Warriors’ Gate and Beyond (Stephen Gallagher)

Stephen Gallagher (2023) Warriors’ Gate and Beyond, 249 s.

Target-sarjassa on julkaistu vuosikymmenten mittaan Doctor Whon tv-tarinoista tehtyjä kirjaversioita. En ole näihin oikein koskaan tutustunut, vaikka varsinkin ihan uusista Disneyllä julkaistuista jaksoista tehdyt kirjat kiinnostavat kovasti. Aloitin kuitenkin kirjasta, jonka alkuperäisiä jaksoja en ole nähnyt eli vuoden 1981 tv-tarinaan perustuvasta Warriors’ Gatesta. Kirjassa seikkailee neljäs Tohtori Romanan, K9:n ja Adricin kanssa.

  • Juonipaljastuksia

Tardis seuraa toisen aluksen hätäviestiä ja laskeutuu ulottuvuuteen, jota ei pitäisi olla. Siellä on pelkkää tyhjää – ei välimatkoja, ei reunoja, ei tapahtumia, ei aikaa. Suuntiakaan ei ole, joten tyhjyydessä voi suunnistaa lähinnä heittämällä kolikkoa ja arpomalla näin, mihin milloinkin kääntyy.

Ulottuvuudessa on kuitenkin se seurattu alus, joka on täynnä sotaisia sotilaita sekä portaali, josta pääsee moniin eri aikoihin ja paikkoihin.

Kun Tohtori alkaa setviä tilannetta, aika pian käy ilmi, että seurattu, hätään joutunut alus onkin orjakauppalaiva, johon on kerätty Tharil-nimistä kansaa. Tharilit ovat hyviä suunnistamaan ajassa ja tilassa, koska he näkevät useita vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, joten he ovat kovaa valuuttaa navigaattoreiksi avaruusaluksiin.

No, yksi Tharil karkaa, pääsee oman kansansa luomaan portaaliin ja aloittaa operaation pelastaakseen vangitut toverinsa. Myös Tohtori ja seuralaiset osallistuvat pelastamiseen. Tharilit ovat hyviä taistelussa, koska he näkevät monta tulevaisuutta ja voivat aina valita omalta kannaltaan parhaan. Seuraa sotimista ja tiukkoja tilanteita, mutta kaikesta selvitään.

Romana jää yhden Tharilin kanssa portaaliin, ja hänen seikkailuistaan kerrotaan kirjan lopun kahdessa lyhemmässä tarinassa. Romana jatkaa kansojen pelastamista astuen portaalista milloin minnekin. Ja pelastamista tarvitaankin, sillä Sluagh-niminen zombieporukka on saanut portaalin haltuunsa ja liikkuu edestakaisin ajassa tuhoamassa mm. ihmiskuntaa. Yksi ihminen poimitaan mukaan USA:n sisällissodasta, toisia eri kansojen ja lajien edustajia eri planeetoilta ja ajoista, ja näin kasataan tehokas yksikkö Sluaghien torjuntaan halki ajan ja paikan.

  • Juonipaljastus päättyy

Tämä on seikkailullinen, mukaansatempaava ja hyvä Tohtori-kirja. Vaikken ole nelos-Tohtorin kausia katsellutkaan, tunnistin hänet omaksi hahmokseen, ja sain riittävästi tietoa pysyäkseni perillä hänen ja hänen seuralaistensa suhteista ja luonteista. Kiva kirja, ja kannustaa etsimään luettavaksi lisää näitä sarjan jaksoista tehtyjä romaaneja.

In Wonderland (Paul Magrs)

Paul Magrs (2024) In Wonderland, 204 s.

BBC ja Penguin Books julkaisivat vastikään joukon Doctor Who -kirjoja, joissa liikutaan tuttujen satujen maailmoissa. Näistä Liisa Ihmemaassa -seikkailuun perustuva In Wonderland osui käsiini syksyllä Tukhoman Science Fiction Bokhandelnissa. Uskallan suositella kauppaa, kannattaa käydä!

No, en ole suurin fani kirjallisuudelle jossa otetaan valmis tarina ja varioidaan sitä vähäsen. Tohtori (kirjassa viides Tohtori) nyt kuitenkin parantaa kaikkea, mihin hänet laitetaan mukaan, joten uskalsin kirjan lukea.

  • Juonipaljastuksia

Kirjasta saisi varmasti paljon enemmän irti, jos olisi Liisa Ihmemaassa -fani ja tuntisi alkuperäisen tarinan yksityiskohtaisesti. Minulle tämä jäi vähän etäiseksi – oli vaikea löytää merkitystä siitä, että juostaan Ihmemaan kohtauksesta toiseen, tavataan irvikissaa ja pelikorttisotilaita, hatuntekijää jne., mutta kenelläkään ei oikein ole mitään juonta eteenpäin vievää tehtävää.

