David Llewellyn – Kukakirja

Consequences (James Moran, Joseph Lidster, Andrew Cartmel, Sarah Pinborough, David Llewellyn)

James Moran, Joseph Lidster, Andrew Cartmel, Sarah Pinborough, David Llewellyn (2009) Consequences, 252 s.

–

Consequences-kirjassa on loistava idea: siinä seurataan Torchwoodin toimintaa eri aikoina, ja tarkastellaan asioita, jotka seuraavat toisistaan. Päähenkilöt eivät välttämättä itse tiedä, miksi jotakin tapahtuu, mutta lukija on saanut kohdata jotakin varhaisempaa, ja ymmärtää sen yhteyden uudempiin tapahtumiin.

Kirjalla on viisi kirjoittajaa, ja se koostuu viidestä katkelmasta, joista jokaisella on oma juonensa ja tarinansa. Ne kuitenkin kietoutuvat yhteen monin tavoin.

Juonipaljastuksia

Kirjan ensimmäisessä kertomuksessa löytyy kirja. Emily Holroyd, Torchwood-agentti, löytää kirjan välistä viestin ja toimii sen mukaisesti. Samaan aikaan Jack Harkness ja muu tiimi (Alice Guppy ja Charles Gaskell) perehtyvät köyhien poikien kouluun liittyviin mysteereihin. Koulu on peite alien-lapsia tutkivalle organisaatiolle.

No, kuluu vuosikymmeniä, ja Torchwoodissa on meille tutut Ianto Jones, Toshiko Sato, Owen Harper ja Gwen Cooper. Jack on juuri kadonnut (puhumme siis tv-sarjan ensimmäisen ja toisen kauden väliin jäävästä ajasta), ja jäljelle jäänyt tiimi tutkii Torchwoodin arkistoja löytääkseen jonkin asiakirjan, jonka perusteella valita seuraava johtaja. Kaupungista löytyy jonkin korkeamman kulttuurin tuottamaa teknologiaa, jolla voi parantaa ihmisiä – tuhoisin seurauksin parantajalle itselleen.

Seuraavassa tarinassa tiimissä on enää Ianto, Gwen ja Jack. Tarkkailukeikalla lähiössä Gwen kohtaa vauvan, joka kietoo hänen mielensä täysin hallintaansa ja alkaa käytellä Gweniä kuin marionettinukkea. Czisch-vauva on aiemmin hallinnut erästä lähiön nuorta tyttöä, joka vapauduttuaan (ja vaarassa joutua uudelleen kirouksen alle) räjäyttää vauvan ja kokonaisen ostoskeskuksen sen mukana.

Seuraava tarina käsittelee räjähdyksen seurauksia ja sitä, miten Torchwood yrittää hallita tapauksen tuottamaa medianäkyvyyttä sekä mainehaittaa poliisin suuntaan. Räjähdyksessä kuolleen lapsen isä saapuu kostamaan ja tartuttaa Jackiin ja Gweniin viruksen (kagawavirus), joka lamauttaa heidät loppuelämäksi (joka Jackin tapauksessa on erityisen pitkä). Saamme seurata, kuinka Ianto kaataa tieltään kaikki esteet pelastaakseen tiiminsä. (Vähän jää häiritsemään, että eikö Jack olisi pelastunut ihan vain kuolemalla ja heräämällä taas henkiin terveenä, mutta Iantolle ei tule mieleen tappaa Jackiä pelastusmielessä.)

Viimeinen tarina on oikeastaan kirja. Sen nimi on Consequences, ja sen on kirjoittanut Nina Rogers. Nina on sivullinen, joka on törmännyt Torchwoodiin aivan liian monta kertaa elämässään. Tarinasta onkin herkullista bongailla viittauksia aivan kaikkialle Torchwoodin historiaan (ja jopa Sarah Jane Smith Adventures -tv-sarjaan). Nina on alkanut unohdella asioita, minkä ensin päättelen johtuvan siitä, että hän on saanut liian monta kertaa retconia. Mutta lopulta kaikki kiertyykin siihen kirjaan ja viestiin, jotka mainittiin ensimmäisessä tarinassa.

