ja kiireentuntu aitoa.

Kaiken lisäksi Jack mainitsee jotakin mielenkiintoista tarinan ulkopuolelta puhuessaan puhelimessa YK:n yhteyshenkilön kanssa: “I was promised a full report on the Helsinki Warp.” Jep, täälläkään me emme ole ajan ja paikan vääristymiltä turvassa.

Only Human (Gareth Roberts)

Gareth Roberts (2005) Only Human.

–

Gareth Roberts on koonnut Only Human -kirjaansa mahtavan porukan: yhdeksäs Tohtori, Rose Tyler ja Jack Harkness ovat matkalla Kegron Pluva -nimiselle planeetalle. Hätäilmoitus aikavääristymistä saa joukkion kuitenkin suuntaamaan Tardiksen maapallolle vuoteen 2005, jossa liikku neanderthalinihminen

Juonipaljastuksia

Tohtori seuraa neandethalilaisen (nimeltään Das) aikalinjaa ja yrittää viedä tämän takaisin omaan aikaansa. Se epäonnistuu, koska Das on siirtynyt tulevaisuuteensa käyttäen repäisymoottoria (rip engine), minkä vuoksi hänen ruumiinsa ei kestä enempää aikamatkailua.

Ratkaisu on siis yksinkertainen: Jack jää opettamaan Dasille elämää nykyajassa. Tohtori ja Rose seuraavat aikalinjaa menneisyyteen ja selvittävät, miksi koko aikahyppy tapahtui.

Tähän asti kaikki on ihan hyvin. Myös kirjan rakenne on miellyttävä. Välillä saamme seurata Tohtorin ja Rosen kamppailua menneisyydessä, välillä lukea Dasin päiväkirjaa 2000-luvun omituisuuksista ja Jackin kommentteja homman etenemisestä.

Mutta.

Roberts on ottanut aikamoisia vapauksia luodessaan menneisyyden homo sapiens -ihmisten ja neanderthalilaisten kulttuuria. Esimerkiksi nykykulttuurimme kaltaiset hääseremoniat jääkauden ihmisten heimossa ovat pikkuisen liikaa hyväksyttäviksi ilman kritiikkiä. Hän on myös kirjoittanut neanderthalilaisille – sinänsä kiinnostavan ja juonta tukevan – ominaisuuden: he eivät ymmärrä valehtelua. Heille kaikki puhuttu on totta, ja siksi heitä on helppo höynäyttää.

Kaikki tämä on niin kummallista historiallista hömppää, että siinä sivussa menneisyyteen pesiytyneet, kaukaa tulevaisuudesta tulleet tutkijat, jotka luovat uuden ihmissuvun ja mm. irrottavat Rosen pään tämän ruumiista, menevät alas surutta. Tai no, se pään irrottaminen on kyllä hiukan liian karnevalistista.

Lisäksi suhtaudun todella karsaasti leikinlaskuun ihmisten ulkonäöstä. Kun neanderthalilainen Das löytää itselleen 2000-luvulta vaimon, meille muistetaan kertoa todella monta kertaa, miten ruma tämä nainen on. Jopa hänen isänsä itkee onnesta, kun tytär kelpaa jollekulle. Ei kivaa.

Juonipaljastus päättyy

Vaikka Jack on yksi kirjan päähenkilöistä, hän saa tarinassa todella vähän tilaa. Hänen kamppailuaan selvitä peräti kuukauden verran 2000-luvun tylsyydessä seuraisin mielelläni enemmänkin.

Kirja on hauska hahmojen ja dialogin tasolla, mutta tarinassa on liikaa epäuskottavaa historiaa. Toisaalta saamme myös tietää lisää joistakin perin tutuista asioista. Tiesitteko esimerkiksi, että ääniruuvimeisselissä on 29 tietokonetta?

Hidden (Steven Savile)

Steven Savile (2008) Hidden. Torchwood Tales. Read by Naoko Mori.

–

Äänikirja Hidden on osa Torchwood Tales -kokoelmaa. Lähes kahden ja puolen tunnin mittaisen kirjan lukee Toshiko Satoa näyttelevä Naoko Mori.

Lukijan rytmi ja artikulaatio jotenkin häiritsee kuuntelemista aluksi, mutta siihenkin tottuu. Vauhdikkaasti etenevissä kohtauksissa tosin ärsyttää jäädä kuuntelemaan, mitähän lukija mahtoikaan sanoa.

Juonipaljastuksia

Hidden käyttää Torchwoodissa toistuvaa teemaa: Jack Harkness katoaa ja muissa herää epäilys, että pahoilla teillähän kapteeni taas on. Hänestä uskotaan heti pahinta mahdollista, ja kun poliisi vangitsee Jackin epäiltynä murhasta, tiimi alkaa selvittää juttua tietämättä ketä uskoa.

Juoni kietoutuu DNA:n ja salaseurojen ympärille. Osittain tarinassa on vahvat Da Vinci -koodi -vibat, vaikkeivät latinan kielellä nimetyn salaseuran jäsenet sentään ole munkkeja.

Porukkaa kuolee oikealla ja vasemmalla, ja Iantokin joutuu sairaalaan varsin vakavan murhayrityksen seurauksena. Toshiko selvittää lähes koko jutun yksin hubissa sillä välin, kun muut kuljeskelevat vaarallisesta tilanteesta toiseen. Lopulta kyse ei ole mistään maan ulkopuolisesta eikä ehkä edes rikollisestakaan (niitä murhia ja murhayrityksiä lukuunottamatta).

Juonipaljastus päättyy

Toshikon tiedonhankintakyvyt ovat kirjassa isossa roolissa. Aika paljon aikaa käytetäänkin erilaisten arkistomateriaalien lukemiseen ja päättelyketjujen avaamiseen. Tällaisten kohtauksien seuraaminen kuuntelemalla on varsin raskasta, kun yrittää muistaa, minkä niminen missäkin aineistossa mainittu tyyppi olikaan tehnyt ja mitä.

Kirjassa on muutenkin äänikirjaksi epäselviä kohtia. Useinkaan ei esimerkiksi sanota ääneen, kuka puhuu. Dialogin seuraaminen jää täysin lukijan eläytymisen varaan; tulkitsemalla hänen ääntään voi päätellä, milloin puhuja on Gwen, milloin Owen tai Ianto.

Ydinjuoni on kiehtova, mutta Torchwoodin aika menee enimmäkseen toiminnallisissa kohtauksissa, jotka eivät vie johtolankojen selvittelyä kauheasti eteenpäin. Tarina olisi vaatinut vähän rakenteellista ryhtiä ollakseen sujuvaa kuunneltavaa.