George Mann – Kukakirja

George Mann (2014) Engines of War, 312 s.

–

Mitä tapahtui aikasodassa (the Great Time War)? Millainen oli dalekien ja time lordien taistelu, joka laajeni kaikkeen historiaan ja tulevaisuuten, kaikkien lajien ja planeettojen välille?

Russell T Davies vihjaa The Writer’s Talessa, että hän voisi kirjoittaa aikasodasta kirjan. Hän on miettinyt sodan tapahtumia mielessään varsin pitkälle.

Tätä kirjaa ei kuitenkaan ole tullut. Sen sijaan meillä on mahdollisuus tutustua sodan tapahtumiin George Mannin teoksessa Engines of War.

Siinä tv-sarjasta tuttu sota-Tohtori liikkuu Gallifreyssä ja sen lähiplaneetta Moldoxilla ja kohtaa Cinder-nimisen naisen, jonka hengen hän vahingossa pelastaa keskellä dalekien hyökkäystä. Kirja seuraileekin enimmäkseen Cinderin näkökulmaa sekä Tohtoriin että dalekeihin ja ajan herroihin laajemmin.

Juonipaljastuksia

Moldoxin ja Gallifreyn (ja monen muun) planeetan järjestelmässä on aika-avaruuden mutaatio, Tantaluksen silmä (Tantalus Eye). Se on aikapyörre, jonka valjastamista dalekit ovat yrittäneet iät ja ajat. Nyt ne ovat onnistumassa: dalekit ovat kehittäneet aseen, jolla voi poistaa vihollisia ajasta. Sen lisäksi niillä on kehitteillä ase, jolla voi pyyhkiä pois kokonaisia planeettoja.

Gallifreyssä ajan herrat, Rassilonin johdolla, kehittelevät omaa vastaiskuaan. He ovat päättäneet tuhota Tantaluksen silmän. Toimenpide tuhoaa samalla lähimpien planeettojen elämän kokonaan (kuten dalekit ja ihmiset Moldoxilta), mutta jättää Gallifreyn henkiin. Kun tämä selviää Tohtorille, hän päättää ratkaista tilanteen toisin.

Kirjassa tutkiskellaan sodan eettisiä ongelmia ja etsitään pahuuden rajaa. Ajan herrat osoittautuvat yhtä pahoiksi kuin dalekit, ja yhtä välinpitämättömiksi muiden kärsimyksestä. Tätä korostetaan esimerkiksi kohtauksella, jossa ajan herrat kiduttavat Cinderiä saadakseen tältä tarvitsemiaan tietoja. Time lordit myös tekevät kokeita elävillä lajitovereillaan ihan siinä missä dalekit tekevät säälimättömiä ihmiskokeita.

Doctor Whon historiaan viitataan useasti, ja paikoin en tiedä yhtään, mistä on kyse. “I’m a former President of Gallifrey”, sanoo Tohtori, ja jään miettimään, olenko koskaan ennen edes kuullut tällaisesta.

Erityisen mileenpainuvassa kohdassa Tohtori ja Cinder löytävät Gallifreystä time lord -pakolaisten asuinluolan. Nämä Rassilonin koe-eläiminä käyttämät henkilöt näkevät tulevaisuuteen. He ovat piirtäneet luolan seinälle kohtauksia Tohtorin elämästä, ja niistä on hauska bongailla tuttuja tapahtumia.

Tilanteen ratkaiseminen ei ole helppoa, eikä viattomilta uhreiltakaan vältytä. Tarina luokin pohjaa sille, miksi Tohtori on Day of the Doctor -jaksossa niin kyllästynyt kaikkeen, että päättää käyttää vahvoja aseita omaa kansaansa kohtaan.

Juonipaljastus päättyy

Nautin tarinasta ja sen viittauksista Tohtorin moniin elämiin. Pidin myös sota-Tohtorin persoonasta, jossa hyvin vakavan ja paljon kärsineen pinnan alta toisinaan pilkahtelee elämäniloa ja uteliaisuutta.

