Phil Ford (2008) Skypoint, 250 s.
–
Torchwood-kirjasarjan Skypoint on ehdottomasti yksi suosikeistani. Kirja on niin elävä, niin tosi.
Mietin lukiessani toistuvasti, mistä se elävyyden tunne tulee. Miksi toisen kirjoittajan käsissä tutut hahmot muuttuvat elottomiksi kiiltokuviksi, ja toinen saa heidät paperille täydellisinä, kolmiulotteisina ihmisinä? Miksi toinen kirjoittaja saa uskomattomimmankin alien-kohtaamisen tuntumaan täysin uskottavalta, ja toisen tekstistä jää epäilyksen siemen?
Phil Ford osaa annostella tietoa sopivasti. Hänelle hahmoilla on historia – he eivät ole olemassa vain kulkeakseen tämänkertaisen seikkailun läpi.
Ford esimerkiksi kertoo Toshiko Saton kärsivän lievästä ahtaanpaikankammosta, sillä hän vietti (kuten tv-sarjassa näimme) aikaa UNITin betonisellissä. Ja kun Ianto Jones on kuolla, hänen mielessään risteilee kaoottisesti monenlaisia ajatuksia. Hän ajattelee Jack Harknessia, hän miettii, onko kuoleminen sellaista kuin Owen Harper kertoi sen olevan. Hänen mielessään käy, jääkö hänen ruumiinsa sellaiseen kuntoon, että siihen voisi käyttää henkiinherättävää rautakäsinettä. Ja: “He kind of wished he’d had time for one more cup of coffee.”
Fordin kanssa tuntuu siis siltä, että Torchwoodin tiimiläiset ovat kokonaisia ja ehjiä olentoja. Se on tosi hyvä perusta tarinalle.
- Juonipaljastuksia
Gwen Cooper ja Rhys Williams ovat palanneet häämatkaltaan ja etsivät uutta kotia. Cardiffiin on rakennettu tornitalo, jonne he menevät kiinteistövälittäjän kanssa. Asuntoa esitellessään välittäjä katoaa.
Seuraa Torchwood-operaatio: Owen ja Tosh naamioituvat aviopariksi, joka muuttaa tornitaloon. Ihmisiä kadottavan alienin lisäksi vaaroja aiheuttaa talon omistaja, Besnik Lucca, joka on psykopaattinen rikollinen.
Tarina on kiehtova ja henkilöiden käymät keskustelut tuntuvat todellisilta. Tilaa on myös irrationaalisille reaktioille, joita aiheuttaa mm. Owenin ja Toshin riiteleminen asunnossaan.
Loppuasetelmassa Tosh on Luccan vankina tornin kattohuoneistossa, tornista on katkaistu sähköt, tornihuoneistoon ei pääse muuten kuin hissillä (jossa ei ole sähköjä) ja seinien läpi tihkuu alien, joka surmaa ihmisiä sekunneissa. Kaikki ratkeaa tosi nopeasti – kun kirjaa on jäljellä 15 sivua, tuntuu vielä siltä, ettei tästä tule mitään.
Owenille on pääjuonen oheen kirjoitettu sivujuoni, jota hän elää, kun muut nukkuvat. Elävänä kuolleena hän kun ei yöunia kaipaa. (Muutenkin hänen ruumiinsa haurautta käsitellään tapahtumien tiimellyksessä hyvin.)
- Juonipaljastus päättyy
Kirjassa on sopiva annos toimintaa ja ihmissuhteita. Ja juuri sitä Torchwood parhaimmillaan on.
Kukakirja 