Gary Russell (2008) The Twilight Streets.
Torchwood-kirjasarja, osa 6.
–

Torchwood-kirjasarjan kuudes osa tuo mukanaan Torchwood-tiimille vanhan tutun Bilis Mangerin. Manger liikkuu mystisesti ajasta toiseen tuosta vain, ja on siten ihan pikkuisen ärsyttävä ja kaikkivoipa tyyppi.
Gary Russellin kirjoittama The Twilight Streets sijoittuu Cardiffin laidalle, vanhalle asuinalueelle, jota kaupunki on uudistamassa. Bilis Manger järjestää avajaisten kunniaksi bileet.
- Juonipaljastuksia
“Eternal war, across the dimensions, yadda yadda yadda.” kuvailee Jack Harkness edessään olevaa ongelmaa. Ja juuri näin onkin: Bilis Manger tuo ikuisen hyvän ja pahan kamppailun keskelle järjestämiään katujuhlia.
Juoni on sekava ja kummallinen. On mustaa valoa ja valkoista valoa, eikä kukaan kerro, mitä ne ovat ja miksi. Mutta on ihan kauhean vaarallista päästää niitä taistelemaan keskenään.
Ja sitten niitä vangitaan puulaatikkoon ja kirjan sivuille ja Cardiffin läpi kulkevaan repeämään (rift). Kaikki on todella epätieteellistä (epä-Torchwood-tieteellistä), eikä mitään selitetä lukijalle.
Kiinnostavinta kirjassa ovat vilkaisut hubin arkistoihin. Muutama luku koostuu kokonaan Ianto Jonesin lukemista kansioista, joita hän arkiston uumenista penkoo esiin.
Toinen katsaus tehdään tulevaisuuteen. Tiimin jäsenet näkevät vaihtoehtoisen tulevaisuuden, jossa Torchwood on napannut maailmanvaltiaan roolin. Se sopii osalle, osalle ei.
- Juonipaljastus päättyy
Gary Russell kirjoittaa vähän laiskaa Torchwoodia. Keskustelu on löysää ja Jackin kaksimieliset vitsitkin tuntuvat päälleliimatuilta. Ihan kuin Jack ei olisi Jack, ellei tietyin sivuvälein päästäisi suustaan jotain seksiin liittyvää.
Kirjan Torchwood on muutenkin laiska. Esimerkiksi kun Toshiko Sato on kaapattu, Jack on ainut, jota asia näyttää lainkaan kiinnostavan. Muut heittävät huonoa vitsiä hubissa, kunnes Jack suorastaan huutaen pakottaa heidät toimimaan.
Kukaan ei koko kirjan aikana muutenkaan oikein tartu mihinkään, ja Jack kuljeskelee ärtyneenä komentelemassa ihmisiä toimintaan. Ja tottahan siinä nyt hermoja koetellaankin, kun tiimi vain flegmaattisena odottelee asioiden selviävän itsestään.
