Lontoo – Kukakirja

Technophobia (Matt Fittion)

Matt Fittion (2017) Technophobia. Full Cast Audio Drama. Big Finish Productions.

–

Donna Noblella on tylsää. Tohtori on saapunut maapallolle (Donnan lähitulevaisuuteen) viettääkseen päivän Lontoon teknologiamuseossa. Yhtäkkiä teknologia alkaa pelottaa museovieraita. Niin hissit kuin tietokoneetkin – kaikki kauhistuttaa.

Pian selviää, että sama tapahtuu koko maailmassa: ihmiskunta kokee kaiken teknologian epäluonnollisena ja kauhistuttavana. Lopulta unohtuu yksinkertaisinkin, kynät, ovet ja niin edelleen. Ihmiset tyhmenevät, mutta miksi?

Juonipaljastuksia

“We are the Koggnossenti. You know nothing.” Näin alkaa koggnossentin maailmanvalloitus. Laji on saapunut maapallolle mukanaan laite, jolla ihmiskunta tyhmenee. Tai oikeastaan ei ihan koko ihmiskunta, sillä säde vaikuttaa vain vähän yli 99 prosenttiin ihmisistä.

Tohtori huomaa ensin ääniruuvimeisselinsä lakanneen toimimasta. Sitten Tardis hylkii häntä. Vika ei löydy laitteista vaan Tohtorista, johon säde vaikuttaa siinä missä ihmisiinkin.

Donna kohtaa veturinkuljettajan, joka vaikuttaa säilyttäneen järkensä. Samaan aikaan kun Donna itse unohtaa vähitellen kaiken, hän, Tohtori ja tämä ainoa älykkäänä pysynyt ihminen onnistuvat juonimaan, miten koggnossentin laitteen säde käännetään vaikuttamaan heihin itseensä. Syntyy pienoinen räjähdys, kun tyhmentynyt laji yrittää poistua planeetalta yliulottuvuuksisella aluksellaan.

Juonipaljastus päättyy

Lähelle nykyaikaa sijoittuvat tarinat kiehtovat minua aina. Tässä kuunnelmassa erityisen mukavaa on se, ettei teknologia ole hirviö, vaan ihmiset vain unohtavat keksintönsä. Miten luonnottomalta arkemme vaikuttaakaan, kun regressoidumme ihmisiksi, jotka eivät ole elämämme täyttävistä laitteista kuulleetkaan.

Seikkailu on tiivis ja selkeä ja etenee reippaasti. Se on mukavaa ja viihdyttävää kuunneltavaa.

Winner Takes All (Jacqueline Rayner)

Jacqueline Rayner (2005) Winner Takes All, 245 s.

–

Heti ensimmäisellä sivulla tiedän, että tästä tulee mahtava lukukokemus. Jacqueline Rayner on kirjoittanut elävän Rose Tylerin, joka yrittää olla ihan mahtavan rohkea ja reipas 9. Tohtorin uusi seuralainen samaan aikaan, kun vähän kaipaa kotiin.

Ja kotiinhan Rose päätyy, kun hänen äitinsä Jackie kertoo voittaneensa arpajaisissa. Onko äiti nyt miljonääri?

* Juonipaljastuksia

Lontoossa selviää monimutkainen kuvio. Eri kaupat jakavat kaikille asiakkailleen arpoja, joista voi voittaa joko pelikonsolin tai matkan. Pelikonsoleissa on yksi ainoa peli, jossa yritetään valloittaa suurilta rukoilijasirkoilta näyttävien mantodean-alienien tukikohta. Pelin hyvikset ovat piikkisian oloisia quevvileita.

Mickey Smith on tosi hyvä pelaamaan tätä peliä, mutta kun Tohtori kokeilee onneaan, hän on tietenkin ihan omaa luokkaansa. Ja niinpä hänet ja Mickey kaapataan suoraan quevvilien päämajaan, jossa koko viheliäinen juoni paljastuu.