Juonipaljastus päättyy

Consequences päättää Torchwood-sarjan, jossa on yhteensä 15 kirjaa. Päätösteoksena se on loistava ja kutkuttava. Voin vain kuvitella, miten hauskaa kirjoittajatiimillä on ollut punoa tätä aikojen halki kurottelevaa juonta.

Olisipa näitä lisää! (Onneksi yksittäisiä Torchwood-kirjoja on tämän sarjan jälkeenkin ilmestynyt muutama, niistä lisää myöhemmin.)

God Among Us, episode 8

David Llewellyn (2019) Eye of the Storm. God Among Us, episode 8. Big Finish Productions. Kuunnelma.

–

Kun Cardiffiin ajautuu laivallinen kivettyneitä ihmisiä, Torchwood hyppää kyytiin.

Juonipaljastuksia

Kivettymisilmiön taustalla on sorvixien piilotettu voimalaitos, jonka myrsky on hajottanut, ja josta vuotaa säteilyä. Torchwood lähtee myrskyssä merille tuhomaan voimalaitoksen.

Kamppailussa elämästä ja kuolemasta selviää, ketkä ovat ystäviä ja ketkä vihollisia. Norton Folgatella on oma oma suunnitelmansa, joka liittyy Komitean yritykseen valloittaa maapallo. Kun tämä paljastuu, Jack Harkness pääsee taas kerran hengestään. Folgaten tarina päätyy elliptiseen loppuunsa.

Komitean palkolliseksi paljastuu myös Yvonne Hartman. Ensin hän yrittää tukea Komitean juonta, johon kuuluu oleellisesti Cardiffin tuhoaminen voimalan räjähdyksellä. Hartman kuitenkin pehmenee ymmärtäessään, kuinka suuri inhimillinen kärsimys kokonaisen kaupungin surmaaminen olisi. Räjähdyksen tuottama tsunamiaalto päätyy lopulta riftiin.

Juonipaljastus päättyy

Eye of the Storm on kivasti perinteinen Torchwood-tarina, jossa koko tiimi toimii yhteistyössä. Perinteisen seikkailun päätteeksi lähdetään kuitenkin kehittämään juonta yli tarinan rajojen (Komiteaan ja sen salaliittoihin ihmiskunnan pään menoksi). Koska kuunnelma on boksissaan viimeinen, se jää tilanteeseen, jossa kuulija jää odottamaan vastausta moneen kysymykseen. Niistä lisää seuraavassa boksissa!

The Conspiracy (David Llewellyn)

David Llewellyn (2015) The Conspiracy. Big Finish Productions, Monthly Range 1, kuunnelma.

–

The Conspiracy aloitti vuonna 2015 uuden Torchwood-kuunnelmien sarjan. Sarja jatkuu edelleen, ja siinä julkaistaan yksi uusi kuunnelma joka kuukausi. Tarinat ovat yksittäisiä ja sijoittuvat eri kohtiin Torchwoodin aikajanaa, eli sarjan osia voi kuunnella melkein missä järjestyksessä tahansa.

The Conspiracyn alkuasetelma muistuttaa vähän Torchwood: Believe -sarjan alkua. Kummassakin on salaliitoista ja alieneista luennoiva, karsimaattinen puhuja, jolla on innokkaita seuraajia.

The Conspiracyssä luennoitsija on entinen uutistoimittaja, joka on alkanut levittää sanomaa Komiteasta (the Committee), toiselta planeetalta kotoisin olevista olennoista, jotka ovat soluttautuneen ihmiskuntaan ja päättävät ihmiskunnan kohtalosta. Ajankohtainen tarina kokoaa salaliittoteorioiden perusteluiksi esimerkiksi globaalit pandemiat.

Juonipaljastuksia

Jack Harkness esittää lehden toimittajaa ja osallistuu salaliittoteoreetikon (George Wilson) luennolle. Torchwood on kiinnostunut tyypistä siksi, että hän puhuu tuulesta temmattujen juttujensa joukossa myös aika paljon totuuksia. Esimerkiksi Komitea on ihan oikeasti olemassa oleva porukka, johon Jack on törmännyt ennenkin.

