Quick Reads – Kukakirja

I Am a Dalek (Gareth Roberts)

Gareth Roberts (2006) I Am a Dalek, 104 s.

–

I Am a Dalek on noin satasivuinen Quick Reads -sarjan Tohtori-kirja. Kirja alkaa, kun kymmenes Tohtori vie Rose Taylorin kuuhun. Pari hyppää avaruuspuvuissaan ulos Tardiksen ovesta ja huomaakin olevansa varsin englantilaisessa pubissa.

Juonipaljastuksia

Tohtori selvittelee, mikä Tardiksen suunnitustaidoissa meni taas vikaan, ja Rose jää kyydistä, kun Tardis nappaa Tohtorin toisaalle. Rose todistaa onnettomuuden, jonka jälkeen auton alle jäänyt (ja selvästi menehtynyt) nainen nousee maasta täysin terveenä, ja lähtee seuraamaan tätä ihmenaista.

Tohtori päätyy parin kilometrin päähän arkeologisille kaivauksille. Kaivannosta löytyy dalek.

Supervoimat saanut nainen ja dalek liittyvät tietenkin yhteen. Seuraa erinäisiä kuolemia (esimerkiksi Tohtorin kanssa ystävystynyt arkeologi kuolee, mikä tuntuu kauhealta).

Loppuratkaisuun liittyy todella yllättävästi Tohtori, joka suostuu lähettämään dalekin tuhoamaan muita, asuttuja planeettoja. Miksei sitä voi toimittaa asumattomille seuduille? En ymmärrä. Onneksi mystiset, epäinhimilliset voimat saanut nainen ratkaisee tilanteen toisin.

Juonipaljastus päättyy

Gareth Roberts on kirjoittanut menevän toimintaseikkailun. Lyhyessä sivumäärässä siirtymät ovat välillä vähän rajuja – päätöksenteolle kaipaisi enemmän perusteluja ja aikaa. Toisaalta maaseudulla riehuva dalek perustelee kiirentunnun varsin uskottavasti.

Revenge of the Judoon (Terrance Dicks)

Terrance Dicks (2008) Revenge of the Judoon, 102 s.

–

Revenge of the Judoon kuuluu nopealukuisten, satasivuisten Doctor Who -kirjojen sarjaan. Kirjassa 10. Tohtori ja Martha Jones saapuvat 1900-luvun alun Skotlantiin ihan vain viettääkseen vähän ylellistä lomaa (kuten niin moni Tohtori-seikkailu alkaa).

Juonipaljastuksia

Parin käänteen myötä Tohtori ja Martha ovat päätymässä lounaalle kuninkaan luo. Sitten käy niin, että Balmoralin linnan ympärillä alkaa sataa vettä alhaalta ylöspäin ja linna katoaa.

Katoaminen viittaa judooneihin. Tohtori lähtee Tardiksella linnan perään ja Martha saapuu kuninkaan luotetun työntekijän kanssa Lontooseen selvittelemään tilannetta. Tavataan Sir Arthur Conan Doyle, päästään vähän alienin jäljille, tavataan uudestaan Conan Doyle, mennään uudestaan alienien salaiseen piilopaikkaan – tällaista vähän turhaa edestakaisliikettä kirjassa on paljon.

Lopulta linnan (ja kuninkaan) kaappaamisen takana ovat ihan muut tahot kuin judoonit. Judooneja on vain käytetty hyväksi kieron maailmankaappausjuonen toteuttamisessa. (Kirjan nimi ja kansi ovat varsin harhaanjohtavia, koska judoonien kanssa tarinalla ei ole paljonkaan tekemistä. Kostonsa judoonit toki saavat lopussa tuhoamalla ne alienit, jotka judooneja harhaan johtivat.) Tohtori ja Marha viimeistelevät homman.

Juonipaljastus päättyy

Terrance Dicks on kirjoittanut Doctor Whota vuodesta 1968. Maailma on hänelle siis hyvinkin tuttu, ja hän kirjoittaakin tosi hyvää dialogia.

Lyhyt tarina on melko poukkoileva ja sisältää aika paljon tyhjäkäyntiä. Judoonit ovat sympaattinen laji, joka on myös kirjoitettu toimimaan aidontuntuisesti, mutta vähän heppoisella juonella ne on saatu mukaan. Judoonit kirjan kannessa on tietysti myyvä valinta jonkin tv-sarjasta tuntemattoman alienin sijasta.

Magic of the Angels (Jacqueline Rayner)

Jacqueline Rayner (2012) Magic of the Angels, 110 s.

–

“The angel moved…” Amy whispered.

“Oh yes,” replied the Doctor grimly. “The angel moved.”

Doctor Who -kirjoista on julkaistu myös lyhyiden kirjojen Quick Reads -sarja. Nopealukuisten miniromaanien sivumäärä on aina noin sata, ja fontti on sen verran suurta, että kirjan lukee suunnilleen yhdeltä istumalta.

Olen suuri weeping angelien fani (en ole muuten koskaan katsonut, miten näiden alienien nimi on suomennettu tv-sarjassa). Olen yrittänyt kerätä itselleni kaikki ne kirjat, joissa Tohtori kohtaa enkelit. Nopealukuisten sarjastakin löytyy yksi tällainen: Magic of the Angels.

Juonipaljastuksia

11. Tohtori viettää Amyn ja Roryn kanssa lomaa Lontoossa. Tohtori osoittelee kaupungin maamerkkejä ja kertoilee, mitä on missäkin niistä tehnyt. Lomalaisten tie vie taikurin esitykseen, jossa taiotaan tyttöjä kadoksiin. Tohtori seuralaisineen tunnistaa enkelipatsaan, joka on osa esitystä. Weeping angelhan se siinä lähettelee tyttöjä menneisyyteen, ja taikuri saa esityksestään mainetta ja kunniaa.

Lyhyeen tarinaan mahtuu huomattavan paljon. Rory törmää kahteen vanhaan naiseen, jotka muistavat unenkaltaisesti ilmestyneensä tyhjästä vuoteen 1945. Nämä ovat niitä tyttöjä, joita nykypäivästä lähetellään menneeseen elämään elämänsä loppuun siellä.

Tohtori ja Amy esiintyvät taikureina päästäkseen teatterin takahuoneeseen. Sieltä löytyy enkeli, joka on vähällä heittää myös Tohtorin vuoteen 1945.

Amy kaappaa illan esitykseen valmistautuneen tytön ja lähtee itse tämän sijasta lavalle. Juuri kun Amy olisi joutumassa enkelin kynsiin, tapahtuu viimehetken käänne.

Juonipaljastus päättyy

Enkelit eivät enää koskaan ole yhtä pelottavia kuin esiintyessään ensimmäisen kerran Doctor Who -jaksossa Blink. Siitä huolimatta niiden parissa on aina kutkuttavaa. Niille voi kirjoittaa mitä kieroimpia aikaan liittyviä juonia, ja niin nytkin – Jacqueline Rayner on asettanut kahdessa iässä elävät tytöt/mummot odottamattomiin tilanteisiin. Koska tapahtumat kiertävät kehää, Tohtori päätyy jopa aloittamaan koko ketjun auttaessaan mummoja nykyhetkessä.

Kirjassa on sopivasti kevyttä huumoria. Erityisesti fanitan Tohtorin kiertoajelua, jolla hän kertoo, miltä Lontoo hänen silmissään näyttää. Alieneja siellä, vankina istumista tuolla. Rento, menneisyydestään rupatteleva Tohtori olisi parasta seuraa mille tahansa lomalle.