Donna Noble – Kukakirja

Technophobia (Matt Fittion)

Matt Fittion (2017) Technophobia. Full Cast Audio Drama. Big Finish Productions.

–

Donna Noblella on tylsää. Tohtori on saapunut maapallolle (Donnan lähitulevaisuuteen) viettääkseen päivän Lontoon teknologiamuseossa. Yhtäkkiä teknologia alkaa pelottaa museovieraita. Niin hissit kuin tietokoneetkin – kaikki kauhistuttaa.

Pian selviää, että sama tapahtuu koko maailmassa: ihmiskunta kokee kaiken teknologian epäluonnollisena ja kauhistuttavana. Lopulta unohtuu yksinkertaisinkin, kynät, ovet ja niin edelleen. Ihmiset tyhmenevät, mutta miksi?

Juonipaljastuksia

“We are the Koggnossenti. You know nothing.” Näin alkaa koggnossentin maailmanvalloitus. Laji on saapunut maapallolle mukanaan laite, jolla ihmiskunta tyhmenee. Tai oikeastaan ei ihan koko ihmiskunta, sillä säde vaikuttaa vain vähän yli 99 prosenttiin ihmisistä.

Tohtori huomaa ensin ääniruuvimeisselinsä lakanneen toimimasta. Sitten Tardis hylkii häntä. Vika ei löydy laitteista vaan Tohtorista, johon säde vaikuttaa siinä missä ihmisiinkin.

Donna kohtaa veturinkuljettajan, joka vaikuttaa säilyttäneen järkensä. Samaan aikaan kun Donna itse unohtaa vähitellen kaiken, hän, Tohtori ja tämä ainoa älykkäänä pysynyt ihminen onnistuvat juonimaan, miten koggnossentin laitteen säde käännetään vaikuttamaan heihin itseensä. Syntyy pienoinen räjähdys, kun tyhmentynyt laji yrittää poistua planeetalta yliulottuvuuksisella aluksellaan.

Juonipaljastus päättyy

Lähelle nykyaikaa sijoittuvat tarinat kiehtovat minua aina. Tässä kuunnelmassa erityisen mukavaa on se, ettei teknologia ole hirviö, vaan ihmiset vain unohtavat keksintönsä. Miten luonnottomalta arkemme vaikuttaakaan, kun regressoidumme ihmisiksi, jotka eivät ole elämämme täyttävistä laitteista kuulleetkaan.

Seikkailu on tiivis ja selkeä ja etenee reippaasti. Se on mukavaa ja viihdyttävää kuunneltavaa.

Tales of Terror

Jacqueline Rayner, Mike Tucker, Paul Magrs, Richard Dungworth, Scott Handcock, Craig Donaghty (2017/2019) Tales of Terror, 365 s.

–

Tales of Terror on kokoelma Doctor Who -maailmaan sijoittuvia kauhunovelleja. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran 12. Tohtorin aikoina, joten siinä on kaksitoista novellia, joissa jokaisessa toimii eri Tohtori. (Pehmeäkantinen pokkariversio, jonka luin, on vuodelta 2019.)

Lyhyesti: tämä on hyvä kirja. Olen tykännyt Tohtori-novelleista ennenkin, mutta tässä teoksessa erityisesti ilahduttaa se, että kirjoittajia on useita. Näin Tohtoreista saadaan monia puolia esiin, kun yhden kirjoittajan ei ole tarvinnut perehtyä sataprosenttisesti kaikkiin.

Heikompiakin tarinoita joukkoon mahtuu, mutta pidän kaikista kuvatuista Tohtoreista ja siitä, miten heistä on saatu omanlaisiaan. Kirjan on kuvittanut Rohan Eason.

Juonipaljastuksia

Ensimmäinen novelli ei ole paras mahdollinen avaus kirjalle, mutta koska Tohtorit esitellään järjestyksessä, vaihtoehtoa ei ole kirjaa kootessa ollut. Tarinassa on surrealistinen halloweenjuhla, josta en oikein saanut otetta. Toinen tarina viekin sitten kauhun ytimeen: meille selviää, miksei ole kovin hyvä idea pelata ouijaa Tardiksessa. Kolmas Tohtori kohtaa yllättävän dalekin.