Luennolla Jackin viereen istuu innokas salaliittobloggaaja, joka tunnistaa Jackin. Hän aloittaa omat tutkimuksensa Torchwoodista ja paljastaa netissä kaiken, mitä löytää. Hyvin pian hänet kuitenkin murhataan, ja jäljet johtavat George Wilsoniin.

Jack tapaa Wilsonin tämän hotellihuoneessa ja alkaa purkaa tilannetta. Käy ilmi, että Wilson on koko ajan vain esittänyt uskovansa Komiteaan ja muuhun puhumaansa hölynpölyyn ja toimii ihan puhtaasti rahastusmielessä.

Wilsonin adoptiotytär on kuitenkin syöttänyt hänen puheisiinsa totuuden siemeniä. Näiden kautta Komitea on pyrkinyt tuottamaan ilmoille niin paljon sekavaa disinformaatiota ja epäuskottavaa vainoharhaa, että ne, jotka saavat Komitean toimet selville, menettävät kaiken uskottavuutensa ihmisten ja median silmissä.

Tarina päättyy tilanteeseen, jossa Jack lähtee etsimään käsiinsä Komitean jäseniä ja jättää muun Torchwoodin hoitamaan juoksevat asiat keskenään. Vaikka Komitean tarina ei ole mikään jatkuvajuoninen juttu näissä kuunnelmissa, Komiteaan palataan silloin tällöin vuosien mittaan. Se on Torchwoodin uusi, massiivinen vihollinen, jonka edessä kaikki vastustus tuntuu liian pieneltä ja voimattomalta.

Juonipaljastus päättyy

Salaliittotereetikot ja sosiaalisessa mediassa leviävät huhut ovat toistuvia teemoja muissakin Torchwood-kuunnelmissa, minkä vuoksi aina välillä tätä kuunnellessa pitää miettiä, olenko kuullut nämä asiat ennenkin. Tarina on kuitenkin kiinnostava, ja salaliiton massiivisuus aiheuttaa aitoa avuttomuuden tunnetta. On myös uskottavaa, ettei Torchwood aina voita kaikkia vastustajiaan tuosta vain samalla vitsejä laukoen.

Tarinaan on kirjoitettu kivoja viittauksia muualle Torchwood-maailmaan. Esimerkiksi Skypoint-kirjan pilvenpiirtäjä on vasta rakenteilla Cardiffissa, kun tämän kuunnelman tapahtumat saavat alkunsa.

Night of the Humans (David Llewellyn)

David Llewellyn (2010) Night of the Humans, 246 s.

–

Night of the Humans sijoittuu tv-sarjan siihen vaiheeseen, jossa Amy Pond on vastikään lähtenyt 11. Tohtorin matkaan. Heillä on yhteisiä reissuja takana vasta pari, ja kaikki on Amylle uutta.

Tardis laskeutuu Gyre-nimiselle taivaankappaleelle, joka koostuu vuosituhansien aikana yhteen kasaantuneesta avaruusromusta. Siellä asuu ihmisiä, ja Gyreä tuhoamaan tullut avaruusaluksellinen sittuun-nimistä, sinistä ja nenätöntä humanoidilajia.

Juonipaljastuksia

Gyre on komeetan reitillä. Ja kun komeetta (kirjan alusta parin tunnin kuluttua) törmää tähän metalliseen maailmaan, se hajottaa romun ympäri galaksia niin, että moni asuttu planeetta ja sivilisaatio tuhoutuu. Tämän vuoksi sittuunit ovat saapuneet tuhoamaan Gyren nanopommilla. Ongelmaksi koituvat Gyrellä asuvat ihmiset, jotka eivät tietenkään suhtaudu suunnitelmaan kovin myönteisesti.

Gyren ihmiset ovat metalliromuun haaksirikkoutuneiden ihmisten jäkeläisiä. Tuhansien vuosien kulttuurillinen kehitys on saattanut heidät palvomaan aluksen seinään piirrettyä tuotemerkkiklovnia jumalana ja katsomaan vanhoja elokuvia jumalan sanana.