George Mann (2011) Paradox Lost.

–

Paradox Lost on niin tarttuva kirjan nimi, että se on suurin syy siihen, että hankin tämän teoksen. Kirjan ytimessä onkin aikaparadoksi: 11. Tohtori, Amy Pond ja Rory Williams saapuvat 2700-luvun Lontooseen, jossa on keksitty alkeellinen aikamatkustus. Ensimmäinen matka on tehty 1900-luvun alkuun, ja samalla on rikottu aikapyörre. Tätä kautta squall-nimiset otukset ovat päässeet aikapyörteestä maapallolle syömään ihmisten psyykkistä energiaa.

Squall kuvaillaan lepakkomaisiksi, siivekkäiksi ja harmaiksi olennoiksi, joten menee tovi ennen kuin tajuan, että kyse ei ole niistä lepakkomaisista olennoista, joita näemme tv-sarjan jaksossa Father’s Day. Siinähän Rose Tyler aiheuttaa aikaparadoksin, jota reaperit tulevat syömään pois.

Juonipaljastuksia

Squall on reapereita yksinkertaisempi olento. Se vain tappaa ihmisiä, ei syö koko todellisuutta. Sille on kuitenkin kehittynyt kiehtova parviäly; mitä useampi squall pääsee planeetalle, sitä älykkäämmiksi olennot muuttuvat. Tämä lisää kiireentuntua mukavasti koko kirjaan.

Tarinan alussa Tohtori seuralaisineen kohtaa 2700-luvulla androidin, joka kertoo tapahtumista vuonna 1916. Se on odotellut Tohtoria kaikki nämä vuosisadat pelastaakseen menneisyyden. Tohtori lähtee heti Tardiksella vuoteen 1916 ja jättää Amyn ja Roryn 2700-luvulle selvittämään tilannetta.

Muutamien käänteiden myötä Amy ja Rory päätyvät käyttämään vastakeksittyä aikakonetta ja seuraamaan Tohtoria 1900-luvun alkuun. Syntyy paradoksi: juuri tämä on se ihmiskunnan ensimmäinen aikamatka, jonka kautta koko ongelma alun perin syntyy.

Kirjassa on mahtavia sivuhenkilöitä, joiden eloonjäämisestä olin lukiessani aidosti huolissani. Squall on aika yksiviivaista porukkaa, jonka ainoa tavoite on syödä ihmismieliä, mutta joskus monomaaninen vihollinen on uhkaavin kaikista. Se ei tuhlaa aikaa strategioihin vaan käy tauotta päälle.

Juonipaljastus päättyy

Kirjassa on kuvattu hyvin tilaa ja kaupungin muuttumista. Kun samat henkilöt kulkevat Lontoossa lähes tuhannen vuoden aikaerolla, muutos on konkreettista ja välitöntä.

Kirja on myös ripoteltu täyteen viittauksia tv-sarjan tapahtumiin. Jos näitä ei tunnista, se ei haittaa juonen seuraamista, mutta on hauskaa, että Tohtorin menneisyys on läsnä. Tämä ei ole kokonaan irrallinen tarina, kuten Tohtori-kirjat usein ovat. Sen sijaan Tohtori heittää esimerkiksi tällaisia juttuja:

“The rift is too big. It’s a whopping great hole in the fabric of the universe. So big you could get a double decker bus through it.” – – “Actually, I’ve done that before. Not a pleasant experience.”

Kirjan näkökulmahenkilöt ovat professori Angelchrist 1900-luvun alussa ja Rory nykyhetkessä. Angelchristille kaikki on uutta, ja hänen kauttaan lukijakin saa kokea asioita uusina. Se, miten professori näkee Tohtorin, esimerkiksi, on riemastuttavaa ja samaistuttavaa.

Tag: George Mann

Engines of War (George Mann)

Paradox Lost (George Mann)