Neljännen Tohtorin seuralaisena on tietenkin Sarah Jane Smith. Tarina kertoo lisää carrioniteista, joita 10. Tohtori kohtaa tv-sarjassa Martha Jonesin kanssa. Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten kirjoittajat ovat päässeet kertomaan jatkoa tai edeltäviä tapahtumia tv-sarjan seikkailuihin. Viidennen Tohtorin kanssa tapaamme meduusan, joka kivettää katseellaan. Kuudennen Tohtorin Tardiksen oveen koputetaan keskellä aikapyörrettä, ja tarina vie meidät takaisin kirjan alkuun, surrealistiseen halloweeniin.

Seitsemäs Tohtori pääsee pelastamaan taiteilijan omalta maalaukseltaan. Kahdeksannen kanssa matkustetaan risteilyaluksella, kunnes merestä nousee hirviö (mutta yllättäen se ei olekaan toisen planeetan alien). Yhdeksännen Tohtorin tarina on kirjan pelottavimpia. Se sijoittuu sirkusmaailmaan, jossa tilkkutäkkimäinen klovnihahmo kaappaa ihmisiä.

Kymmenennen Tohtorin novelli jatkaa tv-sarjan Human Nature – Family of Blood -tuplajaksosta tuttujen alienien tarinaa. Tohtorihan hankkiutuu tv-sarjassa näistä alieneista eroon varsin armottomilla tavoilla, mutta nyt hän saa Donna Noblen kanssa huomata, ettei pysyväksi tarkoitettu rangaistus ollutkaan niin pysyvä. Kertomus osoittaa myös hienosti, millaisen virheen Tohtori tv-sarjassa teki. Novelli jatkaa loogisesti siitä, mihin tarina jäi.

Yhdennentoista Tohtorin novelli on lempikohtani teoksessa, eikä vain siksi, että siinä on weeping angeleitä. Novellin alussa perhe jää jumiin autoon, jota ympäröi sumu ja lauma mystisiä enkelipatsaita. Tohtori yrittää ulkopuolelta pelastaa hyvin epätoivoiselta vaikuttavaa tilannetta. 12. tarina paljastaa autoneiden uusimman juonen.

Juonipaljastus päättyy

Tämän tekstin tägeistäkin voi huomata, miten monta eri alienia kirjaan on saatu mahtumaan. Lyhyehköt seikkailut koukuttavat lukemaan vielä yhden ja vielä yhden. Vaikka vanhat Tohtorit eivät minulle erityisen tuttuja olekaan, viihdyin heidänkin seurassaan ongelmitta.

The Doctor Trap (Simon Messingham)

Simon Messingham (2008) The Doctor Trap, 247 s.

–

The Doctor Trap! Voiko kirjalla paljon mielenkiintoisempaa nimeä olla? Kirjan alkuasetelma on mahtava: on olemassa järjestö, joka tappaa sukupuuton partaalla olevien, vaarallisten lajien viimeisiä yksilöitä. Näin maailmankaikkeudesta tulee parempi paikka elää.

Ja mikä onkaan sen vaarallisempi laji kuin Time Lord, ajanvaltias? Tuon yhden kun tappaisi tuolta kuleksimasta, saataisiin koko laji sukupuuttoon saman tien.

Järjestölle on järjestetty loistavat metsästysolosuhteet planeetalle nimeltä Planet 1. Kun kymmenes Tohtori on houkuteltu paikalle, metsästys voi alkaa.

Juonipaljastuksia

Tohtorin houkuttimena metsästysplaneetalle toimii hätäkutsu, jota hän ei voi olla seuraamatta. Sitten vain napataan Donna Noble ja Tardis, ja Tohtori ajautuu näitä etsiessään salametsästäjien maille. Yksinkertaista!

Paitsi että ei ole. Simon Messingham on ympännyt kirjaan ihan hirveästi pientä sälää, jota ilman tarina olisi miellyttävämpi lukea. On robotteja, on planeetta jolla on oma tietoisuus, ja on planeetan omituinen itsevaltias, joka ohjailee kaikkea säästä lähtien. On Tohtorin identtiseksi kopioksi muokattu ihminen, Baris, jonka tehtävänä on harhauttaa Donna seuraamaan itseään ansaan. Ja tietysti sitten on myös jatkuvaa epäselvyyttä siitä, milloin paikalla on oikea Tohtori ja milloin tämä identtinen Baris.