Planeetalla asuu myös jonkinverran eläinpopulaatiota. Eniten näistä kerrotaan sollogeista, jotka ovat hirviömäisiä tappajia.

Planeetalle saapuu myös salaperäinen rikollisnero Dirk Slipstream. Hänen tavoitteenaan on – hinnalla millä hyvänsä – saada käsiinsä metalliromun keskelle kätkeytyvä muinainen avain, Mymon Key, jolla on satumaiset voimat.

Paljon siis tapahtuu. Kaikkeen on aikaa vain se pari tuntia ennen kuin Gyre tuhoutuu joko komeetan tai nanopommin vaikutuksesta. Kaiken muun tapahtumisen keskellä pidän sollogien läsnäoloa melko turhana. Ei jokaiseen Tohtori-seikkailuun ole pakko ympätä hirviöitä, varsinkaan, kun taivaalta putoava komeetta jo luo kaikkeen toimintaan uhkaavaa kiireentuntua.

Erityisesti sittuun-kansa lämmitti sydäntäni. He ovat porukkaa, joille ihmiset ovat ensimmäinen avaruudesta heidän planeetalleen saapunut alienlaji. Sitä ennen sittuunit elivät planeetalla, jossa ei ollut lainkaan petoja. Ihmisiin tutustuminen on kyynistänyt heitä pikkuisen.

Pidän myös siitä, miten umpioituneiden Gyren ihmisten uskontoa kuvataan. Tohtorilla ei ole mitään mahdollisuutta pelastaa kansaa lopulliselta tuholta, kun heidän uskonnolliset johtajansa vakuuttelevat komeetan tuovan pelkkää onnea.

Kirja on siitä erikoinen Tohtori-seikkailu, että siinä kuolee aika paljon väkeä. Lopussa Tohtori joutuukin käymään itsensä kanssa keskustelua siitä, mitä joidenkin sivilisaatioiden pelastaminen tuli maksamaan.

Juonipaljastus päättyy

Night of the Humans on vakuuttava Tohtori-tarina, jossa mikään ei suju helposti. David Llewellyn on kuvannut hyvin Tohtorin ja Amyn vasta kehittyvää ystävyyttä.

Llewellynillä on ärsyttävä tapa korostaa puhujien painotuksia dialogissa kursiivein. Kun jokaisessa repliikissä läpi kirjan on useita tällaisia painotuksia, teksti on todella hidasta ja raskasta lukea.

Kirjassa on materiaalia vaikka vähän useampaankin seikkailuun. Runsaus on hyväksi, mutta välillä se puuduttaa – kun kaikki muukin menee pieleen, pitääkö vielä jostain raahata hirviöitä paikalle pelkästään olemaan kauheita?

Trace Memory (David Llewellyn)

David Llewellyn (2008) Trace Memory.

Torchwood-kirjasarja, osa 5.

–

Trace Memory, Torchwood-kirjasarjan viides osa, alkaa vuodesta 1953. Joukko satamatyöläisiä on hälytetty töihin keskellä yötä vastaanottamaan kontin jotakin. Kontin päällä lukee Torchwood.

Juonipaljastuksia

Kontti räjähtää ja yhtä lukuunottamatta sitä käsitelleet työläiset kuolevat. Jo tämä on tragedia, sillä kirjan alkusivut ovat kuljettaneet meidät sisään työyhteisön ihmissuhteisiin.

Nykyajassa Torchwood elää tylsää sunnuntaita. Jack Harkness ehtii jopa siivota tiimin auton, sillä mitään ei kerta kaikkiaan tapahdu. Hän yrittää saada tiimin jäseniä pitämään vapaapäivää, mutta kaikki he vain hengailevat hubissa eri (teko)syistä.

Yhtäkkiä hälytys ilmoittaa tunkeilijasta hubissa. Kun Jack lähtee kellareihin selvittämään tilannetta, hän löytää sieltä vanhan tutun – Michaelin, joka on – tietenkin – se sama satamatyöläinen, joka jäi ainoana henkiin vuonna 1953. Hän ei ole ikääntynyt päivääkään.

