The Dead Line (Phil Ford)

Phil Ford (2009) The Dead Line. BBC Radio 4, kuunnelma.

Kuvakaappaus BBC:n sivulta.

Ennen kuin Torchwood siirtyi Big Finish Productionsille, myös BBC teki muutamia Torchwood-radiokuunnelmia. The Dead Line sai ensi-iltansa radiossa vuonna 2009, vähän ennen Torchwoodin kolmannen kauden alkamista televisiossa.

The Dead Linessa esiintyy koko toisen kauden jälkeen elossa oleva tiimi, eli Jack Harkness, Ianto Jones ja Gwen Cooper. Myös Rhys Williams pääsee mukaan toimintaan.

  • Juonipaljastuksia

Tarinan alkaessa Jack on jonkinlaisessa syvässä transsissa sairaalassa. Samassa tilassa on muutamia muitakin, eikä lääkäreillä ole mitään käsitystä, mikä potilaita vaivaa. Ianto soittaa Jackin 1970-luvun aikaiselle tyttöystävälle, joka on nyt huippuneurologi. Hän tulee auttamaan Torchwoodia Jackin tilanteen selvittelyssä.

Takaumassa meille kerrotaan, kuinka Jack päätyi transsiin.

Cardiffissa on alkanut kummallinen puhelinsoittojen sarja, joka ajaa ihmisiä koomankaltaiseen tilaan. Kun henkilö vastaa puheluun, hän kaatuu saman tien maahan, eikä häneen enää sen jälkeen saada kontaktia. Aluksi soittoja tulee vain lankapuhelimiin, mutta lopulta niitä tulee myös mobiiliverkossa.

Torchwood saa selville numeron, josta soitot tulevat. Jack soittaa numeroon ja hups, kaatuu maahan tiedottomana.

Kun Ianto pysyttelee Jackin rinnalla sairaalassa, Gwen ja hätiin saapuva Rhys alkavat selvitellä puhelujen mysteeriä. He käyvät rakennuksessa, jonka vanhasta, 1970-luvulla käytössä olleesta numerosta soitot saapuvat. Talo on hylätty, mutta sen omistava yritys on yhä olemassa. Gwen ja Rhys matkustavat tapaamaan firman pomoa, ja lopulta tie vie heidät yrityksen omistamaan hoitokotiin, jossa on hoidettu näitä transsipotilaita 1970-luvulta asti.

Kaikki sai alkunsa, kun firman nyt jo hylkäämään taloon Cardiffissa iski salama. Sen jälkeen puhelin alkoi soida, ja ihmiset putoilivat maahan.

Tällä välin Ianto ja neurologivieras ovat selvittäneet, että transsissa olevat ihmiset toimivat eräänlaisena verkostona, joka vahvistaa puhelujen signaalia. Lopulta kaikki Cardiffin puhelimet soivat yhtä aikaa.

Ianto kehittelee tietokoneviruksen, jonka hän saa ajetuksi puhelinverkkoon. Asiat alkavat sen jälkeen ratketa nopeassa tahdissa.

  • Juonipaljastus päättyy

Hassua, miten vanhalta kymmenisen vuotta sitten tehty Torchwood kuulostaa! Big Finish Productionsin kuunnelmien toimintaan, menoon ja räiskeeseen tottuneelle tämä on hauska aikamatka.

The Dead Line on tehty tilanteessa, jossa tv-sarjaakin on edelleen kuvattu, ja tekijät ovat voineet luottaa sarjan maailman olemassaoloon kuuntelijoiden mielessä. BBC:n toteuttama kuunnelma tuntuu hitaalta ja näyttelijätkin paikoin jotenkin innottomilta.

Tarina on aika selkeä ja tiivis, koska kuunnelma on alle 45 minuutin mittainen. Se palauttaa kuitenkin hyvin mieleen ihmisten välisiä suhteita, erityisesti Ianton ja Jackin epäsuhtaista rakkaustarinaa. Vähän omituiselta tuntuu, ettei vastikään kuolleisiin tiimin jäseniin viitata mitenkään.

Skypoint (Phil Ford)

Phil Ford (2008) Skypoint, 250 s.

Torchwood-kirjasarjan Skypoint on ehdottomasti yksi suosikeistani. Kirja on niin elävä, niin tosi.

Mietin lukiessani toistuvasti, mistä se elävyyden tunne tulee. Miksi toisen kirjoittajan käsissä tutut hahmot muuttuvat elottomiksi kiiltokuviksi, ja toinen saa heidät paperille täydellisinä, kolmiulotteisina ihmisinä? Miksi toinen kirjoittaja saa uskomattomimmankin alien-kohtaamisen tuntumaan täysin uskottavalta, ja toisen tekstistä jää epäilyksen siemen?

Phil Ford osaa annostella tietoa sopivasti. Hänelle hahmoilla on historia – he eivät ole olemassa vain kulkeakseen tämänkertaisen seikkailun läpi.

Ford esimerkiksi kertoo Toshiko Saton kärsivän lievästä ahtaanpaikankammosta, sillä hän vietti (kuten tv-sarjassa näimme) aikaa UNITin betonisellissä. Ja kun Ianto Jones on kuolla, hänen mielessään risteilee kaoottisesti monenlaisia ajatuksia. Hän ajattelee Jack Harknessia, hän miettii, onko kuoleminen sellaista kuin Owen Harper kertoi sen olevan. Hänen mielessään käy, jääkö hänen ruumiinsa sellaiseen kuntoon, että siihen voisi käyttää henkiinherättävää rautakäsinettä. Ja: “He kind of wished he’d had time for one more cup of coffee.”

Fordin kanssa tuntuu siis siltä, että Torchwoodin tiimiläiset ovat kokonaisia ja ehjiä olentoja. Se on tosi hyvä perusta tarinalle.

  • Juonipaljastuksia

Gwen Cooper ja Rhys Williams ovat palanneet häämatkaltaan ja etsivät uutta kotia. Cardiffiin on rakennettu tornitalo, jonne he menevät kiinteistövälittäjän kanssa. Asuntoa esitellessään välittäjä katoaa.

Seuraa Torchwood-operaatio: Owen ja Tosh naamioituvat aviopariksi, joka muuttaa tornitaloon. Ihmisiä kadottavan alienin lisäksi vaaroja aiheuttaa talon omistaja, Besnik Lucca, joka on psykopaattinen rikollinen.

Tarina on kiehtova ja henkilöiden käymät keskustelut tuntuvat todellisilta. Tilaa on myös irrationaalisille reaktioille, joita aiheuttaa mm. Owenin ja Toshin riiteleminen asunnossaan.

Loppuasetelmassa Tosh on Luccan vankina tornin kattohuoneistossa, tornista on katkaistu sähköt, tornihuoneistoon ei pääse muuten kuin hissillä (jossa ei ole sähköjä) ja seinien läpi tihkuu alien, joka surmaa ihmisiä sekunneissa. Kaikki ratkeaa tosi nopeasti – kun kirjaa on jäljellä 15 sivua, tuntuu vielä siltä, ettei tästä tule mitään.

Owenille on pääjuonen oheen kirjoitettu sivujuoni, jota hän elää, kun muut nukkuvat. Elävänä kuolleena hän kun ei yöunia kaipaa. (Muutenkin hänen ruumiinsa haurautta käsitellään tapahtumien tiimellyksessä hyvin.)

  • Juonipaljastus päättyy

Kirjassa on sopiva annos toimintaa ja ihmissuhteita. Ja juuri sitä Torchwood parhaimmillaan on.

Design a site like this with WordPress.com
Get started