Kaiken sekavuuden keskellä muodostuu myytti Tohtori-ansasta, jonka uhriksi kaikki vuorollaan pelkäävät joutuneensa. Tohtori lietsoo myyttiä uskottelemalla, että kaikki todellakin on vain yhtä suurta Doctor Trappiä.

Kuulostaako sekavalta? Sitäpä kirja hyvinkin on.

Odotuksenani oli, että saan lukea eettisiä pohdintoja vaarallisten lajien surmaamisesta ja seurata Tohtorin selvitymistä salamurhaajasta toisensa jälkeen. Lopputulos on kuitenkin niin kummallinen kakku, etten tiedä, mitä siitä ajatella. Erityisesti Tohtorin identtisen kopion luominen kirurgisilla operaatioilla vaikuttaa aika äärimmäiseltä teolta vain Donnan harhauttamiseksi. Miksi ihmeessä, kun planeetalla on täysin ihmisen näköisiä robotteja valmistavia tehtaita – eikö nyt pelkkä robotti olisi riittänyt?

Tohtori ja Donnakin näyttäytyvät liian yksinkertaisina ollakseen ihan uskottavia. Donnan ainoa luonteenpiirre on kaikesta valittava hienohelmaisuus. Tohtori päätyy surmaamaan aika monta tyyppiä vailla minkäänlaisia tunnontuskia tai pohdintoja tekojensa oikeutuksesta.

Juonipaljastus päättyy

Hienoimmillaan kirja on Tohtorin katsellessa metsästäjien surmaamista, uhanalaisista lajeista koostuvaa kokoelmaa. Minkään lajien surmaaminen vaikuttaa pienen hetken ajan hyvin, hyvin kummalliselta ja väärältä teolta.

Enimmäkseen tarina on kuitenkin sekava ja kärsii liiasta intoilusta. Kirjoittajalle olisi pitänyt sanoa, ettei yhteen kirjaan tarvitse ahtaa aivan jokaista ideaa.

David Tennant Does a Podcast With…

Tämä ei ole kirja eikä kuunnelma. Tämä on vinkki:

David Tennantilla on Somethin’ Else & No Mysteryn tuottama podcast-sarja, jossa vierailee kuuluisia näyttelijöitä. Näistä näyttelijöistä osa tulee Doctor Who -maailmasta. Erityisen kiinnostavaa on esimerkiksi keskustelu Jodie Whittakerin kanssa.

Tennant kysyy, miten Whittakerin sukupuoli on vaikuttanut Tohtorin rooliin, ja Whittaker kysyy: “onko sinulta [miehenä] koskaan kysytty tällaista?” Tästä seuraa kiinnostavaa keskustelua näyttelijän sukupuolittamisesta.

Myös Catherine Tate -jaksossa keskustellaan Doctor Whossa esiintymisen seurauksista muussa elämässä. Whittaker tiesi roolin ottaessaan, että kaikki tulee muuttumaan (tieto siitä vähän arveluttikin häntä etukäteen). Tate sen sijaan ei ollut whovian, eikä tajunnut suosiotaan ennen kuin vierailtuaan erilaisissa coneissa. Hänen rooliaan Donnanna sävytti jonkun toimittajan ajattelematon kysymys: “miltä tuntuu, kun fanit vihaavat sinua niin paljon?” Tämän jälkeen Tate eli vuosia kuvitellen olevansa vihattu Tohtori-kumppani, vaikka kaikkihan me rakastamme Donnaa.

No, se tästä. Jaksoissa puhutaan toki paljon kaikesta muustakin kuin Tohtorista, mutta suosittelen kuuntelemaan joka tapauksessa.

Jodie Whittaker

Catherine Tate

Time Reaver (Jenny T Colgan)

Jenny T Colgan (2017) Time Reaver. Full cast audio drama. Big Finish Productions.

–

Kymmenennen Tohtorin ja Donna Noblen kuunelmasarjan toinen jakso, Time Reaver, vie päähenkilöt Calibrikselle. Calibris on mekaaninen planeetta, josta saa mitä tahansa liikkumiseen tarvittavaa mekaniikka – ja nyt Tohtori tarvitsee varaosan Tardikseen.