Tohtori ja hänen seuralaisensa (Nyssa, Tegan ja Turlough) joutuvat toisistaan eroon heti Ihmemaahan saapumisen jälkeen, ja liki koko kirjan ajan kukin etsii Tohtoria. Tässä etsimistyössä tavataan Ihmemaan asukkaita ja kysellään neuvoja. Ihmemaasta ei ole ulospääsyä, mikä huolettaa, koska Tardiskin on sen ulkopuolella.

Tohtori itse ajautuu sivutodellisuuteen ja tapaa alkuperäisen Alicen. Kirjan kirjoittanut Lewis Carroll eli Charles Dodgson on itsekin on eksynyt luomaansa taikamaailmaan, joten onni on, että Alicella on edelleen tallessa kirjan ensimmäinen käsikirjoitus, jonka voi tuhota ja näin hävittää Ihmemaan ja vapauttaa Tohtorin kavereineen sieltä. Lopulta vapautuksen avain piilee kuitenkin jäniksen taskukellossa.

Mikä kaiken taustalla on, se jää hiukan epäselväksi. Kirjassa viittaillaan The Black Guardian -nimiseen hirviömäiseen hahmoon, joka hallitsee Turloughia ja yrittää saada tämän surmaamaan Tohtorin. Tämä on kuitenkin vähän löyhä sivujuoni, eikä johda oikein mihinkään (paitsi Turloughin piinaan, joka toistuu vähän väliä, kun Guardian yllyttää häntä tappohommiin).

Tohtori seuralaisineen arvuuttelee lopussa, oliko kaiken takana Master vai ehkä Toymaker, mutta he eivät keksi, kuka syyllinen voisi olla.

  • Juonipaljastus päättyy

Kirja jätti minut aika kylmäksi, mistä johtuen sen juonenkäänteeetkin katoavat mielestä nopeasti. Tohtori tuntui geneeriseltä eikä personoitunut täksi tietysti Tohtoriksi, ja Ihmeemaa vähän söi koko tarinan. Ihmemaa-faneille varmasti herkullisempi teos.

Long Time Dead (Sarah Pinborough)

Sarah Pinborough (2011) Long Time Dead, 250 s.

Kohtaamme jälleen Suzie Costellon, josta olemme luuleet päässeemme eroon jo monta kertaa. Tv-sarjassa on jakso, jonka nimi on They keep killing Suzie, mikä kertoo Suzie-paran roolista kaiken. Nyt hän kuitenkin herää henkiin Hubin raunioista ja… alkaa tappaa.

  • Juonipaljastuksia

Torchwoodin Hub on räjäytetty taivaan tuuliin, mutta sen arvokasta sisältöä pengotaan tehokkaasti. Viranomaiset ovat aidanneet alueen ja keräävät talteen maan ulkopuolista teknologiaa ja muita löytöjä. Kaivauksilla tapahtuu murha, jota poliisi nimeltään Tom Cutler alkaa selvittää.

Cutlerin todellisuudentaju alkaa rakoilla, kun hän selvitellessään näkee toistuvasti näkyjä/muistoja miehestä, jolla on pitkä armeijatakki ja amerikkalainen aksentti. Samankaltaisia näkyjä alkavat nähdä muutkin Cardiffissa. Juonen edetessä selviää, että retconilla pyyhityt muistot ovat alkaneet pulpahdella ihmisten mieleen. Mutta mikä hälyttävää, nämä muistot ovat synnyttäneet hirveää epätoivoa ja ajaneet ihmisiä itsemurhiin.

Suzie Costellon rooli juonessa on moniulotteinen. Ensinnäkin hän on (itseensä eläessään asettamansa alien-laitteen vuoksi) sarjamurhaaja, jonka on pakko saada ihmisiä hengiltä säännöllisin väliajoin. Toiseksi hän on omaa kuolemaansa pelkäävä selviytyjä, joka tekee mitä tahansa, jottei joudu takaisin pimeyteen. Kolmanneksi hän kantaa perässään varjoa, joka ihmisiin osuessaan ajaa heitä itsemurhiin tai kadottaa heidät kokonaan maan päältä. Neljänneksi hän soluttautuu väärän nimen turvin Hubin kaivauksille ja murhatutkimuksiin ja rakastuu Tom Cutleriin.

