Simon Messingham (2008) The Doctor Trap, 247 s.
–
The Doctor Trap! Voiko kirjalla paljon mielenkiintoisempaa nimeä olla? Kirjan alkuasetelma on mahtava: on olemassa järjestö, joka tappaa sukupuuton partaalla olevien, vaarallisten lajien viimeisiä yksilöitä. Näin maailmankaikkeudesta tulee parempi paikka elää.
Ja mikä onkaan sen vaarallisempi laji kuin Time Lord, ajanvaltias? Tuon yhden kun tappaisi tuolta kuleksimasta, saataisiin koko laji sukupuuttoon saman tien.
Järjestölle on järjestetty loistavat metsästysolosuhteet planeetalle nimeltä Planet 1. Kun kymmenes Tohtori on houkuteltu paikalle, metsästys voi alkaa.
- Juonipaljastuksia
Tohtorin houkuttimena metsästysplaneetalle toimii hätäkutsu, jota hän ei voi olla seuraamatta. Sitten vain napataan Donna Noble ja Tardis, ja Tohtori ajautuu näitä etsiessään salametsästäjien maille. Yksinkertaista!
Paitsi että ei ole. Simon Messingham on ympännyt kirjaan ihan hirveästi pientä sälää, jota ilman tarina olisi miellyttävämpi lukea. On robotteja, on planeetta jolla on oma tietoisuus, ja on planeetan omituinen itsevaltias, joka ohjailee kaikkea säästä lähtien. On Tohtorin identtiseksi kopioksi muokattu ihminen, Baris, jonka tehtävänä on harhauttaa Donna seuraamaan itseään ansaan. Ja tietysti sitten on myös jatkuvaa epäselvyyttä siitä, milloin paikalla on oikea Tohtori ja milloin tämä identtinen Baris.
Kaiken sekavuuden keskellä muodostuu myytti Tohtori-ansasta, jonka uhriksi kaikki vuorollaan pelkäävät joutuneensa. Tohtori lietsoo myyttiä uskottelemalla, että kaikki todellakin on vain yhtä suurta Doctor Trappiä.
Kuulostaako sekavalta? Sitäpä kirja hyvinkin on.
Odotuksenani oli, että saan lukea eettisiä pohdintoja vaarallisten lajien surmaamisesta ja seurata Tohtorin selvitymistä salamurhaajasta toisensa jälkeen. Lopputulos on kuitenkin niin kummallinen kakku, etten tiedä, mitä siitä ajatella. Erityisesti Tohtorin identtisen kopion luominen kirurgisilla operaatioilla vaikuttaa aika äärimmäiseltä teolta vain Donnan harhauttamiseksi. Miksi ihmeessä, kun planeetalla on täysin ihmisen näköisiä robotteja valmistavia tehtaita – eikö nyt pelkkä robotti olisi riittänyt?
Tohtori ja Donnakin näyttäytyvät liian yksinkertaisina ollakseen ihan uskottavia. Donnan ainoa luonteenpiirre on kaikesta valittava hienohelmaisuus. Tohtori päätyy surmaamaan aika monta tyyppiä vailla minkäänlaisia tunnontuskia tai pohdintoja tekojensa oikeutuksesta.
- Juonipaljastus päättyy
Hienoimmillaan kirja on Tohtorin katsellessa metsästäjien surmaamista, uhanalaisista lajeista koostuvaa kokoelmaa. Minkään lajien surmaaminen vaikuttaa pienen hetken ajan hyvin, hyvin kummalliselta ja väärältä teolta.
Enimmäkseen tarina on kuitenkin sekava ja kärsii liiasta intoilusta. Kirjoittajalle olisi pitänyt sanoa, ettei yhteen kirjaan tarvitse ahtaa aivan jokaista ideaa.
Kukakirja 