Kuunnelma on hyvin kirjoitettu ja siinä on kiinnostava aikaelementti. Mutta kuunnelman alienpahiksella on niin ärsyttävä ääni, että harvoin tätä tulee kuunnelluksi. Ihan kauheaa kähinää ja mölinää, josta ei paikoin saa mitään selvää. Uh.

Juonipaljastuksia

Calibrikselta löytyy aikanarkkareita, jotka ampuvat itseään aseella, joka muuttaa ajan subjektiivista kokemusta. Näin he pyrkivät saamaan hyvät hetket kestämään ikuisesti (ja ne kestävätkin, kunnes kokija kuolee nälkään).

Aika-ase on tietysti myös kauhea kidutusväline, koska se saa uhrin kokemaan mitä tahansa kipua lähes ikuiselta tuntuvan ajan. “This is worse than not good”, sanoo Tohtori ja tarttuu toimeen. Luvassa on vaarallisia tilanteita ja yllättävä löydös – aseiden takana ei olekaan pahuus vaan ihan hyvät aikomukset.

Lopuksi kaikki löydetyt aseet on tuhottava. Mutta miten? Tardikseen aika-aseita ei voi viedä, sillä se olisi “kuin laittaisi haarukoita mikroaaltouuniin”. Calibrikselta ei löydy riittävän luotettavaa paikkaa aseiden säilyttämiseen, joten estääkseen niiden päätymisen vääriin käsiin Tohtori ampuu jokaisen panoksen itseensä.

Tämän jälkeen Tohtorilla on tietysti edessään varsin tylsiä vuosisatoja aseen vaikutuksen lakkaamista odotellessa. Niiden aikana hän kaipaa lukemista, joten seuraavaksi hän lähtee viemään Donnaa kirjastoon (mikä mukava aasinsilta tv-sarjaan).

Juonipaljastus päättyy

Calibris on kiehtova, meluisa paikka, jossa kaikki on jatkuvassa liikkeessä. Se on planeetankokoinen asema, jossa mikä tahansa on mahdollista. Siitä tahtoisin nähdä/kuulla enemmänkin.

Kuunnelma ansioituu musiikkien käyttämisellä. Äänimaailma on muutenkin (pääpahista lukuunottamatta) todella hyvin tehty, oltiin sitten baaritappelussa tai trendikkäässä kahvilassa.

Death and the Queen (James Goss)

James Goss (2017) Death and the Queen. Full Cast Audio Drama. Big Finish Productions.

–

“And… of course there’s something moving around in the mist!”

Big Finishin kuunnelmasarja 10. Tohtorin ja Donna Noblen seikkailuista on sielukkaampi kuin vastaava sarja, jossa Tohtorin kumppanina on Rose Tyler. David Tennant ja Catherine Tate vaikuttavat aidosti intohimoisilta ääninäyttelijöiltä, joiden yhteistyö toimii täydellisesti.

Kirjoittaja James Goss käyttää loistavasti hyväkseen Donna Noblen ja Tohtorin tuttua, vitsailevaa ja vauhdikasta keskustelutyyliä. Kuunnelma on ohipuhumisen, leikkisyyden ja väärinkäsitysten juhlaa. Samalla Goss vitsailee metatasolla ja leikkii Doctor Who -tarinankerronnan muodoilla.

Juonipaljastuksia

Donna on menossa naimisiin (taas)! Ja vieläpä 1700-luvulla ja prinssin kanssa! Tohtori saapuu häihin mukanaan huonoja uutisia: Kuolema on tulossa Goratanian kuningaskuntaan. Ja niin Kuolema saapuukin, keskelle Donnan häitä.

Kuolema on tarjonnut kuningaskunnalle 500 vuotta ilman sotia. Ja nyt se on tullut vaatimaan veronsa.

Hevosia, nostosiltoja, kuninkaallista perhedraamaa. Tässä kuunnelmassa on kaikkea. Vauhti on hengästyttävä ja nokkela dialogi saa vähän väliä nauramaan ääneen.

Juonipaljastukset päättyvät

Tämän jälkeen tekee mieli katsella jälleen kerran Doctor Whon neloskautta. Olen vuosien mittaan alkanut kovasti arvostaa Donnaa, aikuista ja itsepäistä naista Tohtorin seuralaisena. Hän on aito, arkinen ihminen, joka ei anna Tohtorin kuvitella itsestään liikoja.