Murhien tutkiminen on hidasta ja mutkikasta, koska Suzie deletoi tietoja ja sumuttaa minkä ehtii. Lopulta Tom kuitenkin pääsee naisystävänsä jäljille ja järjestää tämän ansaan. Cutlerin syvä äkkirakastuminen Costelloon tuntuu aika päälleliimatulta, ja lopussa hän uhrautuu hyvin dramaattisesti rakkautensa edessä.

  • Juonipaljastus päättyy

Kirjassa on paljon muistoja Torchwoodin aiemmista toiminnoista, ja on mukava nähdä, miten tavalliset ihmiset ovat jatkaneet elämäänsä retconin jälkeen. Toisaalta tarina on todella synkkä ja hirveä, eikä se anna mitään toivoa kenellekään. Torchwoodin käsitys kuolemasta on aina ollut hyvin synkkä ja pimeä, ja nyt siihen lisätään vielä yksi kerros kauhua.

The Men Who Sold the World (Guy Adams)

Guy Adams (2011) The Men Who Sold the World, 249 s.

Torchwood-kirjasarja lähestyy loppuaan. Tämä kirja sijoittuu melko löyhästi Torchwood-maailmaan: saamme tutustua Rex Mathesoniin ennen kuin hän tulee tv-sarjan tapahtumiin mukaan Miracle Dayssä.

Toisena linkkinä sarjaan toimivat ulkoavaruuden aseet, joita on ryöstetty Torchwoodin hubista sen räjäyttämisen jälkeen.

  • Juonipaljastuksia

Seuraamme varastetujen aseiden matkaa asekauppialta kohti maailmanvalloitusta samalla, kun Rex tekee parhaansa estääkseen suurimman katastrofin ja kamppailee peräänsä lähetettyä palkkamurhaajaa vastaan. Hän seuraa johtolankoja Kuubaan ja pitkin Yhdysvaltoja, ja asettaa puhelimen päässä jatkuvasti tavoitettavissa olevan Esther Drummondin mahdottomiin tilanteisiin vaatimalla milloin mitäkin salaista tietoa.

Kirja on kumallinen yhdistelmä hidasta matkustamista, odottamista ja asioiden selvittelyä sekä hyvin yksityiskohtaisesti kuvailtuja kamppailujaksoja. Itselleni nämä tappelukohtaukset ovat vähän tylsää luettavaa; ei niin kiinnosta, milloin mikäkin nivel taittuu tai osuuko polvi otsaan vai nenään.

Kiinnostavin asia tarinassa on ytraxorilainen todellisuusase, jolla voi joko vanhentaa kohteensa tai siirtää tämän toiseen paikkaan ajassa. Tämä ase päätyy terroristille, joka haluaa osoittaa voivansa surmata USA:n presidentin ja saada näin itselleen valtaa ja kai rahaakin.

Kirjan lopussa aika-avaruusasetta käytetään hienosti rakenteellisesti hyväksi, kun kiivaimmassa kohdassa hyökkäystä Valkoiseen taloon ns. hyvisten puolelle päätynyt palkkamurhaaja saa aseen haltuunsa ja alkaa korjata sillä aikajanaa. Joka kerta, kun Rex kuolee ja terroristi onnistuu surmaamaan presidentin, palkkamurhaaja siirtää koko maailman muutaman minuutin taaksepäin ajassa. Kirjassa on pitkä sarja lukua 19, aina uudelleen luku 19 alkaa alusta ja tapahtumat etenevät vääjämättömästi kohti epäonnistumista.

Kunnes kerran kaikki onnistuu, ja saamme siirtyä tarinassa eteenpäin.

  • Juonipaljastus päättyy

Torchwood on mielessäni toimintaa ja huumoria, ja tässä kirjassa on aika vähän kumpaakaan. Toiminta on monisanaista ja hidasta, kuten aukeamakaupalla jatkuvia tappelukohtauksia, joiden lukeminen hyydyttää. Muutenkin Rex tuntuu vähän kaukaa haetulta päähenkilöltä kirjasarjaan, jonka tulisi kertoa Torchwoodin ihmisistä. No, onpahan tämäkin taas luettu.

Adventures in Lockdown (edited by Steve Cole)

Chris Chibnall, Paul Cornell, Russell T Davies, Neil Gaiman, Mark Gatiss, Pete McTighe, Steven Moffat, Vinay Patel & Joy Wilkinson (2020) Adventures in Lockdown, 182 s.

