Mark Morris – Kukakirja

Forever Autumn (Mark Morris)

Mark Morris (2007) Forever Autumn, 244 s.

–

Forever Autumn on maapallolle suunnilleen nykyhetkeen sijoittuva halloween-kauhuseikkailu. Se alkaa, kun pienehkössä kaupungissa asuva poikaporukka kaivaa maasta kovasti velhon taikakirjalta näyttävän, vanhan opuksen. Kirja herää henkiin ja sen mukana herää luurankomaisia, suuripäisiä olentoja. Kylässä valmistellaan halloween-juhlia ja pukeudutaan pelottaviin asuihin, mutta kaikkien mörköjen sisäpuolella ei olekaan hyväntahtoisia säikyttelijöitä.

Paikalle saapuvat 10. Tohtori ja Marha Jones. Heitä huolettaa erityisesti vihreä usva, joka tunkeutuu kaupungissa aivan kaikkialle.

Juonipaljastuksia

Kirjassa on kylän verran väkeä, jonka edesottamuksia seurataan, joten lukijan täytyy pysytellä skarppina, missä milloinkin mennään. Joka puolella alkaa tapahtua kauheita: joku näkee tikkumaisen olennon katoavan maan alle, toisaalla halloween-juhliin tarkoitettu pelleasu alkaa pelotella naamioasuliikkeen omistajaa. Kylän erikoisen vanhuksen (jota voisi pitää noitanakin) kissat sekoavat ja hyökkäävät ihmisten kimppuun. Ja sitten on se vihreä usva, joka tarpeen mukaan kätkee ja paljastaa asioita.

Tohtori on aluksi aika hukassa, eikä ymmärrä, mistä kaikessa on kyse. Tapahtuu niin paljon, että aikaa menee edestakaiseen juoksenteluun. Kirjoittajan tapa hyppiä siirtymien yli tuntuu aluksi myös vähän sekavalta, kunnes siihen vain tottuu; ai, äsken oltiin toisella puolella kylää ja nyt, ilman selitystä, ollaankin täällä.

Sitten Tohtorilla välähtää: tämä on Hervoken! Kyseessä on ikivanha kansa, joka on jäänyt maan alle odottamaan, että saisi virtaa alukselleen. Virtaa saadaan kyläläisistä: ensin pelottelemalla heitä ja sitten käyttämällä heidät polttoaineena.

Hervoken-kansa on todella kiehtovasti kuvattu. Erityisesti alieneiden kommunikaatio, joka tapahtuu äänteillä, eleilä ja tanssimaisilla liikkeillä, on kauniin vierasta ja outoa.

Kirja onnistuu olemaan pelottava, varsinkin alkupuolella, kun lukija ei vielä tiedä, mistä kaikessa on kyse. Jännite kuitenkin herpoaa loppua kohden, koska on niin selvää, että Tohtori hoitaa homman kotiin. Kuten hoitaakin. Aika helposti.

Juonipaljastus päättyy

Olen nykyään aika nirso kirjoitetuille Tohtoreille, sillä kaipaan hahmoon aitoutta. Ei riitä, että kirjoittaja lisää muutaman sloganin muuten persoonattomaan puheeseen. Tässä kirjassa Tohtorin hahmo on toimiva ja puhuu aidon tohtorimaisesti, mutta jää siitä huolimatta vähän pinnalliseksi. Pitkille pohdinnoille ei ole aikaa, vaan enimmäkseen juostaan ja touhutaan.

Marthan pohdinnat aikamatkailusta sen sijaan ilahduttavat. Kun hän huomaa olevansa nykyajassa, hän ajattelee soittaa siskolleen – vaan mistä hän tietää, onko hän itse parhaillaan jossakin siskonsa kanssa? Tai heittääkö hänen ajatuksena ‘nykyajasta’ vuodella/parilla, mikä tekisi puhelusta tosi omituisen? Aikamatkailija on lopulta aika yksin.

Toinen pluspiste tulee siitä, että Marthaan ja Tohtoriin suhtaudutaan kirjassa asiaankuluvan epäluuloisesti. Jos lapsi alkaa yhtäkkiä hengata parin ventovieraan aikuisen kanssa ja puhua omituisia, aika harva vanhempi toivottaa nämä vieraat aikuiset tervetulleiksi lapsensa elämään. Kaksikko saa välillä tehdä ihan työtä saadakseen ihmisten luottamuksen ja päästäkseen selvittämään nopeasti uhkaavaksi muuttunutta tilannetta.

Bay of the Dead (Mark Morris)

Mark Morris (2009) Bay of the Dead, 238 s.

–

Bay of the Dead kertoo yhden cardiffilaisen yön tarinan. Meidät johdatellaan juoneen kertomalla erilaisista yön kulkijoista; pari naista on lähdössä baariin, opiskelijaporukka varastaa yhden sukulaisen veneen ja lähtee humalaiselle ajelulle. Kaikki he kohtaavat kuolemansa, kun zombit valtaavat Cardiffin.

Kyllä, zombit. Edes Torchwood ei halua myöntää sitä todeksi, mutta kaupunki on hyvin kliseisten, kauhuelokuvista tuttujen elävien kuolleiden vallassa. Ja ne syövät ihmisiä.

Kirja käyttää hyväkseen kauhukuvastoa. Sen lisäksi tarinassa on paljon verta ja suolenpätkiä.

