Steve Lyons (2011) Terminal of Despair, 180 s.
–

Terminal of Despair on BBC Children’s Booksin julkaisu, eli nuoremmalle yleisölle suunnattu kuin ne Tohtori-kirjat, joista olen tähän mennessä kirjoittanut. Kohderyhmä näkyy kirjan lyhemmässä mitassa, isommassa fontissa sekä siinä, että kirjassa ei kukaan kuole. Muuten tarina on sellainen kuin Tohtori-seikkailut yleensäkin: odottamattomia ongelmia, yllättäviä alieneita, mutkia matkassa, ja lopussa kaikki ratkeaa.
- Juonipaljastuksia
Yhdestoista Tohtori, Amy ja Rory saapuvat avaruusalusten matkustajaterminaaliin. Tilanne on omituinen: kaikki lennot on peruttu ja terminaali karanteenissa. Terminaaliin jumiin jääneet ihmiset ovat lannistuneita ja aloitekyvyttömiä.
Syy ahdinkoon paljastuu pian. Terminaalissa elää lauma despondeja, eläimiä, jotka syövät ihmisten toivoa. Mitä enemmän ihminen toivoo, sitä kiivaammin despondit hänen kimppuunsa hyökkäävät. Hyökkäyksen jälkeen ihminen on toivoton, eikä enää halua edes yrittää ratkaista tilannettaan.
Pienin askelin Tohtori kumppaneineen ratkoo ongelmaa. Tohtori on täynnä intoa: “Impossible situations? I get out of four every day before breakfast. Unbeatable odds? I beat them in my spare time.”
… kunnes despond käy Tohtorin kimppuun ja vie tältä kaiken toivon. Kohtaloonsa alistunut Tohtori on pahinta, mitä voi olla, sillä juuri hänen tehtävänsä on tuoda toivoa toivottomiin hetkiin.
Amy löytää avaimen Tohtorin ja terminaalin asukkaiden toivoon. Toivon kautta löytyy myös tie ulos karanteenista.
- Juonipaljastus päättyy
Nopealukuisen kirjan jokainen luku on tasan 10 sivun mittainen. Lukeminen koostuu siis lyhyistä katkelmista, minkä on varmaankin ajateltu pitävän lukemisen imua yllä.
Vaikka hirviömäisten alieneiden kohtaaminen ja kamppailun voittaminen onkin Tohtori-tarinoissa erittäin usein toistuva teema, pidän tällaisista uusista alieneista ja niiden erikoisista käyttäytymistavoista. Kirjan verettömyys on myös plussaa. Kirjoissa, joissa ihmisten sisään pääsee eri tavoin kuin sivuhenkilöiden elämään tv-sarjassa, hahmojen kuolemat tuntuvat aina todella vahvoilta ratkaisuilta.
BBC Chidren’s Booksin sarjassa on monta kirjaa (joissa kaikissa on yhtä upeat kannet). Pitänee hommata näitä muutama lisää, kyllä tällaisten parissa viihtyy.