BBC Books kokosi ensimmäisenä koronavuonna varsin nimekkään joukkion Tohtori-aiheisia kirjoituksia Adventures in Lockdown -kokoelmaksi. Kirjoittajakavalkadi houkutteli minutkin ostamaan kirjan, ja luin sen jouluna herkutellen.

Kirja on hyvin lyhyiden tekstien kooste, ja se sisältää monenlaisia pätkiä. Osa lisää tv-sarjan tarinoihin jotakin oleellista, osa on vaihtoehtoisia versioita tapahtumista, ja yhdessä (minun suureksi ärsytyksekseni) jopa puhkaistaan neljäs seinä ja todistetaan, että Tohtori on vain tv-sarjan hahmo eikä oikeasti olemassa ollenkaan. Kirjassa on useita kuvittajia, ja jokainen tarina onkin saanut erityylisen kuvan.

Osa tarinoista on aivan huippuja. Lempparikseni nousi mm. Chris Chibnallin Things She Thought While Falling, joka kertoo nimensä mukaisestikin siitä, mitä 13. Tohtori mietti regeneroitumisensa jälkeen, pudotessaan Tardiksesta kohti maapalloa. Hienoja hetkiä ovat myös Vinay Patelin The Tourist, joka kertoo oudon tarinan miehestä, joka ilmeisesti päätyy elämään omaa elämäänsä, josta ei muista mitään sekä Paul Cornellin sarja, jossa Tohtori tekee tiliä itsensä kanssa asetettuaan eräälle vastustajalleen aikanaan mielestään liian julman rangaistuksen.

Neil Gaimanin tarinassa Rory kertoo videolle elämästään, jotta hänen tuleva lapsensa saa tietää kaikesta, mitä isä on kummallisen elämänsä aikana kokenut. Mukana on myös varsin perinteinen novelli Grahamista, joka haluaa tavata jalkapalloidoleitaan, mutta ajautuu tietysti Tohtorin kanssa setvimään tilanteita sotaisien alieneiden kanssa (Joy Wilkinson).

Russell T Davies on menneinä vuosina kirjoittanut version siitä, miten 8. Tohtori muuttui yhdeksänneksi, mutta tarina menetti merkityksensä, kun Steven Moffat loi tv-sarjaan War Doctorin ja kokonaisen tarinan siitä, miten aikasota päättyi. Nyt tämä Daviesin vaihtoehtoversio on julkaistu tässä tarinakokoelmassa.

Kirja on nopeatempoinen, tekstit ovat lyhyitä, ja oletuksena on, ettei lukijalle tarvitse selitellä mitään. Hahmot niin vanhan kuin uudenkin tv-sarjan ajoilta tulevat vastaan ilman esittelyjä, ja hyvä niin.

Vaikken ihan kaikesta kirjassa tykännyt (on vaikea sovittaa mieleen esimerkiksi tv-sarjan kanssa ristiriitaisia kertomuksia), kokoelma on onnistunutta fanimateriaalia, jonka varmasti luen vielä joskus uudestaan.

Forever Autumn (Mark Morris)

Mark Morris (2007) Forever Autumn, 244 s.

Forever Autumn on maapallolle suunnilleen nykyhetkeen sijoittuva halloween-kauhuseikkailu. Se alkaa, kun pienehkössä kaupungissa asuva poikaporukka kaivaa maasta kovasti velhon taikakirjalta näyttävän, vanhan opuksen. Kirja herää henkiin ja sen mukana herää luurankomaisia, suuripäisiä olentoja. Kylässä valmistellaan halloween-juhlia ja pukeudutaan pelottaviin asuihin, mutta kaikkien mörköjen sisäpuolella ei olekaan hyväntahtoisia säikyttelijöitä.

Paikalle saapuvat 10. Tohtori ja Marha Jones. Heitä huolettaa erityisesti vihreä usva, joka tunkeutuu kaupungissa aivan kaikkialle.

  • Juonipaljastuksia

Kirjassa on kylän verran väkeä, jonka edesottamuksia seurataan, joten lukijan täytyy pysytellä skarppina, missä milloinkin mennään. Joka puolella alkaa tapahtua kauheita: joku näkee tikkumaisen olennon katoavan maan alle, toisaalla halloween-juhliin tarkoitettu pelleasu alkaa pelotella naamioasuliikkeen omistajaa. Kylän erikoisen vanhuksen (jota voisi pitää noitanakin) kissat sekoavat ja hyökkäävät ihmisten kimppuun. Ja sitten on se vihreä usva, joka tarpeen mukaan kätkee ja paljastaa asioita.

