David Llewellyn (2010) Night of the Humans, 246 s.
–
Night of the Humans sijoittuu tv-sarjan siihen vaiheeseen, jossa Amy Pond on vastikään lähtenyt 11. Tohtorin matkaan. Heillä on yhteisiä reissuja takana vasta pari, ja kaikki on Amylle uutta.
Tardis laskeutuu Gyre-nimiselle taivaankappaleelle, joka koostuu vuosituhansien aikana yhteen kasaantuneesta avaruusromusta. Siellä asuu ihmisiä, ja Gyreä tuhoamaan tullut avaruusaluksellinen sittuun-nimistä, sinistä ja nenätöntä humanoidilajia.
- Juonipaljastuksia
Gyre on komeetan reitillä. Ja kun komeetta (kirjan alusta parin tunnin kuluttua) törmää tähän metalliseen maailmaan, se hajottaa romun ympäri galaksia niin, että moni asuttu planeetta ja sivilisaatio tuhoutuu. Tämän vuoksi sittuunit ovat saapuneet tuhoamaan Gyren nanopommilla. Ongelmaksi koituvat Gyrellä asuvat ihmiset, jotka eivät tietenkään suhtaudu suunnitelmaan kovin myönteisesti.
Gyren ihmiset ovat metalliromuun haaksirikkoutuneiden ihmisten jäkeläisiä. Tuhansien vuosien kulttuurillinen kehitys on saattanut heidät palvomaan aluksen seinään piirrettyä tuotemerkkiklovnia jumalana ja katsomaan vanhoja elokuvia jumalan sanana.
Planeetalla asuu myös jonkinverran eläinpopulaatiota. Eniten näistä kerrotaan sollogeista, jotka ovat hirviömäisiä tappajia.
Planeetalle saapuu myös salaperäinen rikollisnero Dirk Slipstream. Hänen tavoitteenaan on – hinnalla millä hyvänsä – saada käsiinsä metalliromun keskelle kätkeytyvä muinainen avain, Mymon Key, jolla on satumaiset voimat.
Paljon siis tapahtuu. Kaikkeen on aikaa vain se pari tuntia ennen kuin Gyre tuhoutuu joko komeetan tai nanopommin vaikutuksesta. Kaiken muun tapahtumisen keskellä pidän sollogien läsnäoloa melko turhana. Ei jokaiseen Tohtori-seikkailuun ole pakko ympätä hirviöitä, varsinkaan, kun taivaalta putoava komeetta jo luo kaikkeen toimintaan uhkaavaa kiireentuntua.
Erityisesti sittuun-kansa lämmitti sydäntäni. He ovat porukkaa, joille ihmiset ovat ensimmäinen avaruudesta heidän planeetalleen saapunut alienlaji. Sitä ennen sittuunit elivät planeetalla, jossa ei ollut lainkaan petoja. Ihmisiin tutustuminen on kyynistänyt heitä pikkuisen.
Pidän myös siitä, miten umpioituneiden Gyren ihmisten uskontoa kuvataan. Tohtorilla ei ole mitään mahdollisuutta pelastaa kansaa lopulliselta tuholta, kun heidän uskonnolliset johtajansa vakuuttelevat komeetan tuovan pelkkää onnea.
Kirja on siitä erikoinen Tohtori-seikkailu, että siinä kuolee aika paljon väkeä. Lopussa Tohtori joutuukin käymään itsensä kanssa keskustelua siitä, mitä joidenkin sivilisaatioiden pelastaminen tuli maksamaan.
- Juonipaljastus päättyy
Night of the Humans on vakuuttava Tohtori-tarina, jossa mikään ei suju helposti. David Llewellyn on kuvannut hyvin Tohtorin ja Amyn vasta kehittyvää ystävyyttä.
Llewellynillä on ärsyttävä tapa korostaa puhujien painotuksia dialogissa kursiivein. Kun jokaisessa repliikissä läpi kirjan on useita tällaisia painotuksia, teksti on todella hidasta ja raskasta lukea.
Kirjassa on materiaalia vaikka vähän useampaankin seikkailuun. Runsaus on hyväksi, mutta välillä se puuduttaa – kun kaikki muukin menee pieleen, pitääkö vielä jostain raahata hirviöitä paikalle pelkästään olemaan kauheita?
Kukakirja 