Matkan voittaneista ihmisistä on tehty eläviä pelinappuloita Toop-planeetan sodassa, jossa quevvilit yrittävät päästä sisään mantodean-sirkkojen tukikohtaan. Sodasta innostuneena lajina ihmiset on valittu ohjaamaan näitä eläviä nappuloita pelikonsolien välityksellä. Kukaan ei vain tiedä, että pelissä kuolee oikeita ihmisiä – ja jos tietää, ei välitä. Syntyy esimerkiksi sellainennkin bisnes, jossa myydään matkalippuja eräänlaisena palkkamurhaajapalveluna. Haluatko eroon vaimostasi? Osta tästä matka, jolta hän ei palaa.

Tarinassa on paljon pelaamista ja paljon kuolemaa. Väkivaltapelin suhde oikeaan väkivaltaan ja kuolemiseen on mielenkiintoinen, eikä liian moralistisesti kerrottu. Hienon symbolista on myös se, että Rose joutuu itse pelinappulaksi, jota Tohtori ohjailee pelikoneellaan. Rose ajautuu pohtimaan, onko hän oikeastaan koko elämässään suostunut mukisematta tekemään kaiken, mitä Tohtori häneltä pyytää.

Ainoana vähän turhan siirappisena sivujuonena on 12-vuotias poika, joka ensin vihaa äitiään, sitten menettää äitinsä pelissä, ja lopulta saa tämän takaisin. Että vasta menettäessään huomaa, mitä arvostaa, todellako.

* Juonipaljastus päättyy

Kirja on tosi hauska, ja Tohtorin ja Rosen sanailu on tuttua ja kotoisaa. Kiihkeästi etenevän juonen ohessa käsitellään monenlaisia ihmissuhteisiin liittyviä kysymyksiä, kuten miten tuntea myötätuntoa, kun näkee syvästi vihaamansa ihmisen viimein kärsivän. Rosen ja Tohtorin melko alussa olevaa suhdetta ja siinä vaikuttavia voimasuhteita kuvataan hienosti.

Doctor Who: A Tale of Two Time Lords

Doctor Who: A Tale of Two Time Lords (2020) Jody Houser, Roberta Ingranata, Enrica Eren Angiolini.

–

Sarjakuvaa! Jee!

Tässä tänä vuonna ilmestyneessä Doctor Who -sarjakuvassa 13. ja 10. Tohtori tapaavat. Ja mikä olisikaan kutkuttavampi linkki tv-sarjaan kuin kolmoskauden jakso Blink, jossa Weeping Angel -alienit kohdataan ensimmäisen kerran.

Juonipaljastuksia

10. Tohtori ja Martha Jones ovat jumissa 1960-luvulla. Enkelit viskasivat heidät ajassa taaksepäin, ja Tardis jäi 2000-luvulle. Nyt Martha käy töissä vaatekaupassa ja Tohtori rakentelee kummallisia laitteitaan, joilla havaita muutoksia aikavirroissa.

13. Tohtori on viemässä porukkaansa Woodstockiin, mutta päätyy Lontooseen. Nopeasti hän tajuaa olevansa siellä nyt kahtena henkilönä – mutta miksi Tardis toi hänet samaan aikaan ja paikkaan, jossa hänen yksi versionsa jo on?

Tarina kuvaa mukavasti Tohtorin ja tämän seuralaisten suhdetta. 13. Tohtori pääsee ikään kuin ulkopuolisena katsomaan Marthaa ja tämän tunteita 10. Tohtoria kohtaan. Samaan aikaan 10. Tohtori joutuu luottamaan seuralaisiin, joita ei ole koskaan ennen tavannut.

Lontoosta löytyy enkeleiden lisäksi muitakin uhkia (ikään kuin enkeleissä ei olisi tarpeeksi!) Aika tietenkin vääristyy ja paradoksit uhkaavat, mutta yhteistyöllä tilanne selvitetään kunnialla.

Juonipaljastus päättyy

Sarjakuva on hyvä ja laadukkaasti tehty seikkailu, jonka kanssa on mukava käpertyä sohvalle torjumaan vuoden pimeintä aikaa. Huumoriakin löytyy, ja tuttujen Tohtorien kohtaaminen saa toivomaan, että he kohtaavat joskus myös ruudulla. Tätä olisin jaksanut lukea enemmänkin.

Wednesdays for Beginners (James Goss)

James Goss (2017) Wednesdays for Beginners. Kuunnelma.

