Janine H Jones (2017) Zero Hour. Aliens Among Us, episode 7. Big Finish Productions.
–
Tyler Steele bongaa komean lähettipalvelun työntekijän joka ikinen aamu samaan kellonaikaan samasta kahvilasta. Kaiken lisäksi koko aamu toistuu kaupungissa muutenkin aina samanlaisena: kaikki lähettipalvelun lähetit toimivat kellontarkasti samalla tavalla joka päivä.
Tylerin mielestä asiassa on jotakin omituista. Torchwoodin tiimi kuitenkin arvelee, että Tyleria kiinnostaa eniten se komea lähetti.
- Juonipaljastuksia
Tyler soluttautuu lähettipalveluun ilmoittautumalla sen työntekijäksi. Palvelu onkin mullistanut koko Cardiffin työmarkkinat: kuka tahansa saa töitä vain lataamalla puhelimeensa palvelun sovelluksen. Sen jälkeen sovellus kertoo, mitä tehdä ja milloin.
Nopeasti Tyler on täysin palvelun vietävänä. Vapaahetkiä ei ole, ja käskyjen seuraaminen tuudittaa lähetit robottimaiseen tilaan.
Samaan aikaan Gwen Cooper taistelee uhmakkaan tyttärensä kanssa. Kodin ja työn yhdistäminen on muuttunut vaikeaksi, kun lapsi on lakannut kuuntelemasta äitiään (ja siihen on tietysti luonnollinen syy, äiti kun on avaruudesta saapuneen muukalaisen hallinnassa).
Tylerin katoamisen jälkeen Torchwoodissakin kiinnostutaan lähettipalvelusta. Kun selviää, että lähetit kantavat enimmäkseen vain hiekalla (joka ei oikeasti tietenkään ole hiekkaa vaan jotakin paljon pahaenteisempää) täytettyjä laatikoita, Orr alkaa selvittää lähettien kulkemia reittejä. Käy ilmi, että koko Cardiff on ohjelmoitu toimimaan ennustettavalla tavalla. Vähitellen ihmisten lisäksi kaikki muukin alkaa noudattaa kaavaa. Kolikonheiton lopputulos on kerrasta toiseen sama jne.
Kyseessä on Sorva-planeetalta tulleiden Cardiffin uudisasukkaisen juoni, jolla he pyrkivät saamaan aika-avaruusrepeämän hallintaansa. Logiikka on siinä, että kun koko kaupunki ajautuu noudattamaan tiettyjä kaavoja, myös repeämästä tulee helposti hallittava.
Onneksi Gweniin voi luottaa, kun kaupunkiin tarvitaan kaaosta. Kertarysäyksellä Torchwood kaataa koko järjestelmän.
- Juonipaljastus päättyy
Tarina on hyvin toisteinen, sillä lähettien työ toistaa jatkuvasti samaa kaavaa. Sen kuunteleminen ajaa kuulijankin kulkemaan uudelleen ja uudelleen samoja ratoja: taas mennään töihin, taas täytetään laatikoita, taas kannetaan laatikoita paikasta toiseen.
Zero Hour on perushyvää Torchwoodia, jossa selvitellään salaliittoja ja juonitaan monimutkaisia vastaiskuja. Samalla se ottaa kantaa ihmisten älypuhelinriippuvuuteen ja sovellusten ylivaltaan. Näen tarinassa myös tiettyä yhteyttä Pokemon-pelin kaltaisiin ilmiöihin, joissa sovellus kuljettaa ihmisiä ympäri kaupunkia haluamiinsa paikkoihin – ja kun verkko kaatuu, kaikkialla harhailee epätietoisia ihmisiä, jotka eivät tiedä, millä elämänsä täyttäisivät.
Kukakirja 