Jacqueline Rayner (2005) Winner Takes All, 245 s.
–
Heti ensimmäisellä sivulla tiedän, että tästä tulee mahtava lukukokemus. Jacqueline Rayner on kirjoittanut elävän Rose Tylerin, joka yrittää olla ihan mahtavan rohkea ja reipas 9. Tohtorin uusi seuralainen samaan aikaan, kun vähän kaipaa kotiin.
Ja kotiinhan Rose päätyy, kun hänen äitinsä Jackie kertoo voittaneensa arpajaisissa. Onko äiti nyt miljonääri?
* Juonipaljastuksia
Lontoossa selviää monimutkainen kuvio. Eri kaupat jakavat kaikille asiakkailleen arpoja, joista voi voittaa joko pelikonsolin tai matkan. Pelikonsoleissa on yksi ainoa peli, jossa yritetään valloittaa suurilta rukoilijasirkoilta näyttävien mantodean-alienien tukikohta. Pelin hyvikset ovat piikkisian oloisia quevvileita.
Mickey Smith on tosi hyvä pelaamaan tätä peliä, mutta kun Tohtori kokeilee onneaan, hän on tietenkin ihan omaa luokkaansa. Ja niinpä hänet ja Mickey kaapataan suoraan quevvilien päämajaan, jossa koko viheliäinen juoni paljastuu.
Matkan voittaneista ihmisistä on tehty eläviä pelinappuloita Toop-planeetan sodassa, jossa quevvilit yrittävät päästä sisään mantodean-sirkkojen tukikohtaan. Sodasta innostuneena lajina ihmiset on valittu ohjaamaan näitä eläviä nappuloita pelikonsolien välityksellä. Kukaan ei vain tiedä, että pelissä kuolee oikeita ihmisiä – ja jos tietää, ei välitä. Syntyy esimerkiksi sellainennkin bisnes, jossa myydään matkalippuja eräänlaisena palkkamurhaajapalveluna. Haluatko eroon vaimostasi? Osta tästä matka, jolta hän ei palaa.
Tarinassa on paljon pelaamista ja paljon kuolemaa. Väkivaltapelin suhde oikeaan väkivaltaan ja kuolemiseen on mielenkiintoinen, eikä liian moralistisesti kerrottu. Hienon symbolista on myös se, että Rose joutuu itse pelinappulaksi, jota Tohtori ohjailee pelikoneellaan. Rose ajautuu pohtimaan, onko hän oikeastaan koko elämässään suostunut mukisematta tekemään kaiken, mitä Tohtori häneltä pyytää.
Ainoana vähän turhan siirappisena sivujuonena on 12-vuotias poika, joka ensin vihaa äitiään, sitten menettää äitinsä pelissä, ja lopulta saa tämän takaisin. Että vasta menettäessään huomaa, mitä arvostaa, todellako.
* Juonipaljastus päättyy
Kirja on tosi hauska, ja Tohtorin ja Rosen sanailu on tuttua ja kotoisaa. Kiihkeästi etenevän juonen ohessa käsitellään monenlaisia ihmissuhteisiin liittyviä kysymyksiä, kuten miten tuntea myötätuntoa, kun näkee syvästi vihaamansa ihmisen viimein kärsivän. Rosen ja Tohtorin melko alussa olevaa suhdetta ja siinä vaikuttavia voimasuhteita kuvataan hienosti.
Kukakirja 