Juonipaljastuksia

Gwen Cooper viettää koti-iltaa Rhys Williamsin kanssa, kun zombit keskeyttävät heidät. Seuraa kilpajuoksu halki kaupungin, kun Gwen ja Rhys yrittävät selvitä hengissä hubiin kohtaamaan muun Torchwoodin.

Jack Harkness on innoissaan. Ianto Jones ei niinkään. Alienit ovat asia erikseen, mutta että zombeja?

Myös Andy Davidson on mukana yön tapahtumissa. Hänen työparinsa joutuu zombin hyökkäyksen kohteeksi, saa puremia ja muuttuu itsekin väkivaltaiseksi. Andy linnoittautuu kotiinsa erään kadulta pelastamansa naisen kanssa.

Menee todella kauan ennen kuin kukaan oikeastaan saa kiinni siitä, mitä tapahtuu. Elävien kuolleiden vyöry on nopea, ja Torchwoodin tiimi on nykyään vain kolmihenkinen.

Yhtäaikaisten tapahtumien vauhtia kuvaa se, että kirjassa päästään lähes puoliväliin ennen kuin tarina tiivistyy Torchwoodin ympärille. Siihen asti seurataan enemmän siviilien kamppailua zombitulvaa vastaan.

Kirjassa on paljon väkivaltaa, mutta myös keventäviä kohtauksia. Yhdessä kamppailussa Jack lyö päänsä ja menettää tajuntansa. Herättyään hän on häpeissään – hän ei kuollut kunniakkaasti vaan pyörtyi! – ja joutuu kärsimään tappelun tuottamat kolotukset kuten normaali ihminen (koska ei yhtäkkiä herääkään kuolleista täysin parantuneena).

Torchwood yrittää koota rivejään kaupungissa, jossa liikkuminen on hengenvaarallista. Ianto auttaa erästä naista ohimennen synnytyksessä, kun naisen puoliso muuttuu zombiksi kesken sairaalareissun. Lopulta Rhys pelastaa koko porukan pyytämällä palveluksia tutulta helikopterilentäjältä.

Tarinan keskushenkilönä on sairaalassa potilaana oleva mies, joka katseli paljon zombielokuvia ennen kuin kuin joutui koomaan. Hänessä asuu Leet, dellacoi-sukuisten alienien lapsi, joka on käyttänyt miehen mielikuvitusta luodakseen itselleen suojelijoiden armeijan.

Juonipaljastus päättyy

Muutamaan yön tuntiin sijoittuva tarina on riemukasta luettavaa. Tapahtumien vauhti luo hyvän kuvan siitä, miten kaoottisessa ympäristössä Torchwood yrittää toimia. Päätöksiä pitäisi tehdä ennen kuin edes tiedetään, mitä ja missä mittakaavassa oikeastaan tapahtuu.

Myös vaaran tunne on aito. Vaikken ole mikään zombien ystävä, pidin sekä tarinasta että siitä, miten kaikelle löytyi lopulta (torchwoodilaisittain) uskottava selitys.

Mr Invincible (Mark Morris)

Mark Morris (2012) Mr Invincible. Torchwood Tales. Read by Tom Price.

–

Mr Invincible -äänikirja on suoraa jatkoa Torchwood Talesin edelliselle äänikirjalle, Red Skiesille. Red Skiesin päätarinan sivujuonena Jack Harkness saa näynomaisia välähdyksiä omasta menneisyydestään. Yhdessä näistä Gwen Cooper kuolee.

Juonipaljastuksia.

Harkness marssii Cardiffin poliisilaitokselle, ja tapaa Andy Davidsonin. Käy ilmi, ettei Gwen olekaan kuollut – vielä. Jack kuitenkin uskoo näkyynsä, ja lähtee selvittämään, miten voisi estää ennustuksen toteutumisen.

Andyllä on Jackille yksi johtolanka: cardiffilainen perheenisä on muuttunut kuolemattomaksi ja toimii nyt kaupungin yksityisenä supersankarina. Pikku hiljaa kaupunki alkaa kärsiä myös aikavääristymistä, joiden seurauksena osa ihmisistä ikääntyy hallitsemattomasti, ja muutama aikuinen muuttuu taaperoksi.

Jack selvittelee omituisten tapahtumien kulkua ja jutun päätekijäksi osoittautuu parheenisä-supersankarin teinitytär. Tyttö ei olekaan niin inhimillinen kuin on kuviteltu. Kaiken muun keskellä Jack pystyy myös ihan äkkiseltään estämään Gwenin kuoleman.

Juonipaljastus päättyy

Andyä näyttelevää Tom Pricea on hauska kuunnella. Hän lukee äänikirjan aivan eri ihmisenä, ja esittää vain Andyn vuorosanat tutulla, andymäisellä äänellä. Jouduin jopa tarkistamaan levynkannesta, että kyllä, Tom Price tämä lukija oikeasti on.

Mr Invincible on vähemmän toiminnantäyteinen kuin Torchwood-tarinat yleensä. Nyt puhutaan, selvitellään, kysellään ja päätellään. Tämä on mukavaa vaihtelua normaaliin juoksemiseen ja ammuskeluun. Lopulta Jack Harkness joutuukin turvautumaan enemmän charmiinsa kuin aseisiin tai nopeaan reaktiokykyyn.