Tohtori on aluksi aika hukassa, eikä ymmärrä, mistä kaikessa on kyse. Tapahtuu niin paljon, että aikaa menee edestakaiseen juoksenteluun. Kirjoittajan tapa hyppiä siirtymien yli tuntuu aluksi myös vähän sekavalta, kunnes siihen vain tottuu; ai, äsken oltiin toisella puolella kylää ja nyt, ilman selitystä, ollaankin täällä.

Sitten Tohtorilla välähtää: tämä on Hervoken! Kyseessä on ikivanha kansa, joka on jäänyt maan alle odottamaan, että saisi virtaa alukselleen. Virtaa saadaan kyläläisistä: ensin pelottelemalla heitä ja sitten käyttämällä heidät polttoaineena.

Hervoken-kansa on todella kiehtovasti kuvattu. Erityisesti alieneiden kommunikaatio, joka tapahtuu äänteillä, eleilä ja tanssimaisilla liikkeillä, on kauniin vierasta ja outoa.

Kirja onnistuu olemaan pelottava, varsinkin alkupuolella, kun lukija ei vielä tiedä, mistä kaikessa on kyse. Jännite kuitenkin herpoaa loppua kohden, koska on niin selvää, että Tohtori hoitaa homman kotiin. Kuten hoitaakin. Aika helposti.

  • Juonipaljastus päättyy

Olen nykyään aika nirso kirjoitetuille Tohtoreille, sillä kaipaan hahmoon aitoutta. Ei riitä, että kirjoittaja lisää muutaman sloganin muuten persoonattomaan puheeseen. Tässä kirjassa Tohtorin hahmo on toimiva ja puhuu aidon tohtorimaisesti, mutta jää siitä huolimatta vähän pinnalliseksi. Pitkille pohdinnoille ei ole aikaa, vaan enimmäkseen juostaan ja touhutaan.

Marthan pohdinnat aikamatkailusta sen sijaan ilahduttavat. Kun hän huomaa olevansa nykyajassa, hän ajattelee soittaa siskolleen – vaan mistä hän tietää, onko hän itse parhaillaan jossakin siskonsa kanssa? Tai heittääkö hänen ajatuksena ‘nykyajasta’ vuodella/parilla, mikä tekisi puhelusta tosi omituisen? Aikamatkailija on lopulta aika yksin.

Toinen pluspiste tulee siitä, että Marthaan ja Tohtoriin suhtaudutaan kirjassa asiaankuluvan epäluuloisesti. Jos lapsi alkaa yhtäkkiä hengata parin ventovieraan aikuisen kanssa ja puhua omituisia, aika harva vanhempi toivottaa nämä vieraat aikuiset tervetulleiksi lapsensa elämään. Kaksikko saa välillä tehdä ihan työtä saadakseen ihmisten luottamuksen ja päästäkseen selvittämään nopeasti uhkaavaksi muuttunutta tilannetta.

First Born (James Goss)

James Goss (2011) First Born, 251 s.

First Born sijoittuu aikaan Torchwood-tv-sarjan kolmannen ja neljännen kauden väliin. Gwen Cooper ja Rhys Williams ovat juuri saaneet lapsen. Anwen kulkee nyt siis mukana pakomatkalla, joka alkoi Torchwoodin kolmoskaudella.

James Goss kirjoittaa aluksi vuorotellen Gwenin ja Rhysin näkökulmaa, ja vähitellen avaa kerrontaa myös muille tarinan hahmoille. Hän kuvaa taitavasti sitä henkistä ja fyysistä kamppailua, jota vasta äidiksi tullut toimintasankari Gwen käy; vaikka kaikki vauvan kanssa on hyvin, on vaikea kestää sitä, ettei enää voi vain jättää kaikkea ja juosta ratkomaan vaaratilanteita. On niin paljon huomioonotettavaa, että tilanteet ehtivät mennä ohi, kun vanhemmat vasta pakkaavat vaippakassia.

Gwen hankkii avaimet yhteen Torchwoodin salaisista turvakämpistä. Se on asuntovaunu keskellä ei-juuri-mitään. Ja hetken asuntovaunussa asuttuaan pariskunta alkaa ymmärtää, miksi Torchwood oli kiinnostunut hankkimaan paikan juuri tästä kylästä. Kylän lapsissa on nimittäin jotain vialla.

  • Juonipaljastuksia

Kylän surullinen menneisyys ja nykyisyys paljastuu Gwenille ja Rhysille vähitellen: kyläläiset eivät ole vuosikymmeniin voineet saada lapsia. Kirous seuraa heitä myös kylän ulkopuolelle, joten pois muuttaminenkaan ei auta. Torchwood on sekoittunut aikanaan Jack Harknessin kautta kokeseen, jossa kyläläisille on annettu scion-nimisten alieneiden lapsia kasvatettavaksi. Lapset ovat hyvätapaisia (vähän liiankin), ja heillä on keskenään telepaattinen yhteys.