Pikku hiljaa selviää, että Michael hyppii ajassa hallitsemattomasti. Hän on tavannut jokaisen torchwoodilaisen joskus (esimerkiksi Toshiko Saton tämän ollessa vasta lapsi). Hypyt tiimiläisten menneisyyteen voisivat olla vakka miten kiehtovia, mutta ne jäävät ontoiksi. Mitään kovin uutta emme heistä opi vaan pääosassa on juonen kuljettaminen eteenpäin.

Michael ei pysty pysymään aloillaan ajassa, ja se on toisaalta hyväkin. Häntä nimittäin jahtaa pari vondraxia, jotka osaavat aikamatkailla tahdonalaisesti ja haluavat poistaa tämän anomalian maailmasta.

Jack ja Michael päätyvät tietysti suhteeseen keskenään, mutta eivät kevyesti. Heille aika kulkee eri suuntiin; kun Michael tapaa Jackin, suhde on Jackin menneisyyttä, mutta Michaelille Jack on ventovieras. Jack myös tietää, miten Michael tulee kuolemaan, eikä voi asialle mitään.

Juonipaljastus päättyy

Trace Memory on mielenkiintoinen leikki ajassa hyppimisellä ja sen psykologisilla vaikutuksilla ihmismieleen. David Llewellyn ei ole lempi-Torchwood-kirjoittajani, mutta pärjää ihan hyvin. Tarina on kummallisen kiireetön ja fatalistinen ollakseen Torchwoodia – kaikki on tavallaan jo tapahtunut, eikä mihinkään voi vaikuttaa.

Fallout (David Llewellyn)

David Llewellyn (2012) Fallout. Torchwood Tales. Read by Tom Price.

–

Torchwood-maailman sympaattisinta poliisia, Andy Davidsonia, näyttelevä Tom Price on lukenut Fallout-äänikirjan. Lukijat onkin usein valittu vähän sen mukaan, kuka hahmoista tarinassa on etualalla, ja Fallout on kokonaan Andyn käsissä.

Juonipaljastuksia

Torchwood on kuollut ja hubi on räjäytetty. Siitä huolimatta (ja vähän sen takiakin) alienien rellestys Cardiffissa jatkuu. Joten, kun Andy Davidson löytää rikospaikalta viitteitä ulkoavaruudellisesta teknologiasta, mitä hän voi tehdä? Hän soittaa Gwen Cooperille Yhdysvaltoihin, muttei saa juurikaan apua. Kenelle minä nyt voin soittaa, kun Torchwoodia ei ole? hän kysyy. “There’s nobody you can call”, Gwen vastaa.

Davidson tapaa murhapaikalta hengissä selviytyneen Yasmin Khanin. Kyllä, tämän hahmon nimi on oikeasti Yasmin Khan. Samannimisestä naisesta tulee 13. Tohtorin seuralainen vuonna 2018 – sattumaako?

Kyseessä on joka tapauksessa eri Yasmin, koska tällä Yasminilla on veli. Veli nyt vain sattuu olemaan muodonmuuttaja-alien, jolla on virus, joka voi tuhota kaiken hiileen pohjautuvan elämän.

Andy ja Yasmin päätyvät sekä pakenemaan että seuraamaan murhaaja-alienia ja tämän kelkkaan hypännyttä, venäläisen Torchwood-vastineen agenttia. Lopputaistelu käydään miekoin Lontoossa, National Galleryssä. Ihanaa, vaikkakin museoesineille vähän tuhoisaa touhua.

Juonipaljastus päättyy

Tom Price on mukavaääninen lukija. Aluksi hänen puhetapansa tuo mieleen Andyn kertoilemassa juttua kavereilleen, mutta tarinan edetessä Andy unohtuu. Price on monipuolinen äänenkäyttäjä ja tuntuu tosiaan kertovan juttua enemmän kuin lukevan kirjaa ääneen. Miellyttävää.

David Llewellynin kirjoittamaa tarinaa kuuntelee mielellään. Erityiskiitos kiinnostavista sivuhahmoista – venäläinen agentti etunenässä. Hänen kauttaan päästään sopivasti piikittelemään Torchwoodin epäammatillisia toimintamalleja, joiden suoraa seurausta osa tästäkin sopasta on.