Steve Cole – Kukakirja

Star Tales

Trevor Baxendale, Steve Cole, Jenny T. Colgan, Jo Cotterill, Paul Magrs, Mike Tucker (2019) Star Tales, 244 s.

–

On jo hetki siitä kun luin tähtien nimiä droppailevan Doctor Who -novellikokoelman Star Tales. Olen tykännyt Tohtori-novellikokoelmista, mutta jostain syystä en saanut tähän oikein kosketusta. Se ei tarkoita, etteikö mukana olisi ihan mukavia tarinoita. Ehkä vain kaiken keskittyminen maapallolle ja kuuluisien ihmisten todelliseen elämään meni jotenkin liian realistiseksi minulle, vaikka alieneita ja omituista teknologiaa tarinoissa viliseekin.

Kaikissa kirjan novelleissa kohtaamme 13. Tohtorin seuralaisineen.

Juonipaljastuksia

Kirja alkaa jotenkin kummallisesti sillä, että Yazilla on kuukautiskipuja ja Tohtori yrittää parantaa tämän oloa kuumalla kyvyllä, herkuilla yms. Yas haluaa kuitenkin kuulla tarinoita, joten Tohtoripa alkaa kertoa niitä. En osaa kuvitella tällaista tapahtuvan koskaan, joten vähän päälleliimatulta tämä tuntuu. Tohtori vaikuttaa enemmän hetkessä elävältä tyypiltä, joka pudottelee ohimennen anekdotteja tapaamistaan henkilöistä. Miksi hän yhtäkkiä alkaisi muistella ja tarinoida?

No, Tohtorilla on tarina Amelia Earhartista, joka kamppaili Tohtorin rinnalla alieneita vastaan, eikä suinkaan kuollut kadotessaan vaan vietti 50 vuotta Tardiksessa. Viimeisessä tarinassa Audrey Hepburn vaihtaa itsensä alieneiden itsestään tekemään kloonirobottiin ja kirmailee avaruuten hänkin. Vapaus tuntuu houkuttelevan julkisuudessa eläviä ihmisiä kovasti.

Koko porukka (Yaz, Ryan, Graham) pääsee tapaamaan Elvistä, jolle Tohtori tulee puolihuolimattomasti antaneeksi alienteknologiaa, joka sekoittaa Elviksen koko elämän. Elvis elää vanhaksi ja joutuu tekemään vaikean ratkaisun kuullessaan, että hänen piti kuolla nuorena jotta maapallon historia toteutuisi oikealla tavalla. Einstein, Houdini ja Pythagoras tavataan myös kukin ajallaan, ja aina jotakin on menossa kauhealla tavalla pieleen.

Juonipaljastus päättyy

Kirja jäi itselleni etäiseksi, mutta annan sille joskus vielä toisen mahdollisuuden. Novellit ovat nopeaa luettavaa, ja ainahan Tohtori-tarinoissa on jotain kivaa, vaikkei Elvis tai Audrey Hepburn kauheasti kiinnostaisi. Itse kaipaan enemmän scifiä, vähemmän maapallon popkulttuuria. Jos koko universumi on avoinna, miksi jämähtää tänne?

Adventures in Lockdown (edited by Steve Cole)

Chris Chibnall, Paul Cornell, Russell T Davies, Neil Gaiman, Mark Gatiss, Pete McTighe, Steven Moffat, Vinay Patel & Joy Wilkinson (2020) Adventures in Lockdown, 182 s.

–

BBC Books kokosi ensimmäisenä koronavuonna varsin nimekkään joukkion Tohtori-aiheisia kirjoituksia Adventures in Lockdown -kokoelmaksi. Kirjoittajakavalkadi houkutteli minutkin ostamaan kirjan, ja luin sen jouluna herkutellen.

Kirja on hyvin lyhyiden tekstien kooste, ja se sisältää monenlaisia pätkiä. Osa lisää tv-sarjan tarinoihin jotakin oleellista, osa on vaihtoehtoisia versioita tapahtumista, ja yhdessä (minun suureksi ärsytyksekseni) jopa puhkaistaan neljäs seinä ja todistetaan, että Tohtori on vain tv-sarjan hahmo eikä oikeasti olemassa ollenkaan. Kirjassa on useita kuvittajia, ja jokainen tarina onkin saanut erityylisen kuvan.

Osa tarinoista on aivan huippuja. Lempparikseni nousi mm. Chris Chibnallin Things She Thought While Falling, joka kertoo nimensä mukaisestikin siitä, mitä 13. Tohtori mietti regeneroitumisensa jälkeen, pudotessaan Tardiksesta kohti maapalloa. Hienoja hetkiä ovat myös Vinay Patelin The Tourist, joka kertoo oudon tarinan miehestä, joka ilmeisesti päätyy elämään omaa elämäänsä, josta ei muista mitään sekä Paul Cornellin sarja, jossa Tohtori tekee tiliä itsensä kanssa asetettuaan eräälle vastustajalleen aikanaan mielestään liian julman rangaistuksen.

Neil Gaimanin tarinassa Rory kertoo videolle elämästään, jotta hänen tuleva lapsensa saa tietää kaikesta, mitä isä on kummallisen elämänsä aikana kokenut. Mukana on myös varsin perinteinen novelli Grahamista, joka haluaa tavata jalkapalloidoleitaan, mutta ajautuu tietysti Tohtorin kanssa setvimään tilanteita sotaisien alieneiden kanssa (Joy Wilkinson).