Lapset saapuvat maapallolle puusta, joka kasvaa koelaboratoriossa. Puun ensimmäinen lapsi Sebastian työskentelee laboratoriossa ja on eräänlainen Ianto Jonesin kopio: hyvinpukeutunut nuori mies, joka tarjoilee loistavaa kahvia.

Kokeen rahoitus on kuitenkin vaakalaudalla, ja vuosikymmenet rauhassa elänyt kylä joutuu suureen mullistukseen. Kokeilun rahoittaja nimittäin haluaa muuttaa lapset geenimanipulaatiolla kuuliaisiksi sotilaiksi. Vähän pieleenhän se menee, ja lapset asettuvat sotaan ihmisvanhempiaan vastaan. Yksi scion varastaa Anwenin, ja hommasta tulee henkilökohtaista niin Gwenille kuin Rhysillekin.

Ihmiskunta joutuu jälleen kohtaamaan oman sotaisuutensa ymmärtäessään ajaneensa ystävälliset scionit sotaisaksi kansanjoukoksi. Ihmiset suljetaankin yhteisön ulkopuolelle, ja scion-puu poistuu maapallolta.

  • Juonipaljastus päättyy

Kirja on sekä hauska ja humoristinen että traaginen kuva Gwenin elämästä Torchwoodin jälkeen. Hän näkee toistuvia painajaisia entisistä työtovereistaan ja tilanteista, joihin työssään joutui. Rhys on hauska ja tarkkanäköinen tukihenkilö uudessa elämänvaiheessa, vaikka välillä vähän vihaakin sitä, että taas nämä alienit tulevat sekoittamaan elämää.

Autonomy (Daniel Blythe)

Daniel Blythe (2010) Autonomy, 241 s.

Suhtaudun autoneihin vähän ristiriitaisesti, ja siksipä hyllyssäni on ollut jo muutaman vuoden lukematta Autonomy, autoneiden hyökkäyksestä kertova kirja. Autoneista voi tehdä tylsiä ja robottimaisia tai sitten kiehtovia kammotuksia. Tämä kirja pystyy onneksi näistä jälkimmäiseen.

  • Juonipaljastus

Hyperville, tuo kaikkien ostoskeskusten äiti! Hypervillessa jossa on erilaisia huvipuistomaisia maailmoja, kuten talvimaailma ja villin lännen kylä. Siellä on hotelleja. Ja tietysti kaikkea, mitä kukaan ikinä keksii haluta ostaa.

Tällaisena aikana, jota elämme, lähes kaikki on tietysti tehty muovista – niin mallinuket, villin lännen pyssysankarit kuin vaatekauppojen muotivaatteetkin. Ja niinpä Hyperville on mitä mainioin kohde autonien henkiin herättämiseen.

Kirja seuraa muutaman keskushenkilön kohtaloa keskellä kaaosta joka syntyy, kun muovi saa tajunnan (Nestene Consciousness). Kun vaatteet ja kengätkin ovat erilaisia muovin johdannaisia, muovi näyttää olevan hyvin pitkään varsin vahvoilla.

Ajassa matkustetaan hiukan (Tohtori vie oleellisen esineen yhdelle keskushenkilöistä neljän vuoden taakse, jotta se on hänellä, kun alkaa tapahtua). Vihollisen kanssa yritetään neuvotella. Lapsia sekä temmataan mukaan seikkailuun että laitetaan kokemaan aika karmeita asioita. Ja lopulta UNIT tulee selvittämään Tohtorin pelastamaa kaaosta, kun Tardis jo häippäisee seuraavaan seikkailuun.

  • Juonipaljastus päättyy

Daniel Blythe on kirjoittanut täydellisen 10. Tohtorin. Hän puhuu ja ilmehtii aivan niin kuin pitääkin. Hän pitää monologeja ja heittää nopeita vitsejä pahoissakin paikoissa. Hän venyttää sanoja miettiessään jne.

Tohtorin elämänvaihe esitellään pienellä eleellä, josta selviää heti, missä mennään: hän osaa sulkea Tardiksen ovat sormiaan napsauttamalla, eikä hänellä ole seuralaista mukanaan. Tätä yksinäiseen ajanjaksoa hän pääsee vähän pohdiskelemaankin, mutta enimmäkseen seikkailu pitäytyy asioissa, jotka tapahtuvat seikkailijoille tässä ja nyt.

