Web in Space (David Bailey)

David Bailey (2011) Web in Space, 149 s.

Web in Space vie 11. Tohtorin, Amyn ja Roryn avaruusalukselle, jonka kimppuun on juuri hyökkäämässä robottiarmeija. Robotit ovat teknologiavarkaita, jotka ryöstävät armotta kaikkien kohtaamiensa avaruusalusten teknologiaa omaksi hyödykseen.

Pahin ongelma ei kuitenkaan ole käynnissä oleva varkaus. Ihmisten alus on jumissa kummallisessa verkossa, joka osoittautuu valtavan, asteroidivyöhykkeellä metsästävän avaruushämähäkin timanteista punomaksi verkoksi. Vaara vaanii siis yhtä aikaa sekä aluksen sisä- että ulkopuolella.

Kirja on noin 150-sivuinen, nuorelle yleisölle suunnattu seikkailu. Siinä on jonkin verran ärsyttäviä piirteitä, kuten huutomerkkien ylikäyttöä sekä kirjoittajan (tai ehkä kustannustoimittajan?) maneeri lopettaa lauseet jännittävissä kohdissa aina kolmeen pisteeseen…

  • Juonipaljastuksia

Tarina on reippaasti etenevä seikkailu. Ongelmia tulee vastaan vähän liiankin kanssa – milloin avaruusaluksen keinoteokoinen painovoima lakkaa toimimasta, milloin ilmastointikanavassa ryömivät Amy ja Rory kohtaavat kanavassa siivousrobotin. Takaiskuja tulee ihan jatkuvalla syötöllä, minkä on tietenkin tarkoitus pitää lukija koukussa.

Tohtori tuntee myötätuntoa avaruushämähäkkiä kohtaan (ne ovat harvinaisia otuksia), ja tekee kaikkensa pelastaakseen eläimen. Yhtä aikaa on huolehdittava avaruusaluksen miehistöstä, joka pakenee hämähäkkiä pelastuskapseleissa. Tämän kaiken keskellä robottiarmeija varastaa aluksen teknologiaa sekä tietenkin Tardiksen. Lopulta myös Tohtori apulaisineen vangitaan.

Kun sekä Tardis että Tohtorin seurue ovat kaikki kätevästi kidnapattuina robottien aluksella, alkaa pelastautuminen. Siihen liittyy ilmastointikanavia ja ääniruuvimeisseli.

Aivan ehdottomasti hienointa on päästä Amyn ja Roryn mukana lentämään Tardiksella. He pelastavat Tohtorin tämän antamien ohjeiden mukaan: paina sitä kuudetta punaista nappulaa vasemmalta, heilauta vipua kevyesti jne. Mystinen avaruusalus tekee juuri oikean hypyn, kun lentotaidottomat lentäjät osaavat toistaa tietyn, Tohtorin neuvoman liikesarjan.

Kaiken aikaa robottiarmeija käy säälimättä myös hämähäkin kimppuun saadakseen haltuunsa sen kyvyn luoda timanteista seittiä. Tohtori pelastaa hämähäkin kommunikoimalla eläimen kanssa seittiä pitkin morsettaen.

  • Juonipaljastus päättyy

Kirjassa on hyvä henkilökaarti. Erityisesi pidän yhdestä robotista, joka on niin pelokas, että siirtyy heti ihmisten puolelle, kun joutuu eroon kavereistaan. Se kulkee tarinassa mukana kuin lemmikkieläin tai maskotti, jolla on yllättäviä kykyjä.

Nopealukuinen seikkailu sopii hyvin katkonaiseenkin lukemiseen, sillä siinä on jatkuvia käänteitä ja ongelmanratkaisua riittää joka sivulle. Kärryiltä putoamista ei tarvitse pelätä, vaikka lukisi vain pari sivua kerrallaan – juonen kaari ei vaadi lukijalta jatkuvaa valppautta.

Nuclear Time (Oli Smith)

Oli Smith (2010) Nuclear Time, 243 s.

Oli Smithin Nuclear Time teki minuun suuren vaikutuksen, kun luin sen ensimmäisen kerran. Tohtori on aikamatkailija, mutta harmillisen harvoin näkee/lukee nimenomaan ajan luonteeseen liittyviä Tohtori-tarinoita. Yleensähän seikkailuissa mennään johonkin aikaan ja pysytään siellä. Nuclear Time kuljettaa Tohtoria ajassa sekä eteen- että taaksepäin.

Tarina tuo 11. Tohtorin, Amy Pondin ja Rory Williamsin 1980-luvun maapallolle. Kylmä sota on kuumimmillaan ja Yhdysvalloissa suunnitellaan tappajarobotteja. Teknologian kehitys on pidemmällä kuin sen pitäisi olla, mutta tällä kertaa kehityksen takana on vain ihmisen uteliaisuus ja yhden erikoisen tyypin älykkyys.

  • Juonipaljastuksia

Ollaan siis 1980-luvun Yhdysvalloissa. Tardis laskeutuu pieneen lähiöön, jossa kaikki vaikuttaa varsin idylliseltä. Kylässä asuu kuitenkin ihmisennäköisiä tappajarobotteja, ja – tästä tulee hieno kiireentuntu koko tarinan taustalle – armeija aikoo tuhota robottinsa pudottamalla lähiöön ydinpommin.

Tohtorin tie eroaa Amysta ja Rorystä sattumalta, mutta sattuma kantaa kauas. Amy ja Rory jäävät tappajarobottien armoille puoleksitoista tunniksi sillä välin, kun ydinpommin energia paiskaa Tohtorin kulkemaan ajassa toiseen suuntaan. Tohtori nimittäin kaappaa pommin Tardikseen, joka pyrkii pelastamaan itsensä ja Tohtorin jakamalla pommin energiaa menneisyyteen pikkuhiljaa.

Meillä on nyt siis muiden silmissä takaperin puhuva ja liikkuva Tohtori, joka yrittää rakentaa menneisyyttä sellaiseen järjestykseen, että pommi ei putoa Amyn ja Roryn niskaan. Muutakin pelastettavaa löytyy.

Kirjan hienoin kohtaus on se, jossa Tohtori tapaa takaperin elävän itsensä. Kommunikaatio on vaikeaa. Oli Smith on kirjoittanut kohtauksen kummankin Tohtorin näkökulmasta, mikä on hauskaa ja turhauttavaakin luettavaa, sillä käy hyvin selväksi, etteivät Tohtorit oikein tajua toisiaan.

  • Juonipaljastus päättyy

Kirjan aikatasot ovat mielenkiintoisia ja perusteltuja. Myös muutamat sivuhenkilöt saavat luonnetta, ja heidän tulevaisuutensa alkaa oikeasti kiinnostaa. Amy ja Rory jäävät lähinnä selviytymään tilanteista keskenään, kun tarina keskittyy Tohtorin toimiin eri aikajanoilla.

Nuclear Time on nopealukuinen seikkailu, jossa on sopivasti kylmän sodan kauhua ja vähän poliittisiakin sivujuonteita. Keskiössä on kuitenkin Tohtorin epätavallinen äly ja erikoiset ratkaisut mahdottomissa tilanteissa.

Design a site like this with WordPress.com
Get started