The Lives of Captain Jack, Big Finish Productions.

–

Wednesdays for Beginners on toinen osa Jack Harknessin elämään sijoittuvasta The Lives of Captain Jack -kuunnelmasarjasta. Tässä osassa Jack tapaa Jackie Tylerin, joka asuu yksin (ja potee yksinäisyyttä) nyt, kun Rose kiertelee universumia Tohtorin kanssa.

Juonipaljastuksia

Kuunnelman alussa Jackie huomaa, että naapurustoon on muuttanut komea mies. Mies tuntuu vieläpä seurailevan Jackietä kaikkialle, joten tässähän voisi olla mahdollisuus vaikka mihin.

Nopeasti kuitenkin tapahtuu kauheita. Koko asuinkortteli peittyy paksuun sumuun, ihmiset katoavat, ja kortteli jää vangiksi jonkinlaiseen kuplaan irti muusta maailmasta. Vain se komea mies (tietenkin Captain Jack) ja Jackie jäävät sumun mukana saapuneiden vieraiden olentojen armoille.

Kuunnelma on enemmän komediaa kuin draamaa. Se koostuu erilaisista yrityksistä voittaa sumuolennot. Yhdessä vaiheessa Jack ja Jackie saadaan jopa laulamaan yhteislauluja.

Ratkaisu on kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Sumuolennot eivät nimittäin ole lainkaan kiinnostuneita Jackista tai Jackiestä vaan yrittävät ajaa heidät niin nurkkaan, että he kutsuvat Tohtorin paikalle. Ansa on viritetty, miten Tohtorin käy?

Juonipaljastus päättyy

Kuunnelma on kevyt ja humoristinen. Se on monin paikoin toteutettu Jackie Tylerin puheena itselleen tai puheluina ystävilleen (joista kuullaan vain Jackien osuus). Tuntuu vähän hassulta, että aikuinen ihminen selittää koko ajan ääneen, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Ymmärrän, että kuuntelijalle pitää kertoa kaikesta, mitä Jackie kokee, mutta toivoisin siihen vähän monipuolisempia keinoja.

Jack Harkness ja Jackie Tyler sopivat hahmoina hyvin yhteen. Heidän kommunikaationsa on luontevaa ja iloista. Vaikka kuunnelma on paikoin tunnelmaltaan ärsyttävänkin kevyt, paikoin se saa oikeasti naurahtamaan ääneen.

Magic of the Angels (Jacqueline Rayner)

Jacqueline Rayner (2012) Magic of the Angels, 110 s.

–

“The angel moved…” Amy whispered.

“Oh yes,” replied the Doctor grimly. “The angel moved.”

Doctor Who -kirjoista on julkaistu myös lyhyiden kirjojen Quick Reads -sarja. Nopealukuisten miniromaanien sivumäärä on aina noin sata, ja fontti on sen verran suurta, että kirjan lukee suunnilleen yhdeltä istumalta.

Olen suuri weeping angelien fani (en ole muuten koskaan katsonut, miten näiden alienien nimi on suomennettu tv-sarjassa). Olen yrittänyt kerätä itselleni kaikki ne kirjat, joissa Tohtori kohtaa enkelit. Nopealukuisten sarjastakin löytyy yksi tällainen: Magic of the Angels.

Juonipaljastuksia

11. Tohtori viettää Amyn ja Roryn kanssa lomaa Lontoossa. Tohtori osoittelee kaupungin maamerkkejä ja kertoilee, mitä on missäkin niistä tehnyt. Lomalaisten tie vie taikurin esitykseen, jossa taiotaan tyttöjä kadoksiin. Tohtori seuralaisineen tunnistaa enkelipatsaan, joka on osa esitystä. Weeping angelhan se siinä lähettelee tyttöjä menneisyyteen, ja taikuri saa esityksestään mainetta ja kunniaa.

Lyhyeen tarinaan mahtuu huomattavan paljon. Rory törmää kahteen vanhaan naiseen, jotka muistavat unenkaltaisesti ilmestyneensä tyhjästä vuoteen 1945. Nämä ovat niitä tyttöjä, joita nykypäivästä lähetellään menneeseen elämään elämänsä loppuun siellä.