Erityisesti Tohtorin takia tämä kirja on ihan herkkupala lukea. Hänen puheensa rytmin suorastaan kuulee mielessään. Eikä tarinakaan ole höpsömpi.

Tales of Terror

Jacqueline Rayner, Mike Tucker, Paul Magrs, Richard Dungworth, Scott Handcock, Craig Donaghty (2017/2019) Tales of Terror, 365 s.

Tales of Terror on kokoelma Doctor Who -maailmaan sijoittuvia kauhunovelleja. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran 12. Tohtorin aikoina, joten siinä on kaksitoista novellia, joissa jokaisessa toimii eri Tohtori. (Pehmeäkantinen pokkariversio, jonka luin, on vuodelta 2019.)

Lyhyesti: tämä on hyvä kirja. Olen tykännyt Tohtori-novelleista ennenkin, mutta tässä teoksessa erityisesti ilahduttaa se, että kirjoittajia on useita. Näin Tohtoreista saadaan monia puolia esiin, kun yhden kirjoittajan ei ole tarvinnut perehtyä sataprosenttisesti kaikkiin.

Heikompiakin tarinoita joukkoon mahtuu, mutta pidän kaikista kuvatuista Tohtoreista ja siitä, miten heistä on saatu omanlaisiaan. Kirjan on kuvittanut Rohan Eason.

  • Juonipaljastuksia

Ensimmäinen novelli ei ole paras mahdollinen avaus kirjalle, mutta koska Tohtorit esitellään järjestyksessä, vaihtoehtoa ei ole kirjaa kootessa ollut. Tarinassa on surrealistinen halloweenjuhla, josta en oikein saanut otetta. Toinen tarina viekin sitten kauhun ytimeen: meille selviää, miksei ole kovin hyvä idea pelata ouijaa Tardiksessa. Kolmas Tohtori kohtaa yllättävän dalekin.

Neljännen Tohtorin seuralaisena on tietenkin Sarah Jane Smith. Tarina kertoo lisää carrioniteista, joita 10. Tohtori kohtaa tv-sarjassa Martha Jonesin kanssa. Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten kirjoittajat ovat päässeet kertomaan jatkoa tai edeltäviä tapahtumia tv-sarjan seikkailuihin. Viidennen Tohtorin kanssa tapaamme meduusan, joka kivettää katseellaan. Kuudennen Tohtorin Tardiksen oveen koputetaan keskellä aikapyörrettä, ja tarina vie meidät takaisin kirjan alkuun, surrealistiseen halloweeniin.

Seitsemäs Tohtori pääsee pelastamaan taiteilijan omalta maalaukseltaan. Kahdeksannen kanssa matkustetaan risteilyaluksella, kunnes merestä nousee hirviö (mutta yllättäen se ei olekaan toisen planeetan alien). Yhdeksännen Tohtorin tarina on kirjan pelottavimpia. Se sijoittuu sirkusmaailmaan, jossa tilkkutäkkimäinen klovnihahmo kaappaa ihmisiä.

Kymmenennen Tohtorin novelli jatkaa tv-sarjan Human Nature – Family of Blood -tuplajaksosta tuttujen alienien tarinaa. Tohtorihan hankkiutuu tv-sarjassa näistä alieneista eroon varsin armottomilla tavoilla, mutta nyt hän saa Donna Noblen kanssa huomata, ettei pysyväksi tarkoitettu rangaistus ollutkaan niin pysyvä. Kertomus osoittaa myös hienosti, millaisen virheen Tohtori tv-sarjassa teki. Novelli jatkaa loogisesti siitä, mihin tarina jäi.

Yhdennentoista Tohtorin novelli on lempikohtani teoksessa, eikä vain siksi, että siinä on weeping angeleitä. Novellin alussa perhe jää jumiin autoon, jota ympäröi sumu ja lauma mystisiä enkelipatsaita. Tohtori yrittää ulkopuolelta pelastaa hyvin epätoivoiselta vaikuttavaa tilannetta. 12. tarina paljastaa autoneiden uusimman juonen.

  • Juonipaljastus päättyy

Tämän tekstin tägeistäkin voi huomata, miten monta eri alienia kirjaan on saatu mahtumaan. Lyhyehköt seikkailut koukuttavat lukemaan vielä yhden ja vielä yhden. Vaikka vanhat Tohtorit eivät minulle erityisen tuttuja olekaan, viihdyin heidänkin seurassaan ongelmitta.

