David Solomons (2020) The Maze of Doom, 266 s.
–
Tilasin The Maze of Doom -kirjan jo ennen kuin verkkokaupassa oli sille kansikuvaa. Ihan vain koska tykkään labyrinteista. Kun kirja sitten saapui, sen kansi antoi odottaa aika… naiivia? veikeää? riehakasta? seikkailua.
Mikäs siinä, antaa mennä!
Tarinassa kuljetaan Maapallon historiassa ja myyteissä. 13. Tohtorin mukana ovat tutut Yasmin Khan, Ryan Sinclair ja Graham O’Brien.
- Juonipaljastuksia
Hei, voiko kirja enää paremmin alkaa? Olemme Kreetalla n. 2000 eaa, kun taivaalta putoaa lentävä alus ja uppoaa puoliksi mereen. Keksijä Daidalos ja hänen poikansa Ikaros löytävät aluksen ja alkavat tutkia sitä.
Minotauros-myytti saa alkunsa, kun aluksesta astuu ulos valtava olento, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi härkä. Myös itse alus osoittautuu labyrintiksi, jossa on lähes mahdotonta suunnistaa.
Tohtori ja seuralaiset liittyvät tarinaan meistä katsottuna tulevaisuudessa. Siellä huutokaupataan suuri, pronssinen minotauros-patsas, jonka Tohtori on päättänyt hankkia itselleen. Hän onnistuukin huutamaan sen, mutta patsas varastetaan! Mistä onkaan kyse?
Nimon-nimisistä alieneista! Patsas ei olekaan ihan vain patsas vaan eräänlainen labyrinttia (eli alun perin sokkeloista avaruusalusta) vartioimaan tehty robotti. Se pääsee vapaaksi Lontoon metrotunneleihin. Kauhua ja jännitystä!
Tarina käsittelee lopulta tulevaisuuden energiaratkasuja ja niistä maksettavaa hintaa. Graham pääsee olemaan sankari monta kertaa, mikä on kiva, koska hän jää usein vähän toimettomaksi hahmoksi.
Kirjassa piisaa toimintaa ja ripeitä käänteitä. Minotauros-myyttiä on punottu mukaan moneen kerrokseen, ja kaikille sen osille löytyy jokin selitys.
David Solomons on hauska ja pisteliäskin kirjoittaja. Hän saa Tohtorin puhumaan “cybermansplainingistä” ja seuralaiset pohtimaan, miksi kaikki heidän tapaamansa alienit ovat aina tosi nuoria ja hyvännäköisiä. Toisaalta Tohtori myös katuu menneisyyttään, jossa on taistelun tuoksinassa lähettänyt nimoneita mustaan aukkoon.
- Juonipaljastus päättyy
Kirja on hauska, hassu ja jännittävä. Labyrintteihin päästään seikkailemaan toistuvasti, joten teos kyllä lunastaa nimensä luomat odotukset.
Tämä oli vähän huono tarina iltalukemiseksi, koska pätkissä luettuna tunnuin hukkaavan ison osan pienistä yksityiskohdista, joita kirjoittaja ripottelee joka paikkaan. Toisaalta se on kivakin – saan lukea tämän uudestaan ja löytää niitä vitsejä, vinkkejä ja oivalluksia uudestaan.
Kukakirja 