Tohtori ja Amy esiintyvät taikureina päästäkseen teatterin takahuoneeseen. Sieltä löytyy enkeli, joka on vähällä heittää myös Tohtorin vuoteen 1945.

Amy kaappaa illan esitykseen valmistautuneen tytön ja lähtee itse tämän sijasta lavalle. Juuri kun Amy olisi joutumassa enkelin kynsiin, tapahtuu viimehetken käänne.

Juonipaljastus päättyy

Enkelit eivät enää koskaan ole yhtä pelottavia kuin esiintyessään ensimmäisen kerran Doctor Who -jaksossa Blink. Siitä huolimatta niiden parissa on aina kutkuttavaa. Niille voi kirjoittaa mitä kieroimpia aikaan liittyviä juonia, ja niin nytkin – Jacqueline Rayner on asettanut kahdessa iässä elävät tytöt/mummot odottamattomiin tilanteisiin. Koska tapahtumat kiertävät kehää, Tohtori päätyy jopa aloittamaan koko ketjun auttaessaan mummoja nykyhetkessä.

Kirjassa on sopivasti kevyttä huumoria. Erityisesti fanitan Tohtorin kiertoajelua, jolla hän kertoo, miltä Lontoo hänen silmissään näyttää. Alieneja siellä, vankina istumista tuolla. Rento, menneisyydestään rupatteleva Tohtori olisi parasta seuraa mille tahansa lomalle.

Fallout (David Llewellyn)

David Llewellyn (2012) Fallout. Torchwood Tales. Read by Tom Price.

–

Torchwood-maailman sympaattisinta poliisia, Andy Davidsonia, näyttelevä Tom Price on lukenut Fallout-äänikirjan. Lukijat onkin usein valittu vähän sen mukaan, kuka hahmoista tarinassa on etualalla, ja Fallout on kokonaan Andyn käsissä.

Juonipaljastuksia

Torchwood on kuollut ja hubi on räjäytetty. Siitä huolimatta (ja vähän sen takiakin) alienien rellestys Cardiffissa jatkuu. Joten, kun Andy Davidson löytää rikospaikalta viitteitä ulkoavaruudellisesta teknologiasta, mitä hän voi tehdä? Hän soittaa Gwen Cooperille Yhdysvaltoihin, muttei saa juurikaan apua. Kenelle minä nyt voin soittaa, kun Torchwoodia ei ole? hän kysyy. “There’s nobody you can call”, Gwen vastaa.

Davidson tapaa murhapaikalta hengissä selviytyneen Yasmin Khanin. Kyllä, tämän hahmon nimi on oikeasti Yasmin Khan. Samannimisestä naisesta tulee 13. Tohtorin seuralainen vuonna 2018 – sattumaako?

Kyseessä on joka tapauksessa eri Yasmin, koska tällä Yasminilla on veli. Veli nyt vain sattuu olemaan muodonmuuttaja-alien, jolla on virus, joka voi tuhota kaiken hiileen pohjautuvan elämän.

Andy ja Yasmin päätyvät sekä pakenemaan että seuraamaan murhaaja-alienia ja tämän kelkkaan hypännyttä, venäläisen Torchwood-vastineen agenttia. Lopputaistelu käydään miekoin Lontoossa, National Galleryssä. Ihanaa, vaikkakin museoesineille vähän tuhoisaa touhua.

Juonipaljastus päättyy

Tom Price on mukavaääninen lukija. Aluksi hänen puhetapansa tuo mieleen Andyn kertoilemassa juttua kavereilleen, mutta tarinan edetessä Andy unohtuu. Price on monipuolinen äänenkäyttäjä ja tuntuu tosiaan kertovan juttua enemmän kuin lukevan kirjaa ääneen. Miellyttävää.

David Llewellynin kirjoittamaa tarinaa kuuntelee mielellään. Erityiskiitos kiinnostavista sivuhahmoista – venäläinen agentti etunenässä. Hänen kauttaan päästään sopivasti piikittelemään Torchwoodin epäammatillisia toimintamalleja, joiden suoraa seurausta osa tästäkin sopasta on.