Consequences (James Moran, Joseph Lidster, Andrew Cartmel, Sarah Pinborough, David Llewellyn)

James Moran, Joseph Lidster, Andrew Cartmel, Sarah Pinborough, David Llewellyn (2009) Consequences, 252 s.

Consequences-kirjassa on loistava idea: siinä seurataan Torchwoodin toimintaa eri aikoina, ja tarkastellaan asioita, jotka seuraavat toisistaan. Päähenkilöt eivät välttämättä itse tiedä, miksi jotakin tapahtuu, mutta lukija on saanut kohdata jotakin varhaisempaa, ja ymmärtää sen yhteyden uudempiin tapahtumiin.

Kirjalla on viisi kirjoittajaa, ja se koostuu viidestä katkelmasta, joista jokaisella on oma juonensa ja tarinansa. Ne kuitenkin kietoutuvat yhteen monin tavoin.

  • Juonipaljastuksia

Kirjan ensimmäisessä kertomuksessa löytyy kirja. Emily Holroyd, Torchwood-agentti, löytää kirjan välistä viestin ja toimii sen mukaisesti. Samaan aikaan Jack Harkness ja muu tiimi (Alice Guppy ja Charles Gaskell) perehtyvät köyhien poikien kouluun liittyviin mysteereihin. Koulu on peite alien-lapsia tutkivalle organisaatiolle.

No, kuluu vuosikymmeniä, ja Torchwoodissa on meille tutut Ianto Jones, Toshiko Sato, Owen Harper ja Gwen Cooper. Jack on juuri kadonnut (puhumme siis tv-sarjan ensimmäisen ja toisen kauden väliin jäävästä ajasta), ja jäljelle jäänyt tiimi tutkii Torchwoodin arkistoja löytääkseen jonkin asiakirjan, jonka perusteella valita seuraava johtaja. Kaupungista löytyy jonkin korkeamman kulttuurin tuottamaa teknologiaa, jolla voi parantaa ihmisiä – tuhoisin seurauksin parantajalle itselleen.

Seuraavassa tarinassa tiimissä on enää Ianto, Gwen ja Jack. Tarkkailukeikalla lähiössä Gwen kohtaa vauvan, joka kietoo hänen mielensä täysin hallintaansa ja alkaa käytellä Gweniä kuin marionettinukkea. Czisch-vauva on aiemmin hallinnut erästä lähiön nuorta tyttöä, joka vapauduttuaan (ja vaarassa joutua uudelleen kirouksen alle) räjäyttää vauvan ja kokonaisen ostoskeskuksen sen mukana.

Seuraava tarina käsittelee räjähdyksen seurauksia ja sitä, miten Torchwood yrittää hallita tapauksen tuottamaa medianäkyvyyttä sekä mainehaittaa poliisin suuntaan. Räjähdyksessä kuolleen lapsen isä saapuu kostamaan ja tartuttaa Jackiin ja Gweniin viruksen (kagawavirus), joka lamauttaa heidät loppuelämäksi (joka Jackin tapauksessa on erityisen pitkä). Saamme seurata, kuinka Ianto kaataa tieltään kaikki esteet pelastaakseen tiiminsä. (Vähän jää häiritsemään, että eikö Jack olisi pelastunut ihan vain kuolemalla ja heräämällä taas henkiin terveenä, mutta Iantolle ei tule mieleen tappaa Jackiä pelastusmielessä.)

Viimeinen tarina on oikeastaan kirja. Sen nimi on Consequences, ja sen on kirjoittanut Nina Rogers. Nina on sivullinen, joka on törmännyt Torchwoodiin aivan liian monta kertaa elämässään. Tarinasta onkin herkullista bongailla viittauksia aivan kaikkialle Torchwoodin historiaan (ja jopa Sarah Jane Smith Adventures -tv-sarjaan). Nina on alkanut unohdella asioita, minkä ensin päättelen johtuvan siitä, että hän on saanut liian monta kertaa retconia. Mutta lopulta kaikki kiertyykin siihen kirjaan ja viestiin, jotka mainittiin ensimmäisessä tarinassa.

  • Juonipaljastus päättyy

Consequences päättää Torchwood-sarjan, jossa on yhteensä 15 kirjaa. Päätösteoksena se on loistava ja kutkuttava. Voin vain kuvitella, miten hauskaa kirjoittajatiimillä on ollut punoa tätä aikojen halki kurottelevaa juonta.

Olisipa näitä lisää! (Onneksi yksittäisiä Torchwood-kirjoja on tämän sarjan jälkeenkin ilmestynyt muutama, niistä lisää myöhemmin.)

Design a site like this with WordPress.com
Get started