Russell T Davies on menneinä vuosina kirjoittanut version siitä, miten 8. Tohtori muuttui yhdeksänneksi, mutta tarina menetti merkityksensä, kun Steven Moffat loi tv-sarjaan War Doctorin ja kokonaisen tarinan siitä, miten aikasota päättyi. Nyt tämä Daviesin vaihtoehtoversio on julkaistu tässä tarinakokoelmassa.

Kirja on nopeatempoinen, tekstit ovat lyhyitä, ja oletuksena on, ettei lukijalle tarvitse selitellä mitään. Hahmot niin vanhan kuin uudenkin tv-sarjan ajoilta tulevat vastaan ilman esittelyjä, ja hyvä niin.

Vaikken ihan kaikesta kirjassa tykännyt (on vaikea sovittaa mieleen esimerkiksi tv-sarjan kanssa ristiriitaisia kertomuksia), kokoelma on onnistunutta fanimateriaalia, jonka varmasti luen vielä joskus uudestaan.

At Childhood’s End (Sophie Aldred)

Sophie Aldred, Steve Cole & Mike Tucker (2020) At Childhood’s End, 290 s.

–

Doctor Who -maailmassa on viime vuosina julkaistu kirjoja, joiden kirjoittajat ovat aikanaan esiintyneet tv-sarjassa. Hyvä esimerkki tästä kirjatyypistä on viime vuonna ilmestynyt Tom Bakerin Scratchman, joka on ihan tolkuttoman hyvä Tohtori-teos.

Tänä vuonna vuoron saa Sophie Aldred. Täytyy myöntää, että luin kirjoittajan esittelyn takaliepeestä vasta koko kirjan luettuani, eli tajusin vasta sitten yhdistää kirjoittajan sarjaan. Aldred esitti Ace-nimistä 7. Tohtorin seuralaista.

At Childhood’s End -kirjassa Ace on Dorothy McShane, keski-ikäinen nainen, joka johtaa A Charitable Earth -säätiötä. Säätiö auttaa ihmisiä globaalisti erilaisissa kriiseissä, mutta pinnan alla Dorothy myös seurailee ulkoavaruudesta maapallolle päätyvien olentojen ja esineiden tilannetta.

Tästä BBC:n mainoksesta voi vähän saada vihiä siitä, millainen tyyppi Ace on nykyään.

Juonipaljastuksia

Tarina on monimutkainen, ja siinä liikutaan niin maapallolla kuin ulkoavaruudessakin. Kaikki alkaa, kun kuun kiertoradalle ilmestyy avaruusalus, ja valtiot alkavat kilpaillla siitä, kuka ehtii tutkia aluksen ensimmäiseksi. Dorothy/Ace ottaa käyttöön vähän alienteknologiaa, ja pääsee kuuhun astronauttiystävänsä kanssa muutamassa minuutissa.

Kuun lähellä olevalta alukselta löytyy – tadaa! – Tohtori. Vaan eipä löydykään se tuttu 7. Tohtori vaan 13.

Tarina kietoo yhteen Acen tulon tv-sarjaan ja nykyhetkessä tapahtuvat ihmiskaappaukset. Astingirien avaruusalus osoittautuu väliasemaksi, jolta kaapattuja ihmisiä teleporttaillaan maksaville asiakkaille. Ace itse on nuorena (tv-sarjassa) kaapattu vieraalle planeetalle, joten nyt hän saa samalla setviä omaakin menneisyyttään.

Tarina hyppii kahdessa ajassa, vuosissa 1990 ja 2020. Menneisyydessä tulee selväksi, että 7. Tohtori on käyttänyt Acea toisinaan aika tunteettomastikin omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen. Vuodessa 2020 tästä alkanutta riitaa jatketaan tapahtumien ohessa edelleen.

Kirja porautuu Tohtorin seuralaisten ajatteluun. Ace kyseenalaistaa, onko mistään, mitä hän on Tohtorin kanssa tehnyt, ollut mitään hyötyä. Olivatko heidän tekonsa hyviä? Yasmin Khan peilaa itseään Acesta, joka on katkera ja vihainen Tohtorille – onko Yasin tulevaisuus samanlainen? Onko kaikkien Tohtorin seuralaisten?

Tarina seuraa kaapattuja ihmisiä toiselle planeetalle ja monimutkaisten, 30 vuotta aiemmin alkaneiden prosessien myötä tilanne ratkeaa.

Juonipaljastus päättyy

Vaikken ole katsellut jaksoja, joissa Ace on mukana, saan hänestä kirkkaan käsityksen kirjaa lukiessani. Hän on toiminnan ihminen, joka ei pelkää käyttää itse rakentamiaan pommeja tai muuta kättä pidempää. Hän keskittyy työn alla oleviin asioihin ja saattaa tulla talloneeksi muiden tunteita näin tehdessään.

Keski-ikäistyneen seuralaisen ja regeneroituneen Tohtorin suhde on mielenkiintoinen. Samalla nykyiset seuralaiset joutuvat asettamaan itsensä osaksi jatkumoa. Ehkä he eivät olekaan niin ainutlaatuisia?

Tarina on hyvää, toimintapainotteista scifiä. Ainut, mikä vähän häiritsee, on toisinaan huolittelemattomalta vaikuttava tekstiasu. Ainakin kerran kirjassa viitataan keskusteluun, jota on ilmeisesti viimeiseen versioon muutettu sen verran, ettei viittaus ihan osu kohdilleen. Myös painovirheitä löytyy liikaa.

Joka tapauksessa tämä on kirja, joka on ilo lukea joskus uudestaan. Tapahtumia ja yksityiskohtia piisaa niin, etä unohdan varmasti niistä suuren osan ennen seuraava lukukertaa. Sen lisäksi tarina on yksinkertaisesti nautittavaa luettavaa.